Vancouverissa muistetaan tarkkaan, mikä käynnisti pitkään seuraa palvelleen ykkösvahti Roberto Luongon lähtölaskennan kaupungista keväällä 2012. Luongon, joka oli toiminut jopa joukkueen kapteenina ja johdattanut joukkonsa keväällä 2011 Stanley Cupin loppuotteluihin ja siellä seitsemänteen kamppailuun.
Luongo ei kahdesta nollapelistä huolimatta ollut vuotta aiemmin Cupin finaaleissa parhaimmillaan. Etenkin Bostonissa pelatut ottelut olivat kanadalaisvahdille painajaismaisia ja sitä kautta Vancouverille valtavia menetettyjä mahdollisuuksia. Maalivahtipeli teki lopulta suuren eron kahden joukkueen välille, ja nimenomaan Bostonin eduksi.
Kun Luongo sitten keväällä 2012 aloitti ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelusarjan Los Angeles Kingsia vastaan heikosti, päävalmentaja Alain Vigneault päätti tehdä ratkaisunsa: kahden ottelun jälkeen Cory Schneiderista leivottiin Canucksille uusi aloittava maalivahti.
Lopputulemaa vaihdos ei muuttanut. Los Angeles jyräsi Vancouverin yli ja marssi lopulta mestaruuteen asti. Särö maalivahdin ja valmennuksen luottamussuhteeseen kuitenkin tuli. Kun tämän kaliiperin ykkösmaalivahti paiskataan kesken pudotuspelisarjan sivuraiteelle, se on aina valtava statement.
Puolitoista vuotta myöhemmin Luongo kaupattiin Floridaan.
Nyt veskariosastolla kuohuu juuri Floridassa.
Ottelusarjan toistaiseksi kovin käänne nähtiin kakkosottelun alla tiistaina, kun seura ilmoitti luisteluttavansa maalille 27-vuotiaan syntymäpäivänsankari Chris Driedgerin. Winnipegissä syntynyt maalivahti ei ole pelannut urallaan sekuntiakaan NHL:n pudotuspelikiekkoa, runkosarjassakin ainoastaan 38 ottelua.
Penkille iskettiin jääkiekkouniversumin kallispalkkaisin maalivahti Sergei Bobrovski.
Viesti ei paljon selkeämpi valmennusjohdolta voisi olla. Kun mietitään, miten tulisesta sarjasta paikalliskilpailijoiden välillä on kyse ja kuinka paljon Florida juuri tämän sarjan haluaisi voittaa, veskarivalinta asettuu parhaiten kontekstiin. Hävityn avauskamppailun jälkeen Panthersin oli käytännössä pakko voittaa toinen peli.
Se, että kauden kovimmassa paikassa päävalmentaja Joel Quenneville ei luottanut 12 miljoonan taalan vuosipalkkaa nauttivaan venäläiseen, pitää sisällään voimakkaan viestin: ei riitä. Ei riitä alkuunkaan.
On selvää, että tämä viesti menee myös perille.
Yhtä selvää on, että tehty valinta luo jonkinlaisen jännitteen Bobrovskin ja valmennuksen välille. Näin se vain NHL-maailmassa korkean profiilin maalivahtien kanssa menee. Penkille siirtäminen kesken tärkeimpien otteluiden on vahva epäluottamuslause, mistä palaaminen vaatii maalivahdilta paljon luonnetta.
Esimerkiksi Columbuksessa Bobrovski aloitti neljän vuoden aikana joka ikisen pudotuspeliottelun, oli edellinen peli mennyt miten tahansa. Vaikka kuormaa venäläisen ja Joonas Korpisalon kesken oli runkosarjassa jaettu, pudotuspeleissä nokkimisjärjestys oli kristallinkirkas.
Kokonaan oma keskustelunsa on se, tekikö valmennusjohto tilanteessa oikean ratkaisun.
Rehellisyyden nimissä tehtyä maalivahtivalintaa on hyvin vaikea kritisoida. Kuten Luongon tapauksessa, nytkään kyse ei ollut yhdestä tai kahdesta heikosta pelistä. Kylmä tosiasia on, ettei Bobrovski ole kahteen vuoteen ollut Floridassa lähelläkään omaa parasta tasoaan.
Kun puhutaan jääkiekkomaailman kallispalkkaisimmasta maalivahdista, kyseessä on ollut lähes täydellinen mahalasku.
Esimerkiksi Bobrovskin torjuntaprosentti runkosarjassa kahden edelliskauden osalta viidellä viittä vastaan on 91. Jos rajaksi laitetaan 2000 pelattua minuuttia, Bobrosvskin sijoitus 45 maalivahdin listauksessa on 37. Taakse jäävistä ykkösvahdeista yksikään ei pelaa tällä kaudella pudotuspeleissä.
Yhtä tylyä on meno GSAA-tilastossa. Tilasto kertoo, kuinka monta maalia maalivahti pelastaa suhteessa odotusarvoon. Bobrovskin -16,11 riittää 45 veskarin listauksessa sijalle 40. Vertaluksi mainittakoon, että samaa 12 miljoonan vuosipalkkaa nauttivan Tampan Andrei Vasilevskin lukema kahden edellisvuoden osalta on 25 maalia plussalla, samoin on Juuse Saroksen.
Vaarallisten maalipaikkojen torjuntaprosentti tältä kaudelta näyttää venäläisen kohdalla lukemaa 80. Sijoitus 42:n vähintään 1000 minuuttia pelanneiden maalivahtien listalla on 36:s. Taaskaan takaa ei löydy yhtäkään pudotuspeleissä esiintyvää ykkösmaalivahtia.
Eikä selitykseksi käy edessä pelaavan joukkueen puutteet puolustuspelissä. Vielä vuosi sitten Floridalla oli viisikko- ja puolustuspelaamisessaan puutteita, mutta tällä kaudella ainoastaan Colorado antoi runkosarjassa viidellä viittä vastaan Floridaa vähemmän maalipaikkoja. Vaarallisia maalipaikkoja Florida antoi viidenneksi vähiten.
Ei Florida suoranaisesti Bobrovskiin pudotuspelien avausottelua hävinnyt, mutta ei tästä kovissa paikoissa – taaskaan – apuakaan ollut. Isot torjunnat jäi tekemättä. Juuri tämä on ollut kahdesti liigan parhaaksi maalivahdiksi NHL-urallaan valitun veskarin tarina Floridassa toistaiseksi. Otteet eivät vastaa millään tavalla odotusarvoja.
Toki keskustella voidaan myös siitä, oliko tehty valinta oikea pidemmällä jänteellä. Kiistatta Driedger antoi tiistaina Floridalle paremman mahdollisuuden yksittäisen ottelun voittamiseen, mutta mihin suuntaan kehittyy tämän jälkeen Bobrovskin ja seuran välinen suhde? Ja nythän on muistettava, että Bobrovskin kallis sopimus ulottuu kesään 2026.
Äärimmäinen mielenkiinto kohdistuukin nyt kolmosottelun veskarivalintaan.
Ei Florida nimittäin tiistaina Driedgerin vuoksi hävinnyt. Kanadalaismaalivahti päästi taakseen kaksi osumaa, joihin ei ollut syyllinen ja kirjasi torjuntaprosentikseen 92,9. Käytännössä tämän pelaamisesta ei jäänyt huomautettavaa, jos kohta kovassa pudotuspelimaailmassa tappio on tappio.
Tähtikulttia palvovassa kulttuurissa palkkapussin koko ja status tapaavat määritellä peluutusta, mutta tästä junasta Quenneville esikuntineen hyppäsi ainakin hetkeksi pois. Jos pelaava maalivahti valittaisiin perjantaille kylmästi päivän kunnon mukaan, Driedgerin pitäisi olla vahvoilla.
Huhtikuun alun jälkeen veskareista kumpikin on voittanut runkosarjassa viisi ottelua, mutta Driedgerin torjuntaprosentti kohoaa tuon jakson aikana lähes 93:een, kun Bobrovskilla se on 90,4. Päästettyjen maalien keskiarvo kanadalaisella putoaa alle kahteen, kun venäläisellä se kipuaa yli kolmen.
Tampaa vastaan Driedger pelasi runkosarjassa kolmessa ottelussa yli 91:n torjuntaprosentilla, Bobrovski viisi alle 88:n prosenteilla. Maanantaina Bobrovskin torjuntaprosentti oli 87,5 ja Driedgerin keskiviikkona 92,9.
Faktat ovat melko kylmiä Sergei Bobrovskin näkökulmasta. Toki kokemuksella on armottomassa playoff-maailmassa oma painoarvonsa, mutta jos ajatus on rehellisesti luisteluttaa jäälle joka kerta paras mahdollinen joukkue, tällä hetkellä Floridan maalille kuuluisi viimeisten viikkojen perusteella Chris Driedger.
Jos myös Joel Quenneville kokee perjantaina näin, on vaikea nähdä, miten seuran ja Bobrovskin suhde voisi palautua ennalleen.
Lue myös: