Suomessa keskustelu Euroopan Unionin jättimäisestä elvytyspaketista käy kuumimmillaan. Koronan aiheuttama talouskriisi on aiheuttanut tarpeita elvyttää taloutta eri puolilla maailmaa.
Puhutaan tähtitieteellisistä summista: EU:n elvytysrahasto on suuruudeltaan 750 miljardia. Yhdysvallat on julkistanut tätäkin suurempia paketteja. Suurin osa niiden rahoituksesta syntyy ottamalla lisää velkaa. Päätös ottaa velkaa tai olla ottamatta sitä on poliittinen samoin kuin se, mihin raha käytetään.
Talous on yskinyt maailmanlaajuisesti jo pitkän aikaa, ennen koronaakin. Yhdysvalloissa ja Euroopassa on pitkään ollut liian vähän hyödykkeisiin kohdistuvaa kysyntää eli kulutusta ja investointeja tuotantopotentiaaliin nähden.
Yksi talouden säätelyn tärkeimpiä keinoja, korkomuutokset, on jo käytetty. Tästä huolimatta talous ei vain lähde nousuun.
Taloustieteilijä Sixten Korkman sekä Euroopan keskuspankkia ja korkomarkkinoita seuraava Nordean pääanalyytikko Jan Von Gerich vastasivat peruskysymyksiin valtioiden velkaantumisesta.
1. Mitä riskejä jatkuvassa velkaantumisessa on?
Sixten Korkman: Suurin riski on globaalinen finanssikriisi, se kaikkien kriisien äiti. Modernin talouden rahoitusjärjestelmä on erinomaisen suuri, monimutkainen, nopealiikkeinen, häiriöille altis ja vaikeasti säädeltävissä.
Von Gerich: On riski, että velanotto karkaa käsistä. Ei tuudittauduta siihen ajatukseen, että tällainen velkakehitys voi jatkua. Liikkumavaraa pitäisi olla myös silloin, kun seuraava kriisi iskee.
Korkman: On vain ajan kysymys, milloin seuraava kriisi iskee.
Von Gerich: Finanssijärjestelmän kulmakivi on dollari. Jos tämä järkkyisi sen takia, että dollariin ei enää luoteta, se voisi johtaa koko rahajärjestelmän uskottavuuden horjumiseen.
2. Pitääkö velka maksaa takaisin?
Korkman: Kyllä. Valtion velka maksetaan yleensä takaisin korvaamalla vanha uudella velalla.
Von Gerich: Kyllä, valtion on kyettävä vakuuttamaan sijoittajat, joilta se velkaa ottaa, että se maksaa velkaansa takaisin eli sijoittajat saavat rahansa. Velanoton kasvaessa rahoittajia on vaikeampi löytää.
3. Velkaantuminen on poliittinen päätös, voisiko velkaa ottamalla ratkaista esimerkiksi ilmastokysymykset?
Elvytyspaketteja on rakenneltu korona-aikana vähän eri tarkoituksiin eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yksi paketti suunnattiin tulonsiirtona vähävaraisille. EU-maissa vastaavia tulonsiirtoja hoidetaan sosiaaliturvajärjestelmän kautta.
Korkman: Velkarahoitteisten investointien pitää voida uskoa tuottavan riittävän hyvin. Lisäksi pitää toki varoa, ettei noususuhdanne johda palkkainflaatioon. Kohtuus tässäkin.
Von Gerich: Kyllä ilmastonmuutos voitaisiin hoitaa kuntoon velkarahalla. Mutta ilmastonmuutoksesta ei ole yksimielisyyttä. Korona taas oli selkeä uhka. Nähtiin, että jos ei tehdä jotain, niin vaikutukset ovat aika rajuja.
4. Miten käy inflaation, onko esimerkiksi hyperinflaatio mahdollinen?
Von Gerich:Elvytyspaketit ovat pääosin velkaa ja keskuspankkitukea. Eli keskuspankit painavat lisää rahaa. Euroalueella uudesta nettorahoitustarpeesta keskuspankin osa on ollut melkein valtaosa. Keskuspankit ostavat myös valtion velkakirjoja yhdessä yksityisten sijoittajien, kuten rahastojen ja pankkien kanssa.
Von Gerich: Euroopassa rauhoittava tekijä on se, että inflaatiopaineet ovat matalammat kuin Yhdysvalloissa. Jos EKP joutuu pienentämään tukitoimia, voi kysyä, mitä tapahtuu Italian kaltaisille maille. Lasku korkeammista velkatasoista tulee vielä maksettavaksi tulevaisuudessa.
5. Voiko velanotto jatkua hamaan loppuun saakka?
Von Gerich: Missä menee rajat, että valtio on velkaantunut liikaa? Sitä on yksiselitteisesti vaikea sanoa. Historiassa on tällaisista esimerkkejä. Mutta tilanne on nyt erilainen.
Korkman: Jotta sijoittajat saisivat rahansa, julkinen velkaantuneisuus pitäisi vakauttaa. Kohtuullinen taso esimerkiksi Suomessa olisi 75–80 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Lue lisää: