Vuonna 2017 sai Tuusulan Lottamuseo mielenkiintoisen lahjoituksen. Museoon saapui edesmenneen lotta Elvi Eljalan reppu. Se oli löytynyt piilotettuna Eljalan Hämeenkyrössä sijaitsevan kotitalon vintiltä.
– Lotillahan oli komennuksilla oma reppu, ja oli tarkasti määritelty, mitä repussa tuli olla, kertoo Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen.
– Kun sota loppui ja lottajärjestö lakkautettiin, monet kätkivät niitä tavaroitaan. Reppu tuli meille avaamattomana.
Nyt muonituslottana toimineen Eljalan varustereppu sisältöineen on esillä Tuusulan Lottamuseon uudistetussa näyttelyssä Lotta Svärd – 100 vuotta yhteiskuntavastuuta.
Lottasäätiötä johtaa entinen upseeri
Lottajärjestö lakkautettiin sodan jälkeen. Sen työtä perustettiin jatkamaan Suomen Naisten Huoltosäätiö, jonka nimi vuonna 2004 muutettiin Lotta Svärd Säätiöksi.
Viime vuodesta lähtien sen toimintaa on johtanut Anne Nurminen, yliluutnantti evp. Hän valmistui Maanpuolustuskorkeakoulusta vuonna 2001.
– Lottajärjestöhän liitettiin jo kymmenen vuotta ennen sotien puhkeamista osaksi liikekannallepanojärjestelmää, Nurminen sanoo.
– Lotilla oli ihan selkeästi siellä tehtävä ja tarkoitus ja selkeästi määritelty paikka siinä sodanajan organisaatiossa.
Jo ennen sotia lottajärjestö varusti omilla varoillaan kahdeksan kenttäsairaalaa. Kenttäsairaalahankkeen yhteissumma on nykyrahaksi muutettuna noin 1,2 miljoonaa euroa.
On arvioitu, että lotat vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Enimmillään lottajärjestössä oli 240 000 jäsentä, heistä 8-17-vuotiaita pikkulottia 50 000.
Suomalainen työmaaruokailu lottien peruja
Lottien tehtävät oli ryhmitelty jaostoittain: lääkintäjaosto, muonitusjaosto, varusjaosto, toimisto- ja viestijaosto, keräys- ja kansliajaosto sekä kenttälotat. Sodan loppuvaiheissa koottiin lotista 14. valoheitinpatteri Ilmatorjuntarykmentti 1:een.
Noin puolella tällä hetkellä elossa olevista lotista on rintamapalvelustunnus.
Suurin ja näkyvin osa lottien sodanaikaista tehtävää oli muonitus.
Oli siis luontevaa jatkaa samoissa merkeissä sodan jälkeen.
Lotta Svärdin lakkauttamisen jälkeen sen työn jatkaja Suomen Naisten Huoltosäätiö perusti Työmaahuolto ry:n. Aluksi se huolehti valtion jälleenrakennustyömaiden ruokailusta. 1940-luvun puolivälissä Työmaahuolto myi ruokalansa ja siirtyi yksityiselle sektorille.
1960-luvulla ruokaloiden määrä lisääntyi jatkuvasti. Työmaahuollon hoidossa oli jo 110 ruokalaa ja uusia perustettiin jatkuvasti. Se myös suunnitteli suurkeittiöitä ja toimitti keskuskeittiöistään valmiita ruoka-annoksia ruokaloihin.
Valtakunnalliseksi kasvanut työpaikkaruokailuyritys myytiin Fazerille vuonna 1978. Myös suomalaisessa työpaikkaruokailussa siis näkyy lottien kädenjälki.
Hyvä loppuelämä lotille
Anne Nurmisen omasta suvusta ei lottia ja muita sotaveteraaneja puutu.
– Isänäitini on ollut ilmavalvontalottana Rukajärven suunnalla ja äidin puolella äidinäidin sisarukset ovat kuuluneet lottiin ja veteraaneja suvussa löytyy. Olen paljon kuullut niitä tarinoita, ja sitäkin kautta inspiraatio tähän omaan työhön on ollut suuri. Mitä olisikaan tapahtunut ilman lottia niinä vaikeina vuosina.
Mikä on Lotta Svärd Säätion päätehtävä tänä päivänä?
– Järjestämme lottien kuntoutusta ja avustamme vähävaraisia lottia, se on ehdottomasti se suurin tehtävämme. Haluamme varmistaa vielä elossa oleville lotille ja pikkulotille hyvän ja laadukkaan loppuelämän, sanoo Anne Nurminen.
