Jääkiekon MM-kisat peruttiin viime vuonna koronapandemian takia. Yle Urheilu julkaisi vuosi sitten Kaikkien aikojen arvokisat -juttusarjan, joka saavutti suurta suosiota. Tänä vuonna MM-turnaus päästään pelaamaan, mutta sen alkua odotellessa on aika sukeltaa Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen historiaan.
Tässä kaikki kymmenen Kaikkien aikojen arvokisat -juttusarjan juttua.
Leonid Brezhnev pettyi pahasti, kun Suomi voitti Neuvostoliiton
Suomen jääkiekkomaajoukkue teki historiaa Moskovassa 17. joulukuuta vuonna 1971, kun Suomi kaatoi poikkeuksellisesti Neuvostoliiton maalein 4–2. Veli-Pekka Ketola avasi Yle Urheilulle ikimuistoisen ottelun tapahtumia ja siitä seurannutta jälkipyykkiä. Paikan päällä oli tuolloin myös Neuvostoliiton johtaja Leonid Brezhnev, joka joutui pettymään pahasti.
Kansa vaati Punakoneelta maaleja, mutta kaikkien hämmästykseksi niistä vastasikin piskuinen altavastaaja. Ensin Juhani Tamminen, sitten Matti Murto.
Murron maalin jälkeen Ketola katsoi Brezhnevin suuntaan. Sitä näkyä hän ei unohda koskaan.
– Siellä se heilui iso karvalakki päässä. Panin merkille, että Brezhnev veti karvalakkia silmille, kun me olimme lyöneet pari maalia tauluun. Sanoin pelikavereillekin, että katsokaapas Brezhneviä, Ketola muisteli Yle Urheilulle.
Brezhnev oli seurueineen niin lähellä pelaajia, että Ketola pystyi näkemään paljon muutakin.
– Isot pojat istuivat siellä arviolta kolmen ja puolen promillen kännissä. Ja yrittivät ottaa vähän happea, kun peli meni miten meni.
Kahden ja puolen sekunnin voitontanssista on tullut sanomista jo melkein 30 vuoden ajan – "Leijonien historian huonoin joukkue" teki keväällä 1992 suomalaista jääkiekkohistoriaa
Se voitontanssi. Siitä on tullut sanomista jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Vaikka tanssi kestikin vain kaksi ja puoli sekuntia.
Eikä ihme, sillä tuohon ohikiitävään hetkeen tiivistyi kaikki olennainen: vuosikymmenten tuskan päättyminen, urheiludraaman uskomaton kauneus ja yllätyksellisyys. Samalla syntyi yksi suomalaisen jääkiekkoilun isoista tarinoista.
Tarina, jonka ei pitänyt olla mahdollinen. Tarina, jonka seuraukset tuntuvat vielä tänäkin päivänä.
Voitontanssin esitti maajoukkueen maalivahti Markus Ketterer. Oli monen sattuman summa, että Ketterer ylipäänsä oli tuona toukokuisena päivänä Tshekkoslovakian pääkaupungissa torjuntatöissä. Suomen kiekkohistoria voisi näyttää toisenlaiselta, jos maalivahdin isä ei olisi onnistunut kääntämään poikansa päätä.
Suomi voitti jääkiekkohistoriansa ensimmäisen MM-mitalin vuonna 1992 joukkueella, jolta kukaan ei odottanut mitään.
Sarajevon olympialaisissa sattui ja tapahtui: Leijonat koki oikeusmurhan, Kalervo Kummola ja Alpo Suhonen yritettiin ryöstää ja teljetä putkaan – "Sanoin Kalelle, että nyt hanskat käteen!"
Leijonien haaveet vuoden 1984 olympiakisojen mitalipeleistä murenivat Kanadaa vastaan. Suomen joukkuetta valmentaneen Alpo Suhosen mukaan tuomarilinja muuttui ottelun lopulla totaalisesti. Kanada käytti ylivoimatilanteet hyväkseen ja voitti päätöserän maalein 3–0. Ottelu päättyi Kanadan 4–2-voittoon.
– Seuraavalla kaudella sen pelin tuominnut amerikkalainen päätuomari olikin sitten yhtäkkiä NHL-tuomari. Se jätkä oli ostettu. Ihan varmasti. Mutta eihän sellaista kukaan pystynyt koskaan todistamaan, Suhonen sanoo.
Katkera tappio ei kuitenkaan estänyt Suhosen menojalkaa vipattamasta. Hän lähti Kalervo Kummolan kanssa jatkoille, jotka päättyivät välikohtaukseen pelottavien sarajevolaiskorstojen kanssa. Suhonen ja Kummola joutuivat jo putkaan, kunnes ulospääsy löytyi diplomatian avulla.
Saku Koivu ja Antero Mertaranta huusivat samoja ohjeita Raimo Helmiselle, mutta ”Raipe” päätti toisin – Leijonien alkusarjapelistä tuli klassikko: ”Olen ihmetellyt sitä itsekin”
– Aikaa on vielä! Painikaa, vääntäkää! Tehkää kaikkea mitä laki sallii!
Pauhu on eetterissä hurjaa. Antero Mertarannan äänihuulet ovat koetuksella. Kotikatsomoissa syke nousee.
Pelikello raksuttaa kiivasta tahtia. Enää kymmenen sekuntia ottelua jäljellä. Leijonat hakee vimmaisesti tasoitusta. Kiekko on Helmisellä. Hän antaa sen Saku Koivulle, joka palauttaa pelivälineen nopeasti takaisin Helmiselle. Viisi sekuntia, neljä...
Mertarannan mylvintä on huumaavaa.
– Lauo, Helminen, lauo!
Helminen kuulee saman käskyn korvissaan.
– Ammu! Ammu!
Nuo sanat sinkoavat täysillä Koivun suusta. Hän tietää Mertarannan tavoin, että kohta summeri soi.
Raipe ei lauo eikä ammu. Tietenkään. Eihän hän muuten olisi lättysyöttöjen kruunattu kuningas. Helminen syöttää. Ja siitä syötöstä Jere Karalahti pyyhkäisee kiekon maaliin.
Pelikello pysähtyy ajassa 59.58. Mertaranta sekoaa.
– Kaksi sekuntia aikaa! Kaksi sekuntia aikaa! Ja Venäjä on lyöty!
Lue täältä, miten alkusarjapelistä tuli klassikko.
Jere Lehtinen katsoi ensimmäistä kertaa Leijonien katkerasti päättynyttä olympiafinaalia ja hämmästyi: ”Hetkinen… eihän se olekaan Saku!”
Jere Lehtinen katsoo hidastusta Torinon olympiafinaalista ja pysähtyy miettimään. Häntä askarruttaa, miksi Saku Koivulla kestää niin pitkään uuden mailan saaminen. Yhtäkkiä Lehtinen huomaa jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tullut edes ajatelleeksi.
– Hetkinen, eihän se olekaan Saku!
Tähän päivään asti Lehtinen on ollut siinä uskossa, että Koivu luistelee hakemaan mailan, saa sen, ja yrittää ehtiä puolustamaan. Todellisuudessa jäälle on Koivun tilalle syöksynyt uusi mies.
– Niko se on, joka tuolta luistelee. Nyt huomasin tämän ekan kerran!
Yksi asia paljastaa nopeasti maallikollekin, ettei kyseessä ole Koivu. Pelipaita on sullottu toiselta puolelta housujen sisään. Ja harjaantuneempi katsoja tunnistaa myös luistelutyylistä, kuka Koivun paikalle on tullut: Niko Kapanen.
Kyseisessä aloituksessa Saku Koivun maila katkesi ja hetkeä myöhemmin Ruotsi teki maalin. Leijonien unelmaturnaus päättyi hävittyyn olympiafinaaliin.
"Ne kisat olivat viimeiset, joissa läträttiin" – Leijonien historiasta löytyy monta viinanhuuruista tarinaa, joiden viimeinen luku kirjoitettiin vuonna 2000
– Ne Pietarin kisat olivat ymmärtääkseni viimeiset, joissa läträttiin, Hannu Aravirta sanoo.
Maajoukkueessa alkoholinkäyttö oli vähentynyt kisojen aikana jo ennen Pietarin vuoden 2000 MM-turnausta merkittävästi. Meno oli 90-luvulla monta astetta ammattimaisempaa kuin 80-luvun raikulivuosien aikaan.
– Tulin mukaan vuonna 1993 ja siitä eteenpäin syntyi luottamus. Luotimme siihen, että homma pysyy hallinnassa.
Pietarissa keväällä 2000 homma ei kuitenkaan pysynyt hallinnassa.
– Merkkejä siitä näkyi jo Suomessa, enkä ehkä puuttunut siihen tarpeeksi ajoissa, Aravirta miettii.
Ennen kisoja Suomen joukkue oli kokoontunut Helsinkiin viettämään yhteistä iltaa. Mukana olivat myös pelaajien puolisot ja tyttöystävät. Aravirta huomasi, että tuopit tyhjenivät muutamilla pelaajilla hurjaa vauhtia.
– Tein muutaman virhevalinnan pelaajapuolella, Aravirta sanoo suoraan.
Leijonien historiaan liittyy monta viinanhuuruista hetkeä, jotka kaikki eivät ole kaunista luettavaa.
Leijonien ensimmäistä mitalia edelsi jäätävä selkkaus – Hannu Jortikan raivoisa purkaus kertoi kaiken: "Pena sanoi, että sä olet ihan hullu!"
Isäntämaa Kanada oli ollut Leijonille arvokisoissa vuosikymmenten ajan lähes voittamaton. Vaahteralehtipaidat dominoivat, Suomi rimpuili mukana minkä pystyi. Sen kaavan kaikki odottivat Calgaryssakin toistuvan vuonna 1988. Ja nyt pelattiin vielä kaiken lisäksi jääkiekon emämaan omalla maaperällä.
– Koko olympialaisten näkökulmasta jääkiekko oli Kanadassa silloinkin avainasemassa, Jortikka taustoittaa.
Hannu Jortikka oli tuolloin vasta 31-vuotias, mutta hän muistaa tänä päivänäkin kristallinkirkkaasti kuinka Saddledome-areena kuohui. Ja kuinka se hiljennettiin.
– Halli oli täynnä, mutta sitten tulikin pikkuinen Suomi ja pani lunta tupaan!
Suomi kukisti Kanadan ja apuvalmentajana toiminut Jortikka hiillosti Kanadan valmentajaa Dave Kingiä, joka oli mittauttanut Jarmo Myllyksen maskin kesken ottelun.
– Onnittelin häntä tappiosta. You f-cking loser, f-ck you, ja niin edelleen. Latasin ihan kaiken mitä vain osasin englanniksi sanoa!
Leijonien päävalmentaja Pentti Matikainen seurasi Jortikan raivoamista lähietäisyydeltä.
– Penaa nauratti ihan perkeleesti. Se sanoi, että “sä olet ihan hullu”, Jortikka nauraa.
Leijonat lähti ratkaisupeliin "kahden maalin tappioasemasta" vuonna 2004, mutta venyi sensaatioon – "Joku unitutkija voisi sanoa, että tuo on laitonta"
Päätös tehtiin jo kesällä. Nyt saa riittää. Enää Pohjois-Amerikkaan ei lähdettäisi vain osallistumaan. Näin päättivät Leijonien johtavat pelaajat ja valmennusjohto.
– Se oli siihen asti ollut aina vaikea juttu. Ja näyttää vähän vieläkin olevan. Kun kaikki supertähdet ovat paikalla ja meininki on sellaista Hollywood-hommaa, niin se vaikeuttaa asioita suomalaisesta näkökulmasta, Raimo Summanen sanoo.
Jääkiekon maineikas World Cup (entinen Kanada Cup) oli kahdeksan vuoden tauon jälkeen palautettu kiekkokalenteriin. Syyskuussa 2004 edessä oli jälleen maailman parhaiden pelaajien turnaus, jossa Suomella ei tietenkään pitänyt olla mitään mahdollisuuksia.
– Uskonvajaus, NHL-kultti, Kanada ja USA omalla mantereellaan, pieni kaukalo, Summanen listaa tekijöitä, jotka olivat usein Suomen näkökulmasta latistaneet odotuksia sekä kannattajien että pelaajien keskuudessa.
Nyt tuon kaiken oli määrä muuttua.
Jukka Jalonen lukittautui 10-vuotiaana vessaan mököttämään, kun sukulaismies kritisoi Jukan idolia – Jalonen kertoo Yle Urheilulle rakkaimmat ja kitkerimmät muistonsa Leijonista
– En ole ihan varma mikä vuosi oli kyseessä, mutta olin muistaakseni 10-vuotias. Katsoimme kotona Izvestija-turnausta, jossa Suomi ja Neuvostoliitto kohtasivat. Itänaapuri oli silloin lähes aina niin ylivoimainen, että vähämaalinen tappio tuntui voitolta. Mutta siinä pelissä Stig Wetzell päästi yli kymmenen maalia, Leijonien nykyinen päävalmentaja Jukka Jalonen kertoo.
– Isäni serkku oli meillä kylässä katsomassa sitä peliä. Hän alkoi sitten haukkua Wetzelliä pelin jälkeen. Se haukkuminen harmitti minua niin paljon, että lukittauduin vessaan, olin siellä tuntikausia. Isä ja äiti kävivät välillä koputtelemassa vessan oveen, mutta en tullut pois. Huusin, että “Stigua” ei haukuta!
Jalonen repeää tarinan kerrottuaan hersyvään nauruun.
– Muistan vieläkin tuon niin elävästi!
Lue Jalosen rakkaimmat ja kitkerimmät muistot Leijonista täältä.
Kaikki tietävät, mitä Marko Anttila teki 2019 – mutta missä "Mörkö" löi sisään toukokuussa 1995, ja miksi hän oli yksin Turussa Leijonien toisen MM-kullan aikaan
7. toukokuuta 1995.
Viialassa tunnelma tiivistyy. Kohta pääsee mummolan takapihan nurmelle pelaamaan MM-finaalia. Mutta ensin pitää katsoa, keitä kaikkia erätauolla ulkona matkitaan.
Marko, 9, ja Jukka, 7, tapittavat silmä kovana televisiota mummolan takkahuoneessa. Mummoa ei peli oikein jaksa kiinnostaa. Hän miettii enemmänkin sitä, kuinka nurmikko kestää kohta alkavan finaaliottelun. Poikien vanhemmat sen sijaan ovat erittäin kiinnostuneita ottelusta. Nyt se unelma voisi vihdoin toteutua.
Ja sieltä se helpottava avausmaali tulee: Ville Peltonen iskee! Anttilan perhe tuulettaa. Lisämaaleja ei ensimmäisessä erässä nähdä. Pelikello soi, Suomi johtaa Ruotsia vastaan 1-0. Marko ja Jukka syöksyvät ulos.
Markon idoli löytyy Tupu-Hupu-Lupu -ketjusta, tietenkin. Ja valinta Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen välillä on helppo, sillä Lehtinen ampuu Markon tavoin oikealta. Roolit ovat veljesten kesken selvät. Jukka menee maaliin.
“Viialan Jere Lehtinen” ei meinaa millään saada pelivälinettä velipojan selän taakse. Erätauko-ottelua jatketaan niin pitkään kunnes maalinteko onnistuu.
24 vuotta myöhemmin "Mörkö" lyö sisään jääkiekon MM-finaalissa ja johdattaa Leijonat historian kolmanteen maailmanmestaruuteen.
Lue Marko Anttilan haastattelu täältä.
Vuoden 2021 jääkiekon MM-kisat alkavat perjantaina 21. toukokuuta. Suomi pelaa ensimmäisen ottelunsa lauantaina Yhdysvaltoja vastaan.
Lue myös:
Tässä on Leijonien ohjelma MM-kisoissa – Suomi ja Saksa välierässä lauantaina kello 18.15
Tässä on Leijonien lopullinen MM-kisajoukkue – Olli Määttä mukaan NHL:stä