Elokuun lopulla vuonna 2002 tamperelaisen kerrostaloasunnon naapurit alkoivat haistaa inhottavaa hajua. Asunnosta kuului myös koirien ulvontaa.
30. elokuuta 2002 huoltomies meni asuntoon selvittämään hajun ja koirien melun syytä. Huoltomies ei mennyt pitkälle, sillä hän näki heti, että joku makaa lattialla. Ihmisestä näkyi vain jalka. Mies perääntyi ja soitti poliisille.
Asunnossa makasi kuolleena 38-vuotias työtön tarjoilija Pasi Aaltonen.
Tästä alkoi henkirikostutkinta, joka kesti lähes 19 vuotta. Tapaus on ollut julkisuudessa tasaisin väliajoin vuodesta 2002, sillä poliisi ei ole milloinkaan lakannut tutkimasta sitä.
Nyt poliisi pitää rikosta selvitettynä. Poliisin mukaan rikoksesta on syytä epäillä tamperelaista perheellistä miestä. Epäilty on kuollut vuonna 2014. Poliisi on nyt lopettanut asian esitutkinnan ja julkistanut pöytäkirjan.
Yle tutustui tänään julkaistuun esitutkintapöytäkirjaan. Sen perusteella moni seikka viittaa oikean tekijän löytymiseen, mutta aukotonta näyttö ei ole. Epäiltyä ei ehditty kuulustella.
Sen sijaan poliisit tapasivat miehen pian henkirikoksen jälkeen ja kyselivät häneltä jutun avaintodisteena olleista turvakengistä. Tuolloin mies kuitenkin puhui itsensä ulos epäiltyjen listalta.
Tässä jutussa Yle esittelee tutkinnan keskeiset vaiheet ja kertyneen näytön.
Henkirikos elokuussa 2002
Tutkinnassa selvisi nopeasti, että Pasi Aaltonen vietti viimeistä iltaansa Tampereella yöllä 23.–24. elokuuta 2002. Aaltonen kierteli baareja ja päätyi puolenyön jälkeen kotiinsa Satamakadulle.
Siellä tuntematon surmaaja tappoi hänet veitsellä, joka oli peräisin Aaltosen omasta keittiöstä.
Aaltonen oli avoimesti homo. Poliisi otti alusta saakka huomioon mahdollisuuden, että tekijä saattoi olla satunnainen miespuolinen seksikumppani.
Esitutkintapöytäkirjan julkisesta versiosta vainajan löytöolosuhteet on salattu. Yle on kuitenkin aiemmin tutustunut jutun pakkokeinoasiakirjoihin sekä haastatellut useita tutkintaa tuntevia henkilöitä.
Ylen tietojen mukaan surmaaja oli peittänyt Aaltosen muutoin alastoman ruumiin kylpytakilla ja asettanut veitsen vainajan päälle.
Esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, että surmaaja iski Aaltosta veitsellä useita kertoja. Tekotapa ja -olosuhteet katsottiin kuitenkin sellaisiksi, että tekoa tutkittiin tappona. Tapon syyteoikeus vanhentuu ensi vuonna.
Veriset sukat ja hylätyt turvakengät
Rikospaikkatutkinnassa poliisit löysivät Aaltosen asunnosta valkoiset ja veren tahrimat Adidaksen sukat. Kuitu- ja karvatutkimusten perusteella poliisi päätteli, että sukista löytyneet karvat ja kuidut eivät olleet peräisin Aaltosen asunnosta. Siksi sukkien täytyi kuulua surmaajalle.
Pian rikoksen uutisoinnin jälkeen poliisi sai yhteydenoton silminnäkijältä. Tamperelaissiskokset olivat nähneet, kuinka Satamakadun suunnasta oli kävellyt mies kengät kädessään. Miehellä oli kengät myös jaloissaan.
Siskosten mukaan mies pälyili taakseen, ympärilleen ja sisäpihalle johtavaan Näsilinnankatu 33:n porttikongiin. Heistä näytti kuin mies olisi yrittänyt varmistaa, ettei kukaan näe häntä. Sitten hän laski kengät porttikongiin ja poistui.
Silminnäkijöiden mukaan mies oli solakka ja tumma. Hän oli pukeutunut valkoiseen lyhythihaiseen kauluspaitaan. Toinen siskoksista työskenteli parturina ja oli sitä mieltä, että miehen tummat hiukset olivat ylikasvaneet.
Kun kengät olivat paikallaan vielä aamulla, toisen siskon poika haki ne sisään. Kun rikoksesta kerrottiin myöhemmin Aamulehdessä ja Poliisi-tv:ssä, siskokset toimittivat kengät poliisille.
Ne olivat Sievi-merkkiset, kävelykengiltä näyttävät turvakengät, jotka oli vahvistettu kärjistä. Kengät olivat tulleet markkinoille joulukuussa 2001.
Kuitu- ja karvatutkimuksien avulla poliisi pystyi osoittamaan, että turvakengät olivat olleet Aaltosen asunnossa. Kengistä yritettiin määrittää dna:ta jopa ulkomailla teetetyillä lisätutkimuksilla, mutta dna-tunnistetta ei saatu.
Epäiltyä puhutettiin jo 2002
Jutun tutkijat saattoivat tietämättään jo vuonna 2002 päästä hyvin lähelle ratkaisua.
Pasi Aaltosen isä oli ostanut pojalleen Top Young -merkkiset kengät, jotka ulkonäöltään muistuttivat turvankenkiä. Poliisin teoria oli, että surmaaja oli pannut jalkaansa Aaltosen kengät ja jättänyt omat kenkänsä porttikongiin.
Poliisin piti siis löytää joko henkilö, joka oli kadottanut turvakenkänsä tai henkilö, jolla oli Pasi Aaltosen kävelykengät.
Poliisi alkoi selvittää, mihin yrityksiin turvakenkää oli Suomessa myyty. Pääpaino selvityksessä oli Pirkanmaan alueella, mutta muutakaan maata ei selvityksessä hylätty. Työ vaati erittäin paljon aikaa ja vaivaa.
Lokakuussa 2002 jutun tutkinnanjohtaja Juha Siljamäki meni päätutkijansa kanssa pirkanmaalaiseen metallialan yritykseen puhuttamaan yrityksen hankintavastaavaa. Yritykseen oli toimitettu yksi pari kyseisestä mallia ja kokoa olevia turvakenkiä.
Hankintavastaava muisti ottaneensa kengät vastaan. Hän kuitenkin kertoi, ettei muista, kenelle kengät oli luovutettu.
Tutkijat puhuttivat kymmeniä tehtaan työntekijöitä ja pyysivät näitä esittämään kenkänsä.
Yksi kymmenistä yrityksessä puhutetuista työntekijöistä oli 23-vuotias tamperelaismies. Hän oli yrityksen hankintavastaavan sukulainen.
Mies esitti työkenkänsä poliisille. Ne olivat tarralliset ja varrelliset Sievin kengät kokoa 43.
Koska miehen kengät eivät olleet kadoksissa, poliisilla ei ollut syytä epäillä häntä teosta. Kenkienjäljitysoperaatiossa siirryttiin eteenpäin.
Dna-tunniste vuonna 2016
Vuosien varrella dna-tekniikka on parantunut huimasti. Poliisi uskoi pitkään siihen, että turvakengistä saadaan määritettyä dna-tunniste, kunhan vain odotetaan riittävän pitkään.
Vuonna 2016 tuli aika kokeilla. Tutkintaryhmä päätti tutkituttaa turvakengät rikosteknisessä laboratoriossa vielä kerran.
Joulukuussa 2016 rikoslaboratorio ilmoitti tutkijoille, että oikean kengän kärjen ulkopinnasta oli saatu taltioitua dna-tunniste. Se oli syötetty rekisteriin, ja rekisteristä oli tullut osuma. Kengästä saatu dna-tunniste sopi vuonna 1979 syntyneelle miehelle, joka oli rekisteröity väkivaltarikoksesta vuonna 2009.
Mies oli sama metallialan työntekijä, jota tutkinnanjohtaja ja päätutkija olivat puhuttaneet jo lokakuussa 2002.
Dna-osuman myötä miehestä tuli poliisin pääepäilty. Vuoden 2002 jälkeen mies on tuomittu useasta rikoksesta, joiden joukossa on myös väkivaltarikoksia.
Kirjallinen lausunto dna-tutkimuksesta valmistui vasta helmikuussa 2019. Sen mukaan kengän pinnalta saadun tunnisteen esiintymistodennäköisyys suomalaisen väestön henkilöillä, jotka eivät ole sukua toisilleen, on alle 1/100 000.
Mies oli kuollut vuonna 2014, joten häntä ei voitu kuulustella. Kuolemaan ei liity rikosta.
Seuraavat lähes neljä vuotta tutkijat keräsivät näyttöä miehen mahdollisesta osuudesta tekoon.
Miehen leski kertoi poliisille, että miehellä oli tapahtuma-aikaan vastaavanlaiset kengät. Nainen ei kuitenkaan muistanut, että kengät olisivat kadonneet missään vaiheessa. Lesken mukaan mies käytti nimenomaan valkoisia Adikaksen urheilusukkia.
Pankkitietojen perusteella poliisi pystyi osoittamaan, että mies oli ollut surmayönä keskustassa. Hän oli nostanut kello 22.38 rahaa Osuuspankin automaatista osoitteessa Hämeenkatu 12.
Pankin turvakameratallenteelta näkyi utuinen hahmo miehestä, jolla oli valkoinen lyhythihainen kauluspaita ja paitaa tummemmat housut. Miehen hiukset olivat tummahkot, mutta niistä oli muutoin vaikea saada selkoa.
Lesken mukaan hiustyyli muistutti hänen miehensä hiuksia. Kuvan mies näytti kuitenkin vatsakkaammalta, ellei sitten paita ollut jotenkin löysällä.
Mitään yhteydenpitoa tai muuta yhteyttä epäillyn ja Pasi Aaltosen välillä ei tutkinnassa löytynyt.
Aihetodisteista koostuva näyttö
Esitutkinnan perusteella poliisi päätyi pitämään rikosta selvitettynä. Poliisin keräämä näyttö perustuu aihetodisteisiin, jotka eivät suoraan viittaa epäillyn syyllisyyteen mutta viittaavat siihen epäsuorasti.
On mahdollista, että epäillyn dna:ta on päätynyt turvakenkiin jotenkin muuten kuin rikoksen yhteydessä. Jos dna-tunniste olisi löytynyt Aaltosen asunnosta esimerkiksi jostakin eritteestä, se sitoisi epäillyn vahvemmin rikospaikalle.
Lisäksi dna-tunnistuksen tarkkuus ei ole erityisen tarkka. Rikostutkinnassa saaduista dna-osuman todennäköisyyksistä näyttöarvoltaan paras on yksi miljardista ja huonoin yksi tuhannesta.
Pasi Aaltosen henkirikoksen tutkinnassa todennäköisyydeksi jäi yksi sadasta tuhannesta.
Dna:n lisäksi epäillyn mahdolliseen syyllisyyteen viittaavat aihetodisteet, kuten jotkin silminnäkijöiden kertomukset ja tieto siitä, että hänen työpaikalleen oli toimitettu kyseisen kaltaiset Sievin turvakengät.
Koska epäilty on kuollut, syyttäjä ei tee syyteharkintaa. Tästä syystä jää epäselväksi, olisiko häntä vastaan nostettu syyte ja olisiko käräjäoikeus katsonut näytön riittäväksi.
Katso myös: