Armon vuonna 1301 maineikas runoilija Dante Alighieri joutui pakenemaan poliittisten mielipiteidensä takia Firenzestä Ravennaan, ja uudessa kotikaupungissaan hän aloitti projektin, joka on jättänyt pysyvät jäljet maailmankirjallisuuden historiaan.
Massiivinen runoteos Jumalainen näytelmä valmistui vuonna 1321. Dante kirjoitti sitä peräti kolmetoista vuotta ja kuoli pian teoksen valmistumisen jälkeen. Kristilliseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä raamitettu Jumalainen näytelmä kuvaa matkaa helvetin kauhuista kiirastulen kautta paratiisiin, enkelten huomaan. Se on täynnä hätkähdyttäviä ja brutaaleja visioita ja viittauksia sekä historiallisiin henkilöihin että aikalaisiin.
Dante itse on todennut, että Jumalaista näytelmää voidaan tulkita kirjaimellisesti, allegorisesti eli vertauskuvallisesti, moraalisesti sekä anagogisesti. Anagogialla tarkoitetaan uskonnollista selitystapaa, jossa tekstillä on syvempi hengellinen merkitys.
– Jumalaisen näytelmän teologinen puoli on melko raskas, mutta teoksessa on kuitenkin koko ajan ihminen keskiössä. Tämä on varmasti syy, miksi sitä luetaan edelleen mielellään aikakaudesta toiseen – myös nykyaikana, sanoo italian kielen opettaja ja suomentaja Elina Suolahti.
Italiassa Jumalaisen näytelmän pänttääminen kuuluukin jokaisen lukiolaisen opintoihin. Runoteosta on tehty koululaisille helpommin lähestyttäväksi myös modernin teknologian avulla. Esimerkiksi viime vuonna milanolainen Collegio San Carlo -oppilaitos suunnitteli Dante VR - The Gate of Hell -sovelluksen, jossa Jumalaisen näytelmän ensimmäistä osaa voi kokea virtuaalitodellisuudessa.
Italialainen näyttelijä ja koomikko Roberto Begnini taas on lukenut ja kommentoinut Jumalaista näytelmää luku kerrallaan jo useiden vuosien ajan julkisissa tiloissa ja pitänyt samalla yllä ikiaikaista traditiota.
– Tämä on tuonut Danten teksteille uutta yleisöä. Hanke sekä korvaa että täydentää Lectura Dantis -perinnettä, jossa Dantea on luettu ääneen julkisesti jo satojen vuosien ajan. Lukijoina on ollut myös tutkijoita, jotka ovat avanneet kuuntelijoille tekstin merkityksiä ja hienouksia, Elina Suolahti kertoo.
Myös Trump on joutunut Danten helvettiin
Koska Jumalainen näytelmä kuvaa helvetin synkkiä syövereitä ja siellä asustavia hirviöitä, sen maisemat ovat innostaneet myös pelintekijöitä.
Vuonna 2010 julkaistussa Electronic Arts -yhtiön Dante's Inferno -toimintapelissä on mukana useita Jumalaisen näytelmän keskeisiä elementtejä. Pelin päähenkilö Dante kohtaa roomalaisen runoilijan Vergiliuksen, haikailee tosielämän rakastettunsa Beatrice Portinarin perään ja kohtaa kuningatar Kleopatran kaltaisia historiallisia henkilöitä, sekä taruolentoja Luciferista Kerberokseen.
Muutama vuosi sitten syntyi Hell's Rising - Dante's Adventure -pöytäpeli, joka toistaa Jumalaisen näytelmän tematiikkaa ja jonka ideana on kerätä sieluja.
Myös vuonna 2018 julkaistu Agony-peli on saanut vaikutteita Dantelta, ja pelisuunnittelija Tomasz Dutkiewicz halusi tuoda peliin vastaavia visioita kuin Danten runokokoelmassa.
Äskettäin päivänvalon näki myös Trump 2020: The Divine Comedy -videopeli, jossa Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump seikkailee helvetin yhdeksää tasoa pitkin.
Metallibändeille Dante on tuttua kauraa
Pelien lisäksi Danten luomia synkkiä kuvastoja ovat hyödyntäneet lukemattomat metallibändit. Yhdysvaltalaisen Symphony X -yhtyeen Underworld -albumi (2015) on Danten inspiroima matka tuonpuoleiseen aina lukusymboliikkaa myöten. Nevermore-kappaleessa esimerkiksi leikitellään numerolla kolme, joka toistuu myös Jumalaisessa näytelmässä, ja joka kristinuskossa viittaa Pyhään Kolminaisuuteen.
Sinfonista metallia esittävän kreikkalainen Septicfleshin Codex Omega -levyltä (2017) löytyy Dante's Inferno -niminen kappale, jossa kerrotaan kiehuvasta verestä ja siitä, kuinka helvetin liekit polttavat kirkuvia kerettiläisiä. Myös amerikkalaisyhtye Iced Earth on tehnyt samannimisen, peräti 16-minuuttisen biisin, jossa mätänevien ruumiiden lemu täyttää ilman, ja jossa kammottavat pedot teurastavat ihmisiä lävistäen heidän sydämensä
Danten runoihin ovat musiikissaan viitanneet muun muassa Scorpions, Cradle of Filth sekä Sepultura, ja Suomessa vaikutti 1980-luvulla Jumalainen näytelmä -niminen rockyhtye.
Infernaalisuuden vanavedessä Danten tuotannon tunnetuimmaksi fraasiksi on jäänyt Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää -teksti, joka lukee helvetin porttien yläpuolella. Fraasi sisältyy muun muassa vuoden 2012 Resident Evil: Revelations -peliin. Tekstiä voi tulkita useammalla tavalla.
– Itse asiassa minulle ei välttämättä tule tästä ensimmäisenä mieleen helvetti. Lause sopii hyvin useampaan tilanteeseen ihmiselämässä, Elina Suolahti pohtii.
Populaarikulttuurin lisäksi Danten käsitykset tuonpuoleisesta ovat ruokkineet sekä kirjallisuutta että kuvataiteita. Vuonna 1950 Italian hallitus pyysi Salvador Dalia kuvittamaan Jumalaisen näytelmän Danten syntymän 700-vuotisjuhlia varten vuodeksi 1965. Projektin tiimoilta syntyi vuosina 1959-1963 sata surrealistista vesivärimaalausta, jotka olivat viime vuonna esillä Sveitsin Asconassa.
Jumalaista näytelmää voi verrata myös Kalevalaan
Dantea arvostettiin omana aikanaan, mutta 1500-luvulla hän jäi runoilija Francesco Petrarcan varjoon. 1800-luvulla lordi Byronin kaltaiset romantikot löysivät Danten uudelleen, ja erityisen suosittu hänestä tuli englantilaisten prerafaeliitti-maalareiden keskuudessa, jotka ihannoivat varhaista italialaista taidetta.
– Prerafaeliitit olivat aivan villeinä Dantesta. He muun muassa maalasivat lukuisia tauluja Danten ja tämän rakastetun Beatricen romanttisesta kohtaamisesta joen rannalla Firenzessä, Elina Suolahti kertoo.
Dantea pidetään myös italian kirjakielen isänä, koska Jumalainen näytelmä on ensimmäinen italiaksi kirjoitettu laajempi teos.
– Kyse oli hyvin mullistavasta tapahtumasta. Aikalaiset jaksoivat kummastella, miksi ihmeessä oppinut runoilija ja hieno kirjailija teki tällaisen teoksen nimenomaan kansankielellä eikä latinaksi, mikä olisi tuolloin kuulunut asiaan.
Jumalaista näytelmää on kiinnostavaa verrata myös kotoiseen Kalevalaamme. Kummallakin teoksella on aikoinaan ollut samankaltainen tehtävä.
– Jumalainen näytelmä oli alun perin keskiajan oppineisuuden ja teologian kyllästämä tarina ihmiselämästä ja yksilön voittoon vaikeuksista. Kun Italia yhdistyi 1800-luvulla, Dante ja hänen tuotantonsa otettiin kansakuntaa yhdistäväksi tekijäksi ja osoitukseksi muinaisesta loiston ajasta ja kulttuurin voimasta, Elina Suolahti kertoo.
Kuten monen historiallisen henkilön kohdalla, myös Dantesta on myöhemmin luotu mielikuvia, jotka eivät pidä paikkaansa. Hänet on useimmiten kuvattu tiukkailmeisenä ja teräväpiirteisenä miehenä, joka on aina pukeutunut punaiseen päähineeseen. Tämä on alun perin ollut firenzeläistaiteilija Giotton käsitys suuren runoilijan ulkonäöstä.
– Aikalaistodisteiden mukaan hän ei ensinnäkään pitänyt hattua koko ajan päässään. Ehkä suupielet olivat menneet jossakin vaiheessa alaspäin politikoinnin pyörteissä, mutta aikalaisten mukaan hän oli biondo e bello eli vaaleahiuksinen komea mies, Elina Suolahti summaa.
Korjaus 9.5. klo 22: Korjattu Dalista kertovaan kohtaan oikeat vuodet.
Lisää aihepiiristä: