Viime syksynä keskelle asumatonta korpimetsää Mikkelin ja Juvan välillä avattiin uusi Viitostien osuus. Pian tien avaamisen jälkeen 20 kilometriä pitkän valtatieosuuden molemmin puolin ilmestyi mustaksi myllättyä polkua hirviaidan viereen.
Hirvet pyrkivät takaisin tuttuihin metsiin. Valtatie halkaisi hirvien jopa ikiaikaisen elinpiirin kahtia.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Ari Nikulan mukaan hirvet ovat uskollisia kotipaikalleen ja vaellusreitilleen sukupolvesta toiseen jopa tuhansia vuosia. Tästä kertovat merkit kuoppapyydysten käyttämisestä hirvenmetsästyksessä.
– Metsästäjien on täytynyt tuntea, missä hirvet kulkevat, jotta pyydyksiä on osattu asettaa reittien varrelle. Suomessa kuoppapyydyksiä on käytetty 1000-luvulle saakka.
Hirvillä on kaksi elinpiiriä, kesä- ja talvilaidun. Niiden välillä on matkaa tavallisesti 15-25 kilometriä. Ei tiedetä, miksi hirvet vaihtavat paikkaa, mutta se voi liittyä ravinnon saamiseen eri vuodenaikoihin erilaisista paikoista.
Kun valtatie katkaisee vaellusreitin tai halkaisee elinpiiriin, on hirvien löydettävä uudet elinalueet.
Viime talvena Viitostien varren maaseutukylissä huomattiin hirvilaumojen pakkautuneen elämään metsäalueille noin kilometrin päähän valtatiestä. Vaikka vanhat kulkureitit ja ruoka-paikat houkuttavat, hirvet eivät halua elää aivan tien läheisyydessä.
– Tie on hirville häiriötekijä. Tutkimuksissa on todettu hirvien aiheuttavan pahimmat metsätuhot noin 0,5-1 kilometrin päässä valtatiestä, Nikula sanoo.
Jotta eläimet voisivat liikkua tien molemmin puolin aiheuttamatta vaaraa liikenteelle, niille on tehty ali- ja ylikulkuja. Tutkimustulokset niiden käyttämisestä ovat kuitenkin ristiriitaisia.
Metsitetty silta auttaa, mutta ei ole sama kuin metsä
Hirville ja muille metsäneläimille tehdyt vihersillat eivät ole asfaltoituja autoteitä, vaan niille on istutettu metsää. Toisessa laidassa kulkee tavallisesti soratie, mutta toinen laita on varattu puille, pensaille ja eläimille.
Pyrkimys on, että maisema jatkuisi mahdollisimman muuttumattomana valtatien yli. Näin eläimet uskaltaisivat ylittää sillan.
Väylävirasto seurasi viime vuoden ajan riistakameroilla eläinten liikkumista kymmenellä vihersillalla. Tutkija Milla Niemen mukaan etenkin uroshirvet liikkuivat lähes kaikilla seuratuista silloista.
– Liikkuminen ei koskaan tule olemaan samalla tasolla kuin ennen tien rakentamista, mutta jos silta on hyvin suunniteltu, se vähentää tien estevaikutusta, Niemi sanoo.
Uudelle Viitostie-osuudelle ei ole tehty yhtään vihersiltaa, vaikka hirviaita estää eläinten liikkumisen koko 20 kilometrin matkalla. Sen sijaan toivotaan, että hirvet käyttäisivät sorateitä, jotka kulkevat Viitostien ali.
Alikuluista on tehty tavallista avarampia. Niihin ei kuitenkaan ole esimerkiksi istutettu puita. Viitostien projektipäällikkö Harri Liikanen Väylävirastosta kertoo, että päätökset erilaisista siltaratkaisuista harkitaan jokaisen tiehankkeen kohdalla tapauskohtaisesti.
– Päätöksiin vaikuttaa esimerkiksi se, miten paljon hirviä alueella on. Viitostien kohdalla on jouduttu tekemään kompromisseja.
Viitostien alueen metsästäjien mukaan talvella hirvien jälkiä oli lumessa alikulkujen molemmin puolin paljon. Jäljet eivät kuitenkaan alittaneet valtatietä. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ari Nikula on epäileväinen, oppivatko hirvet käyttämään alikulkuja edes ajan kanssa.
– Tulokset eivät ole kauhean rohkaisevia. Jonkun verran ne voivat mennä siltojen yli, eivät ehkä niinkään alitse.
Milla Niemi on luottavaisempi hirvien sopeutumiskykyyn. Ruotsalaistutkimuksen mukaan hirvet voivat oppia käyttämään alikulkujakin, jos ne ovat riittävän leveitä, rauhallisia ja niissä on kasvillisuutta.
– Joissakin tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että eläimet tottuvat rakenteisiin ajan kanssa. Tottumisen nopeuteen vaikuttaa muun muassa se, kuinka usein eläimet kohtaavat tiealueen.
Vuosien kuluessa hirvet löytävät uudet elinpiirit
Hirvet etsivät parasta aikaa rauhallisia paikkoja vasojen synnyttämiseen. Uuden valtatien reunamille pakkautuneet eläimet etsivät myös reittiä kesälaitumille. Reitin vakiintumiseen ja uusien elinalueiden löytämiseen voi mennä vuosia.
Kymenlaaksossa valtatie 7:n rakentamisen jälkeen huomattiin, että tien eteläpuolelle jääneet hirvet eivät lopulta enää edes yrittäneet ylittää tietä. Ne jäivät elämään uusille kotikonnuilleen.
– Kokemus on, että muutaman vuoden eläimet pasteeraavat pitkin aitaa ja etsivät aukkoa, mutta se vähenee vuosien mittaan. Kun hirviä metsästetään, sukupolvi vaihtuu ja muuttamaan oppineet eläimet vähenevät, riistasuunnittelija Jouni Tolvanen Suomen Riistakeskuksesta sanoo.
Eteläisestä Suomesta on jo havaintoja siitä, etteivät hirvet vaella lainkaan. Ne elävät kesät talvet samoilla sijoillaan. Syytä siihen ei tiedetä.
On mahdollista, etteivät hirvet pääse vaeltamaan asutuksen keskellä.
– Etelässä moottoritiet aitaavat vähitellen sisäänsä alueita, missä eläimet eivät pääse liikkumaan minnekään, Nikula sanoo.
Voit keskustella aiheesta 6.5. klo 23.00 saakka.
Lue myös:
Eläimille rakennetut kulkureitit teiden yli ja ali vähentävät merkittävästi eläinkolareiden määriä