Yle uutisoi perjantaina Helsingin poliisin olevan Poliisihallituksen syynäyksen kohteena 2010-luvun puolivälissä tapahtuneen tarkkailuohjeistuksen takia. Helsingin poliisi keräsi vuosina 2013–2017 satunnaisten kadulla pysäytettyjen romanien henkilötietoja "lokikirjaan". Neljän vuoden aikana pysäytettyihin romaneihin liittyviä merkintöjä kertyi tuhatkunta, kunnes lokikirjan pitäminen lopetettiin kesällä 2017.
– Poliisin asenteet eivät helposti muutu, eivätkä muutu romanienkaan asenteet poliisia kohtaan. Aina kun tulee tällaisia juttuja, mennään näiden suhteiden kehityksessä kymmenen vuotta taaksepäin, sanoo Päivi Majaniemi, Suomen Romaniyhdistyksen toimistopäällikkö.
Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen väittää, että tietojen kerääminen liittyi samoihin aikoihin käynnissä olleeseen romanisukujen välienselvittelyyn, jossa käytettiin välillä ampuma-aseita julkisilla paikoilla. Kopperoisen mukaan romanien summamutikassa tehdyillä kuulustelulla pyrittiin pysymään kartalla sukujen yhteenotosta ja estämään mahdollisten ammuskelujen sivulliset uhrit.
Päivi Majaniemi ei pidä ampumatapauksiin liittyvää selitystä hirveän uskottavana.
– En ole ihan tuollaisesta kuullut. Luulen, että kyseessä on hieman sellainen veruke. Uskon, että poliisin selitys pohjaa pari vuotta sitten julkaistuun Krimon (Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin) raporttiin, Majaniemi .
Majaniemen mukaan poliisi siis selittää nyt paljastunutta romanien seurantaa Krimon raporttien sisällöllä, erityisesti vuoden 2019 tilastoilla.
Kyseinen Krimon raportti on aikoinaan keskustelua herättänyt tutkimus, jonka tilastoista nousi keskusteluun romanien tekemien henkirikosten suhteellisen korkea määrä.
Raportti herätti keskustelua myös etnisen taustan esittämisestä rikostilastojen yhteydessä.Raportin romaneja koskevat tilastot tutkittiin henkilöiden nimen perusteella, eli toisin sanoen luokittelemalla romaninimiltä kuulostavat nimet romaneiksi.
– Tässä raportissa romanien henkirikosmäärä nousi suhteellisuuden takia valtavaksi. Vaikka tuokin määrä romanien väkivaltaa on liikaa, ei nyt parin henkirikoksen takia ole kannattanut seurata pääkaupunkiseudulla 3 000:ta romania, Majaniemi sanoo.
Majaniemi muistelee Pysäytetyt-hankkeen loppuseminaaria, joka oli vuonna 2018. Suomessa julkisissa tiloissa tapahtuvaa etnistä profilointia käsittelevän tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) julkistamistilaisuudessa Majaniemi kuunteli paikalla olleita poliisin edustajia. Edustajat vakuuttivat, ettei ketään missään tapauksessa oteta erityiseen tarkkailuun pelkän ihonvärin perusteella.
– Maahanmuuttajien ja romanien kokemus on kyllä se, että poliisi toimii juuri näin. Tämä ei lisää luottamusta. Se instanssi, jonka pitäisi ylläpitää lakia ja olla sen toimeenpaneva voima, toimii ihan hallitsemattomasti, Majaniemi sanoo.
Majaniemi korostaa, että romanien joukosta löytyy kyllä rikollisia, joita pitääkin seurata.
– Tämä on kuitenkin eri asia kuin etninen profilointi. Kuten Romaniyhdistyksen puheenjohtaja Leif Hagert sanoi Twitterissä: poliisin kerätessä tietoja romaneista ylipäätään on kyse etnisestä profiloinnista. Kun poliisi kerää tietoa rikollisista taustasta riippumatta, on kyse normaalista poliisitoiminnasta. Poliisi voisi nyt vihdoin ja viimein opetella näiden kahden eron, Majaniemi sanoo.
Romanijärjestöt ja poliisi ovat pyrkineet viime vuosina rakentamaan yhteistyötä
Majaniemi kertoo, että viime vuosina romanijärjestöllä ja poliisilla ja hallinnolla on ollut hyviä kohtaamisia.
Vuonna 2018 romanijärjestöt tapasivat poliisijohtoa Nuori romani - luotatko poliisin? (siirryt toiseen palveluun) -raportin pohjilta. Romanijärjestöjen edustajat ovat käyneet Poliisiammattikorkeakoulussa luennoimassa ja puhuneet laajemman poliisikoulutuksen puolesta, jotta valmistuvat poliisit ja vanhemmat poliisit saisivat vinkkejä vähemmistöjen kohtaamiseen.
– Vuoden 2018 jälkeen on ollut yhteistyötä. Sisäministeriön kanssa olemme muun muassa puuttuneet nuorisorikollisuuteen radanvarsilla. Kun toiminta kohdistetaan rikollisuuteen, se on ok, siitä on meillekin apua.
Majaniemen mukaan poliisin kohdistaessa toimintansa vähemmistöön ylipäätään, vähemmistön usko poliisiin ja sen kykeneväisyyteen hoitaa tehtävänsä kunniallisesti horjuu. Kun vähemmistön ja poliisin suhde menee tarpeeksi kipeäksi, tilanne voi mennä täysin umpisolmuun.
– Sitten poliisikaan ei uskalla enää puuttua oikeasti tärkeisiin asioihin, kun heille huudetaan rasismia kovalla äänellä, Majaniemi sanoo.
Majaniemi väittää ongelman juurisyyn olevan se, että Suomen poliisi on edelleen vahvasti kansallismielinen, vaikka Suomi itsessään on monikulttuurinen maa. Lisäksi Majaniemi näkee alan miesvaltaisuuden ohjaavan sen toimintatapaa, pehmeiden arvojen jäädessä kovuuden korostamisen alle.
– Pitäisi olla vähän toisenlainen asenne: jos ainoa työväline on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.
Romaneilla on takanaan vaikea vuosi, Majaniemi kertoo. Koronavuosi on lisännyt kotiväkivaltaa ja romanien keskinäisiä ongelmia.
– Tämä vuosi on ollut esimerkiksi aikaisemmin mainitun Krimo-raportin kohuvuotta paljon pahempi, Majaniemi kertoo.
Tilannetta ei helpota poliisin resurssipula. Majaniemen mukaan poliisien liian vähäinen määrä haittaa kaupunkien tilanteen kehittymistä.
– Poliiseja pitäisi olla enemmän läsnä kaduilla, tekemässä ennaltaehkäisevää työtä ja luomassa yhteyttä vähemmistöihin. Vanhahtavaa laitosta pitäisi uudistaa, kyynisten vanhojen poliisien ei pitäisi siirtää toimintatapojaan nuorille poliiseille, Majaniemi väittää.
Lue lisää: