Ähtävänjoesta nousee kahden miehen voimin kori, jossa on suolasirottimen näköisiä purkkeja, asukkeinaan erittäin uhanalaisia jokihelmisimpukoita.
Purkin sisällä on soraa, jonka seasta pikkuruisten raakun poikasten etsiminen ei olekaan helppoa.
– Välillä meinaa usko loppua: kivet ovat saman kokoisia ja vähän saman näköisiä kuin raakut. Mutta kun tarpeeksi kauan etsii, raakku lopulta löytyy, sanoo sukelluspukunsa riisunut vesitalousasiantuntija Eero Mäenpää Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesa.
Mikroskoopilla katsottuna viisimillinen raakku näyttää jo enemmän simpukalta. Ja pirteältä.
– Kyllä siitä sen verran näkee, että nämä ovat hyväkuntoisia. Jalka tulee heti ulos, ja ne alkavat liikkua aika vikkelästi, kuvaa Mäenpää.
Se on suuri ilo, sillä talvi oli koetinkivi alusta asti erikoisella matkalla.
Raakkujen taival alkoi Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta, minne vuonna 2016 vietiin Ähtävänjoesta kuntoutumaan parisataa yksilöä.
Osa niistä onnistui pari vuotta myöhemmin tuottamaan toukkia, jotka laitettiin isäntäkalan kiduksiin.
Loisvaiheen jälkeen noin puolen millin mittaiset simpukat tiputtautuivat altaiden pohjalle. Niitä kasvatettiin laitoksessa, kunnes ne tuotiin viime kesänä Ähtävänjokeen kasvatuslevyillä.
Talvehtiminen hyydejokena tunnetussa Ähtävänjoessa onnistui jopa yllättävän hyvin.
– Yksi tarkoitus oli selvittää, miten poikaset kestävät tällaisissa purkeissa todella kylmässä vedessä. Luontaisestihan ne kaivautuvat jopa metrin syvyyteen hiekkapatjoille, sanoo johtava vesitalousasiantuntija Jukka Pakkala ELY-keskuksesta.
Raakun elämä on käynyt Ähtävänjoessa vaikeaksi: kanta on 80-luvun arviolta 50 000:sta alle tuhanteen. Voimalaitospadot ovat vieneet raakun isäntäkalat lohen ja taimenen. Vedenlaatu on heikentynyt ja sorapohjat liettyneet ja kovettuneet niin, ettei raakku voi siellä enää elää.
Laitos- ja jokiviljely antaa toivoa siitä, että Ähtävänjoesta tulisi joskus taas raakkujoki. Se vaatii maankäytössä toimia, jotka parantavat vedenlaatua ja vaellusesteiden poistamista niin, että isäntäkalat pääsevät taas jokeen. Myös joen kunnostus on toiveissa.
Nyt löydetyillä keinoilla voidaan ostaa aikaa parannuksia odoteltaessa.
– Jos onnistutaan tässä laitos- ja jokiviljelyssä hyvin, voidaan tuottaa jokeen kymmeniä- tai jopa satojatuhansia pieniä raakun poikasia. Niin saadaan 50 vuotta lisäaikaa, jotta muut toimet valuma-alueella ja joessa auttavat lajin suojelua, sanoo Pakkala.
Ennen isoja eriä jo tänä kesänä Norjasta ja Konneveden tutkimusasemalta tuodaan todennäköisesti jokeen muutama tuhat kasvatuksessa ollutta poikasta.
Koe-erän parikymmentä yksilöä on palautettu bokseissaan jokeen ja niiden kasvua seurataan taas viimeistään syksyllä.
Viime vuosina työtä on tehty Freshabit Life -hankkeen nimissä ja koko valuma-alueen kunnat ovat tukeneet sitä Ähtävänjoen rahaston kautta. Jatkossa rahoitus on kysymysmerkki, ja Pakkala toivoo, ettei lupaava työ tyssää sen puutteeseen.
– Nyt meillä on kunnossa metodiikka, ja joessa on vielä simpukoita, jotka voisivat tuottaa paljonkin jälkeläisiä.
Kokeesta saadut tulokset ovat palauttaneet toivon, joka ehti jo hiipua.
– Kun on vuosikymmeniä tutkittu ja tehty töitä näiden kanssa, nyt on ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että voitaisiin oikeasti palauttaa raakut jokeen. Kyllä mä luulen että raakku vielä palaa Ähtävänjokeen – vahva usko siihen ainakin on, sanoo vesitalousasiantuntija Eero Mäenpää.
Mäenpää on viettänyt sukelluksissa paljon aikaa ja Ähtävänjoki onkin hänelle tuttu niin pinnalta kuin sen alta. Muutoskin on silmin havaittava.
– 90-luvun alkupuolella vesi oli kirkasta, mutta on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Ajoittain näkyvyys on parempi, mutta nuo jaksot ovat aiempaa lyhempiä, sanoo Mäenpää.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 21. toukokuuta kello 23:een asti.
Lue myös: Raakku, Suomen vanhin eläin, on kuolemassa sukupuuttoon