Se oli äidille viimeinen varoitusmerkki, kun alakouluikäiselle tyttärelle alkoi tapahtua pissavahinkoja. Kuukausia jatkunut oireilu alkoi lopulta purkautua ja paljastui, että tyttö pelkäsi mennä kouluun. Lapsi oli joutunut keskelle sitä painajaista, jolta äiti oli viimeiseen asti halunnut häntä suojella.
– Kyllä siinä leijonaemon vaistot väkisinkin herää, kun oma lapsi yhtenä iltana kertoo miettivänsä aina ennen nukahtamista, että kuinka pahasti häntä seuraavana päivänä koulussa tullaan satuttamaan, äiti kuvailee.
Äiti esiintyy jutussa nimettömänä kiusatun lapsen henkilöllisyyden suojelemiseksi.
Äiti kokee, että kiusaamiseen puuttuminen jäi yksin vanhempien harteille ja ilman heitä tilanne olisi voinut kärjistyä hyvin vakavaksi.
Kiusaaminen koulussa lähti äidin mukaan aluksi liikkeelle molemminpuolisesta nimittelystä, mutta muuttui muutaman kuukauden päästä fyysiseksi väkivallaksi. Kotona havahduttiin siihen, kun tytölle alkoi tulla merkintöjä käynneistä kouluterveydenhoitajan luona ja itkukohtauksia.
– Myöhemmin selvisi, että koulussa oli potkimista, lyömistä ja esimerkiksi liikuntatunnilla tuli koripalloa selkään. Henkinen väkivalta vaikutti myös tytön itsetuntoon. Hän alkoi uskoa olevansa ruma, tyhmä ja huono kaikessa.
Sekä vanhemmat, että opettaja pistivät merkille muutoksen tytön käytöksessä, mutta tytär itse koki häpeää ja peitteli pitkään kiusaamista.
“Näin pitkälle asioiden ei pitäisi mennä”
Vanhemmat olivat yhteydessä tyttären opettajaan, jonka kanssa käytiin asiasta pitkiä keskusteluja, ja mukaan tuli myös Kiva koulu -ohjelma. Äiti on kiitollinen opettajalle, joka teki parhaansa auttaakseen. Koulun johto puolestaan katsoi tilanteen ratkaistuksi, kun fyysinen väkivalta kouluajalla loppui.
Henkinen väkivalta kuitenkin jatkui ja pelko sekä uhkailu fyysisestä kivusta olivat edelleen koko ajan läsnä. Äiti itse todisti koulun ulkopuolella yhden kohtaamisen tyttären ja kiusaajien välillä, minkä jälkeen hän kävi myös kiusaajien vanhempien oven takana.
– Tämäkään ei tuntunut auttavan. Perheen isä katseli kenkiään. Keskusteluyhteyttä ei yrityksistä huolimatta siihen suuntaan syntynyt.
Kiusatun tytön vanhemmat kokivat jäävänsä asian kanssa yksin. Koululta vedottiin äidin mukaan siihen, että yhdessä tapaamisessa tyttö itse on sanonut kiusaamisen loppuneen. Kotona tyttö kertoi kokeneensa tapaamisessa, että syy on hänessä ja pelännyt joutuvansa naurunalaiseksi.
– Asiaa palloteltiin henkilöltä toiselle ja todettiin jopa, että meidän perhe nyt turhaan kaivelee tätä liikaa. Vaikka tyttöä ei enää joka päivä välitunnilla hakattu, ei tilanne todellakaan ollut vielä ratkaistu. Lopulta en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä kiusaajista lastensuojelu- ja rikosilmoituksen. Näin pitkälle asioiden ei pitäisi mennä, äiti toteaa.
Asiantuntija: Koskelan tapauksen jälkeen jotkut koulut ottivat käyttöön uuden linjauksen
Vantaalaisen äidin tarina kuulostaa melko tyypilliseltä tapaukselta Valopilkun hankevastaava Tina Holmberg-Kaleniuksen korvissa. Hänen mukaansa vanhemmat tuntevat usein jäävänsä ongelmien kanssa yksin. Tukikeskus Valopilkku tukee kiusaamista kokevia lapsia ja heidän vanhempiaan sekä entisiä koulukiusattuja.
– Koulun ja kodin vuorovaikutuksesta puhutaan paljon, mutta käytännössä sitä ei ainakaan meidän kohtaamisissa vanhempien kanssa juurikaan näe. Suhteellisen usein koulu aktivoituu tilanteeseen vasta, kun tehdään lastensuojelu- tai rikosilmoitus, sanoo Holmberg-Kalenius.
Hänen mukaan yhteistyön kehittäminen vanhempien kanssa on yksi isoimmista kehitysaskelista, joka kouluissa pitäisi ottaa yhdeksi keinoksi kiusaamisen torjunnassa. Silti huoltajien osallisuuden vahvistaminen on hänen mukaansa vain avoin maininta hallituksen esitysluonnoksessa.
Yle kysyi helsinkiläisten mielipidettä koulujen toiminnasta. Yhteensä 75 prosenttia helsinkiläisistä on eri mieltä tai jokseenkin eri mieltä väitteestä, että Helsingin peruskoulut ovat tehneet tarpeeksi koulukiusaamisen estämiseksi. Vain yksi prosentti oli täysin samaa mieltä väitteen kanssa.
Koulukiusaaminen ja - väkivalta nousevat jälleen otsikoihin, kun tällä viikolla odotetaan poliisin selvitystä viranomaisten toiminnasta suomalaisia järkyttäneessä Koskelan tapauksessa. Kolme ikätoveria pahoinpitelivät 16-vuotiaan nuoren hengiltä Helsingin Koskelan sairaala-alueella viime joulukuussa. Ylen tietojen mukaan surmattua nuorta oli kiusattu vuosia ja hän putosi sekä lastensuojelun että koulun turvaverkkojen läpi.
– Kiusaaminen on asia, joka voi tosi nopeastikin viedä lapselta psyykkisen tasapainon. Siihen kuuluu reagoida nopeasti ja ilmoituksia viranomaisille voisi tehdä nykyistä matalammalla kynnyksellä, sanoo Holmberg-Kalenius.
Koskelan tapauksen jälkeen muutamat koulut tekivät selkeän linjauksen, että kiusaamistapauksissa kaikista osapuolista tehdään ilmoitus.
Holmberg-Kaleniuksen mukaan tämä olisi selkeä viesti myös lapsille ja vanhemmille, että kiusaamisella on aina seurauksia. Toki vaarana on, että tämä kuormittaa lastensuojelua. Pääasiassa kouluissa tulisi olla tietotaito puuttua ratkaisevasti kaikenlaiseen kiusaamiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Emme hyväksy pahoinpitelyä työpaikkojen kahviautomaateilla, miksi katsoisimme sitä sormien läpi koulujen välitunneilla. Fyysisestä väkivallasta kuuluisi aina tehdä vähintään lastensuojeluilmoitus, toteaa Holmberg-Kalenius.
Vanhemmat yllättyivät, kuinka paljon heidän oli tehtävä töitä, jotta asia otettiin vakavasti
Vantaalaisen perheen tilanne rauhoittui äidin tekemien ilmoitusten ja koululle laitetun hyvin tiukkasanaisen kirjeen jälkeen. Äidin mukaan koulun johto aktivoitui ja otti käyttöön nollatoleranssin. Sen jälkeen jokainen tapaus on mennyt välittömästi rehtorin tasolle.
Äiti kertoo kuitenkin yllättyneensä siitä, kuinka paljon taistelua vanhempien täytyi käydä, jotta tilanne koululla saatiin hallintaan.
–Vanhempana teen tietenkin kaikkeni, että lapseni olisi turvassa. Tekisin kaikkeni lopettaakseni kiusaamisen myös siinä tapauksessa, jos oma lapseni olisi kiusaaja.
Hän olisi toivonut, että heti alussa molempien osapuolien perheet olisi koulun taholta kutsuttu keskustelemaan yhdessä. Hän uskoo, että monet aikuisuuteen asti ulottuvat henkiset arvet voitaisiin ehkäistä, jos kiusaaminen havaittaisiin nopeammin ja myös henkiseen väkivaltaan suhtauduttaisiin vakavasti.
Kysyttäessä moni kiusattu ja kiusaaja kiistävät tilanteen, koska häpeä ja syyllisyys ovat painava taakka. Jos lapsi selkeästi silti oireilee tai aiheuttaa jollekin toiselle näkyviä oireita, on aikuisten tehtävä huolestua.
– Utelu, kysely ja syyllistäminen eivät auta. Meillä tytär avautui vasta, kun tein kotona selväksi, että vanhemmille voi kertoa ihan kaiken siinäkin tapauksessa, vaikka se olisi kuinka noloa tai olisi esimerkiksi itse tehnyt jotain pahaa. Kiusaamisen aiheuttamat ongelmat ovat kaikkien asia, eikä niitä voi ulkoistaa jollekin yksittäiselle taholle.
Äiti kehottaa vanhempia keskustelemaan oman lapsen lisäksi myös lasten kavereiden ja muiden vanhempien kanssa, jos vähänkään epäilee, että kaikki ei ole kunnossa.
Voit keskustella kiusaamiseen puuttumisesta keskiviikkoon kello 23 asti.
Lue myös: