Israelilaisen Haaretz-lehden mukaan (siirryt toiseen palveluun) Israel yritti viime torstai-iltana tuhota yhdellä iskulla mahdollisimman suuren osan Hamasin salaisesta tunneliverkostosta Gazan pohjoisosassa.
Israelin kerrotaan saaneen selville kilometrien mittaisten tunnelien sijainnin. Tarkoituksena oli surmata satoja Hamasin taistelijoita silloin, kun nämä piileskelisivät tunneleissa.
On kuitenkin epäselvää, miten hyvin isku onnistui. Mikään Hamasin toiminnassa ei viittaa siihen, että se olisi juuri menettänyt merkittävän määrän taistelijoistaan.
Haaretzin viranomaislähteet myöntävät, että tunneliverkoston tuhoaminen oli uhkapeliä, koska tunneleissa olevien ihmisten määrää ei tiedetty.
Vuosia suunniteltu operaatio – jota Haaretz kuvailee Israelin "salaiseksi aseeksi" – on nyt tehty, mutta siitä saatua hyötyä on vaikea arvioida.
Israel hallitsee ilmatilaa ja merialuetta – ja tekee mitä haluaa
Israel on Hamasiin verrattuna musertavan ylivoimainen, eikä Hamasin rakettitehtailu ei ole muuttanut osapuolten voimasuhteita.
Israel hallitsee suvereenisti sekä merialuetta että ilmatilaa, myös Gazan yläpuolella, joten se voi vapaasti valita käyttämänsä asejärjestelmät ja iskujensa kohteet.
– Jos Israel haluaa iskeä rakennuksiin tai tunneliverkostoihin, niin Israel käyttänee ilmasta pudotettavia ja ohjautuvia laserpommeja, esimerkiksi bunker bustereita, arvioi Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja, majuri Oscar Lassenius.
Ne on suunniteltu tunkeutumaan mahdollisimman syvälle ja läpäisemään paksu suojakuori.
Ylen haastattelema Lassenius kertoo, että Israelin arsenaaliin kuuluvat sekä ilmasta maahan että maasta maahan laukaistavat ohjukset, mutta ilmatilan hallinta antaa Israelille valinnanvaraa – sekä tuo tarkkuutta.
Lasseniuksen mielestä Israelin ilmatoiminta Gazan yllä onkin ollut "kirurgimaisen" tarkkaa.
Tykistön käyttö Gazassa on vaikeaa
Israelin ensisijaisia kohteita Gazassa ovat Lasseniuksen mukaan Hamasin johto sekä rakettien laukaisu-, varastointi- ja kokoamisalueet.
Israelilla on myös tehokasta tykistöä, muun muassa yhdysvaltalaisia M109-tyyppisiä panssarihaupitseja.
Lassenius huomauttaa, että tykistön käyttö on kuitenkin Gazan kaltaisessa kaupunkiympäristössä paljon hankalampaa kuin ohjusten. Kohteet ovat suojattuja, ja muut rakennukset ovat herkästi sekä suoran että epäsuoran tulen tiellä.
– Niiden käyttö ei ole sotilastaktisesti ja teknisesti järkevää, Lassenius sanoo.
Niinpä Lassenius uskoo, että Israelin painopiste on jatkossakin ilmatoiminnassa, vaikka edessä saattaakin vielä olla maahyökkäys Gazaan.
Lasseniuksen mukaan Israelissa arvioidaan, mitä sellaista maahyökkäyksellä saavutettaisiin, jota kohteiden tuhoamisella etäältä ei voi saavuttaa. Joka tapauksessa maahyökkäys johtaisi huomattaviin tappioihin molemmin puolin.
Myös Ylen haastattelema riippumaton saksalainen sotilasalan analyytikko Fabian Hinz huomauttaa, että huipputekniikka ei pelastaisi Israelia tappioilta katutaistelussa. Hän uskoo, että Israel haluaa viimeiseen asti välttää maasodan aiheuttamia menetyksiä.
Suomeenkin ostettu Orbiter-lennokki tarkkailee Israelin ympäristöä
Osa Israelin ylivoimasta johtuu siitä, että sillä on ylivertainen tilannekuva. Israel asevoimat tietää vastustajan joukkojen sijainnin. Yksi keino siihen on miehittämättömät lennokit, joita Israel käyttää sekä omassa ilmatilassaan että sen ulkopuolella.
Yksi lennokeista on Orbiter, joita on hankittu myös Suomeen (siirryt toiseen palveluun) valvontaa ja tulenjohtoa varten.
Majuri Oscar Lasseniuksen mukaan lennokit eivät ole rintamalla uusi elementti, vaan Israel on käyttänyt niitä paljon ennenkin.
Seuranta ilmasta on yksi keino paikantaa maaleja. Parhaimmillaan lennokeilla saadaan hyvinkin tarkkaa kuvaa.
– Voidaan mennä ihan senttiluokkiin eli nähdään ketkä alueella liikkuvat, Lassenius sanoo.
Rautakupoli on tutkijan mukaan torjunut hyvin Hamasin raketteja
Eniten huomiota Israelin aseistuksessa on saanut Hamasin raketteja pudottava, Rautakupolina (Iron Dome) tunnettu torjuntajärjestelmä. Israel on kehittänyt sen Yhdysvaltain tuella (siirryt toiseen palveluun).
Ensin lähestyvä raketti havaitaan tutkalla. Lentoradan perusteella päätetään, onko raketista todellista vaaraa eli tarvitseeko sitä tuhota.
Käytännössä vain alle puolet raketeista arvioidaan (siirryt toiseen palveluun) niin vaarallisiksi, että ne yritetään pudottaa. Jos summittain ammuttu raketti on lentämässä kohti asuttua aluetta, sitä kohti laukaistaan torjuntaohjus.
Torjuntaohjuksen ei tarvitse osua maaliinsa. Torjuntaohjuksen räjäyttäminen riittävän lähellä maalia synnyttää sirpaleita ja painetta, jotka suistavat raketin radaltaan.
Ensimmäistä kertaa Israel kertoo käyttäneensä Rautakupolia (siirryt toiseen palveluun) myös Hamasin droonien torjuntaan.
Rautakupoli otettiin käyttöön jo vuosikymmen sitten ja se joutui tositoimiin ensimmäisen kerran vuonna 2012. Sillä voidaan torjua raketteja ja ohjuksia korkeintaan 70 kilometrin päässä.
Järjestelmään kuuluvat torjuntaohjukset ovat pysyneet samoina, mutta sen tehoa on parannettu ohjelmistopäivityksillä (siirryt toiseen palveluun).
Rautakupolista on tullut keskeinen osa Israelin puolustusta, koska Lähi-idässä Hamas ja muut altavastaajat suosivat rakettien käyttöä (siirryt toiseen palveluun) muuten ylivoimaista vihollista vastaan.
Lasseniuksen mukaan Rautakupoli on toiminut hyvin, vaikka Hamas on yrittänyt laukaista mahdollisimman suuren määrän raketteja kerralla.
Torjunnan kerrotaan onnistuvan 90 prosentin todennäköisyydellä. Lassenius kuitenkin huomauttaa, että sivullisen on sitä vaikea arvioida, sillä ei voida tietää, mitkä raketit on arvioitu vaarattomiksi ja päästetty läpi tarkoituksella.
– Iron Dome toimii kuten se on aikaisemminkin toiminut, Lassenius toteaa.
Hamasilla on laaja kirjo raketteja
Hamasin pääväline konfliktissa ovat raketit ja sillä on niitä laaja arsenaali.
Suuri osa Hamasin käyttämistä raketeista on Qassam-raketteja, joiden kantama on noin 10 kilometriä. Nämä ovat varsin yksinkertaisia kotitekoisia raketteja.
Hamas otti ne tuotantoon syksyllä 2001 palestiinalaisten toisen intifadan, kansannousun aikana. Rakettien tarkkuus ei ole kovin hyvä ja joskus ne putoavat Gazan sisälle.
Raketit on nimetty brittejä ja juutalaisia vastaan taistelleen syyrialaisen muslimisaarnaajan ja aktivistin Izz al-Din al-Qassamin (1882 –1935) mukaan, samoin kuin Hamasin sotilaallinen siipi, Qassam-prikaatit.
Lyhyen matkan ja keskimatkan rakettien uskotaan muodostavan suurimman osan Hamasin arsenaalista, mutta sillä on myös pidemmän kantaman raketteja. Nämä ovat yleensä olleet tuontitavaraa, muun muassa Iranista ja Syyriasta.
Hamasin käyttämien rakettien kaliiperit kasvavat.
– Kun ennen käytettiin 122-millisiä, niin nyt käytetään 302-millisiä, joissa kantamassa päästään 150 kilometriin, majuri Lassenius arvioi.
Esimerkiksi M-34-raketti yltää 150 kilometriin ja mahdollisesti pidemmälle. Kun kaliiperi ja kantama kasvavat, myös rakettiin lastatun taistelulatauksen koko voi kasvaa.
– Räjähdysainetta voi olla sata kiloa, kun pienemmissä raketeissa puhutaan 10–20 kilosta räjähdysainetta, Lassenius sanoo.
Torstaina 13. toukokuuta Hamas kertoi laukaisseensa Ayyash-raketin, jonka kantama on 250 kilometriä. Tämä on tiettävästi pisimmälle lentänyt (siirryt toiseen palveluun) Hamasin raketti.
Raketti on nimetty Yahya Ayyashin, vuonna 1996 salamurhatun Hamasin johtavan pommintekijän mukaan.
Tämä raketti lensi Hevel Eilotin alueelle, lähelle Eilatia. Tarkoituksena oli haitata lentoliikettä Ramonin kentällä Eilatin lähellä. Raketti putosi asumattomalle seudulle, eli todennäköisesti sen osumatarkkuus ei ole kovin hyvä.
Hamasille on siis kertynyt rakettiarsenaali, joilla se voi uhata sekä Tel Avivia että Jerusalemia ja koko Israelin rannikkoa.
Hamasin käyttöönottamat uudet asejärjestelmät kuten pitkän kantaman raketit ja täsmäohjatut räjähteillä lastatut droonit ovat kiinnostavia, mutta strategisesti ne eivät vielä muuta tilannetta taistelukentällä, Lähi-idän ohjuskehitykseen perehtynyt analyytikko Fabian Hinz arvioi.
Hamas tekee määrästä laatua
Suurin muutos Hamasin toiminnassa on tapa, jolla raketteja käytetään. Yllättävintä Hamasin viime viikolla aloittamassa kampanjassa eivät olleet itse asejärjestelmät vaan laukaistujen rakettien lukumäärät.
Hinz kiinnittää huomiota siihen, miten nopeasti Hamas kiihdytti rakettien laukaisuja ja miten monta rakettia se kykeni laukaisemaan samanaikaisesti.
– Uutuus on taktiikassa ja määrässä ja niiden yhdistelmässä, Hinz sanoo.
Esimerkiksi viime viikon tiistaina Hamas laukaisi 137 rakettia viiden minuutin sisällä.
Gazasta ammuttiin (siirryt toiseen palveluun) konfliktin ensimmäisen vuorokauden aikana 470 rakettia ja sen jälkeenkin keskimäärin yli 400 rakettia päivässä. Vuoden 2014 sodassa raketteja ammuttiin enimmillään 192 päivässä.
Tarkkuus on myös kehittynyt, kirjoittaa (siirryt toiseen palveluun) Israelin ohjuspuolustukseen perehtynyt professori Michael J. Armstrong.
Noin 50 prosenttia Israeliin ammutuista raketeista on uhannut asutusalueita, kun vuonna 2012 siihen pystyi vain 22 prosenttia ja 18 prosenttia vuonna 2014.
Näin massiivisia laukaisuryöppyjä Gazasta ei ole nähty aiemmin. Hajautetulla ja massamaisella ammunnalla Hamas pyrkii ohittamaan Israelin torjuntajärjestelmän.
– Se on tietoinen yritys ylikuormittaa Rautakupoli, mikä on tietyssä määrin toiminut, Fabian Hinz sanoo.
Rautakupoli on hyvin tehokas, mutta sekään ei torju raketteja sataprosenttisesti.
Sodankäynnissä rakettien aiheuttama tuho perustuu yleensä yhteiseen sirpalevaikutukseen. Raketteja laukaistaan esimerkiksi raketinheitinpatteristosta suuri määrä tietylle alueelle, ja räjähtävien rakettien sirpaleet iskevät kohteeseen. Hamasin raketinkäyttö eroaa tästä täysin.
Hamasin ampumat raketit putoavat niin kauas toisistaan, että tällaista sirpaleiden yhteisvaikutusta ei synny. Raketteja lauotaan kohti asuttuja alueita ikään kuin sokkona.
– Se on nimenomaan hakuammuntaa, majuri Oscar Lassenius sanoo.
Hamas kasvattaa rakettiensa pelotetta
Hinz arvioi, että Hamasilla riittää vielä raketteja pitkäänkin. On esitetty arvioita, että Hamasilla ja Islamilaisella jihadilla on varastoissaan 10 000–30 000 rakettia.
Hamas itse on sanonut, että järjestö voi tulittaa Tel Avivia kuukauden ajan. Väitteen todenperäisyyttä on vaikea arvioida. Hinz uskoo, että Hamas säilyttää kyvyn tehdä iskuja konfliktin loppuun saakka, vaikka iskujen määrä laskeekin.
Hinz sanoo, että Hamasin strategia on samankaltainen kuin muilla Iranin tukemilla aseellisilla toimijoilla, erityisesti Hizbollahilla: järjestö kasvattaa pelotetta konfliktin joka kierroksella.
Tämän tavoitteensa Hamas on jo saavuttanut, Hinz uskoo. Israelin päätöksentekijät joutuvat seuraavalla kerralla ottamaan huomioon, miten nopeasti konflikti nyt kiihtyi ja se vaikuttaa heidän päätöksentekoonsa.
Iran jakaa osaamista
Aiemmin keskipitkän ja pidemmän kantaman raketit salakuljetettiin Egyptin kautta tunneleita pitkin Gazaan, missä ne koottiin.
Viime vuosina Egypti on ponnistellut aiempaa enemmän salakuljetuksen lopettamiseksi, joten Hamas on joutunut kehittämään omaa tuotantoaan.
Hamasilla on Iranista ja Syyriasta salakuljetettuja raketteja, mutta enemmistö arsenaalista on kotimaassa tuotettua.
Hamasin tiedetään turvautuvan kekseliäisiin ratkaisuihin rakettien valmistamisessa: järjestö käyttää materiaalina muun muassa vanhoja vesiputkia ja käytettyjä tykistönammuksia.
– Palestiinalaisryhmistä on tullut suuressa määrin omavaraisia, mutta Iranin apu on ollut merkittävä, Fabian Hinz sanoo.
2000-luvun alkupuolella Hamas ja toinen palestiinalaisjärjestö Islamilainen jihad rakensivat jo raketteja, mutta ne olivat pieniä ja kantomatka oli 2–4 kilometriä.
Nyt Hamasilla on jo satoja raketteja, jotka yltävät Tel Aviviin.
– Se on suuri laadullinen hyppäys ja Iran oli erittäin tärkeä tekijä sen takana, Fabian Hinz sanoo.
Iranilla on koulutus- ja teknologiansiirto-ohjelma, jolla se auttaa kaikkia liittolaisiaan – Syyriaa ja aseellisia ryhmittymiä kuten Jemenin huthi-kapinallisia, Libanonin Hizbollahia ja Gazan Hamasia – rakentamaan ohjuksia ja raketteja itse.
Palestiinalaisryhmittymät ovat myös olleet avoimia tästä: ne ovat sanoneet rakentaneensa rakettiohjelmansa Iranin avulla.
– Ilman Iranin tukea, meillä ei olisi tätä kykyä, Hamasin Gazan-johtaja Yahya Sinwar sanoi (siirryt toiseen palveluun) joukkokokouksessa toukokuussa 2019.
Panssarintorjuntaohjukset ovat huolenaihe Israelille
Yksi huolenaihe Israelille ovat Hamasin käytössä olevat panssarintorjuntaohjukset kuten venäläisvalmisteinen Kornet, jonka kantama on noin 5,5 kilometriä.
Libanonin shiialainen Hizbollah-järjestö käytti menestyksekkäästi Kornet-ohjuksia Israelin panssariajoneuvoja vastaan vuoden 2006 sodassa.
Viime viikon keskiviikkona israelilaissotilas kuoli (siirryt toiseen palveluun), kun Hamas ampui panssarintorjuntaohjuksella sotilaiden jeeppiä.
Jos Israel ryhtyisi maahyökkäykseen Gazaan, nämä ohjukset voisivat aiheuttaa sille tappioita.
Vaikka Israel on siis aseistuksen suhteen täysin ylivoimainen, analyytikko Fabian Hinzin mielestä Israelilla ei ole selvää tavoitetta. Hinzin mukaan Gaza alkaa muistuttaa takavuosien Libanonia.
– Israel pystyy hoitamaan ongelmaa sotilaallisesti, mutta siltä puuttuu pitkän tähtäimen strateginen ratkaisu tilanteeseen, Hinz arvioi.
Myös majuri Oscar Lassenius huomauttaa, että Israelin ja palestiinalaisten kiistaa ei lopulta voi voittaa asevoimalla, vaan viime kädessä konflikti vaatii poliittisen ratkaisun.
Aiheesta aiemmin: