Ilmastonmuutoksen torjumisen esteeksi voi tulevaisuudessa nousta raaka-ainepula, varoittaa Kansainvälinen energiajärjestö IEA tuoreessa raportissaan.
Sähköautojen akkuihin, tuulivoimaloihin, aurinkopaneeleihin ja esimerkiksi uusiutuvan energian akkuvarastoihin tarvitaan metalleja. Niiden nykyinen tuotanto on kuitenkin IEA:n mukaan aivan liian pientä, jotta se riittäisi niihin toimiin, joita tarvitaan ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi.
Mikäli tähän ei havahduta, siirtyminen vihreään energiajärjestelmään voi tulla ”hitaammaksi ja kalliimmaksi” ja siten haitata ilmastotoimia, IEA:n pääjohtaja Fatih Birol sanoi järjestön tiedotteessa.
IEA:n raportin mukaan energiasektorille kriittisten metallien tarve tulee kaikkiaan kasvamaan noin nelinkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä, jos Pariisin ilmastosopimuksen mukaisista toimista pidetään kiinni. Sopimuksessa maat sitoutuivat maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseen selvästi alle kahden asteen. Mikäli tavoitteena on hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä, IEA:n arvion mukaan metallien kysyntä energiasektorilla kasvaa taas noin kuusinkertaiseksi.
Litiumille ennakoidaan suurinta kysyntäpiikkiä
Kysynnän kasvun ennakoidaan olevan nykykäyttöön verrattuna erityisen suurta sähköautojen akkujen ja akkuvarastojen kohdalla. Niiden valmistukseen tarvittavien metalleiden kuten litiumin, koboltin ja nikkelin yhteenlaskettu kysyntä kasvaa järjestön mukaan jopa noin kolmikymmentäkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä, mikäli nykyisistä ilmastotavoitteista pidetään kiinni. Suurinta kasvua tapahtuu järjestön mukaan litiumin kysynnässä.
Geologian tutkimuskeskuksen asiakaspäällikkö Pekka Tuomela jakaa IEA:n huolen.
Hän pitää monia sähköiseen liikenteeseen liittyviä tavoitteita epärealistisina juuri siitä syystä, ettei metalleja välttämättä tule olemaan riittävästi saatavilla. Esimerkiksi autovalmistaja Volvo ilmoitti maaliskuussa, että se aikoo valmistaa pelkkiä sähköautoja vuodesta 2030 eteenpäin. Myös muut autovalmistajat ovat julkaisseet vastaavanlaisia tavoitteita.
– Tämä kuulostaa äärettömän kovalta tavoitteelta metallien saatavuuden kannalta, Tuomela sanoo.
Ongelma on Tuomelan ja IEA:n raportin mukaan siinä, ettei investointeja metallien etsintään ja kaivoksiin ole tehty riittävästi. Uuden kaivoshankkeen käynnistäminen kestää helposti 15-20 vuotta esiintymän löytymisestä, Tuomela arvioi.
– Eli siinä mielessä 2030- ja 2040-luvut ovat jo hyvin lähellä.
Kaivostoiminta on maantieteellisesti keskittynyttä
Akkuihin tarvittaviin metalleihin liittyy muitakin ongelmia.
Kaivostoiminta on monen kriittisen metallin osalta hyvin keskittynyttä. IEA:n raportin mukaan jopa keskittyneempää kuin öljyn tuotannon. Litiumin, koboltin ja harvinaisten maametallien kolme suurinta tuottajamaata kattavat yli kolmeneljäsosaa koko tuotannosta.
Kiina on yksi merkittävimmistä metallien alkuperä- ja prosessointimaista. Suuri osa esimerkiksi koboltista taas tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, jossa kaivosten olosuhteet ovat hälyttäviä.
– Toisaalta kehittyneet maat, kuten Suomi, eivät useinkaan näitä kaivoksia halua takapihallensa. Toivoisin, että asiaa katsottaisiin globaalimmasta näkökulmasta samaan tapaan kuin muussakin ilmastonmuutokseen liittyvässä keskustelussa, Tuomela sanoo.
– Meidän ei pitäisi jättäytyä sen varaan, että ostamme metallimme kiinalaisilta toimijoilta, joiden kaivokset sijaitsevat esimerkiksi Indonesiassa ja Kongossa. Jos niin teemme, meidän on myös muistettava näissä maissa aiheutuvat erittäin merkittävät ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, jotka ovat usein paljon suuremmat kuin Suomessa.
Suomen maaperästä löytyy arvokkaita akkuihin tarvittavia mineraaleja. Täällä tuotetaan akkuraaka-aineita ja jalostetaan niitä teollisuuden käyttöön. Alkuvuonna työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi kansallisen akkustrategian, jolla pyritään nostamaan Suomea akkutuotannon kärkimaaksi.
Akkujen kierrätys voi tuoda helpotusta
Energia-alan yhteistyö- ja asiantuntijajärjestö IEA kehottaa raportissaa valtioita sitoutumaan päästövähennyksiin, minkä seurauksena raaka-aineiden toimittajat voivat saada varmistusta siitä, että investointeja kannattaa tehdä ja kaivostoimintaa laajentaa. Tämän lisäksi valtioiden tulisi järjestön mukaan muun muassa kehittää akkumetallien kierrättämistä.
Kierrätyksen kehittämisessä tapahtuu tällä hetkellä paljon. Syy on siinä, että 2030-luvulla kierrätykseen tulevien litiumoniakkujen määrä tulee nousemaan merkittävästi. Myös akkujen kierrätykseen liittyvä EU-sääntely on kiristymässä.
Aalto-yliopiston metallurgian apulaisprofessorin Mari Lundströmin mukaan erityisesti litiumin talteenottamiseksi tehdään nyt paljon panostuksia.
– Litium on EU-kriittinen metalli eli meillä ei ole niin paljon litiumin raaka-aineita Euroopassa. On hyvin tärkeää, että opitaan ottamaan litium talteen siitä urbaanista jätteestä, mikä meillä on käsissä.
Suomessa energiayhtiö Fortum on patentoinut oman menetelmänsä litiumin talteenottamiseksi.
– Litiumin kysyntä on kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana ja markkinoiden uskotaan kasvavan 18 prosentin vuotuista vauhtia seuraavan kymmenen vuoden ajan, Fortumin akkuliiketoiminnan johtaja Tero Holländer sanoo.
Kierrätyksellä voitaisiin IEA:n mukaan vähentää alkutuotannon tarvetta noin 10 prosentilla vuonna 2040. Pelkästään kierrättämällä ei siis voida vastata litiumin tai muiden akkumetallien tulevaan kysyntäpiikkiin.
– Jos ja kun sähköistymistä ajetaan eteenpäin, näitä metalleja on myös välttämätöntä saada kaivoksista, Aalto-yliopiston Lundström sanoo.
Lue lisää: