Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kiinalainen liikemies Zeng Yifa lienee ylpeä menestyksestään.
Hänen tehtaansa eri puolilla Kiinaa valmistavat vaatteita länsimaisille urheilu- ja muotibrändeille.
Kiinankielisessä uutisjutussa Zeng poseeraa tehtaallaan vierellään talvitakkien rivi. Juttu kertoo tehtaasta, jonka Zeng on perustanut Xinjiangin maakuntaan.
Pinkin toppatakin hihassa näkyy suomalaisen lastenvaatevalmistajan Reiman logo.
Jutussa kerrotaan, kuinka Zengin yritys Haoyuanpeng on auttanut maaseudun köyhiä uiguureja työllistymään.
Kuulostaa hienolta. Mutta avulla on myös pimeä puolensa, sanovat useat kansainväliset tutkijat.
Liikemies Zengin johtama yritys on osallistunut Kiinan järjestelmään, jossa uiguureja, maan islaminuskoista vähemmistökansaa, siirretään useiden kansainvälisten tutkijoiden mukaan pakkotyöhön. Asia käy ilmi Ylen löytämistä julkisista kiinalaisista media- ja viranomaistiedoista.
Tämä juttu kertoo siitä, miten Kiinan uiguureilla teettämä pakkotyö näyttää Ylen selvityksen mukaan kytkeytyvän Suomessa toimiviin yrityksiin.
Yle tutki juttua varten suomalaisten vaateyritysten ja suurimpien Suomessa toimivien päivittäistavaraketjujen kiinalaisia alihankkijoita eli tehtaita, joissa yritykset valmistuttavat tavaroitaan kuten vaatteita, tekstiilejä ja kenkiä. Selvityksessä oli mukana reilut 30 yritystä. Tarkkoja tietoja alihankkijoista Kiinassa kertoi 11 yritystä.
Tutkimme, onko näillä kiinalaisilla alihankkijoilla toimintaa Xinjiangissa ja etsimme merkkejä, jotka tutkijoiden mukaan viittaavat uiguurien pakkotyöhön. Lisäksi selvitimme, onko yritysten toiminnassa muualla Kiinassa viitteitä mahdollisesta pakkotyöstä.
Ylen selvityksen mukaan Reiman lisäksi myös päivittäistavaraketju Lidl ostaa Kiinassa tuotteita yrityksiltä, joilla on Ylen löydösten perusteella todennäköisesti yhteys pakkotyöhön.
Lisäksi Stockmannin omistaman Lindexin entisellä alihankkijalla on yhteys Xinjiangiin. Se on tehnyt yhteistyötä yrityksen kanssa, joka on osallistunut työntekijöiden pakkosiirtoon.
SUOMALAINEN REIMA on viime vuosina kasvattanut myyntiään ulkomailla voimakkaasti. Valtaosa sen liikevaihdosta tulee ulkomailta: Euroopasta, Venäjältä, Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta. Reiman lasten ulkoiluvaatteita myydään myös Kiinassa, missä Reima on jossain määrin tunnettu lastenvaatemerkki.
Suurin osa Reiman tuotteista tehdään Kiinassa. Yksi yhtiön käyttämistä valmistajista on useita tehtaita omistava Haoyuanpeng – siis yritys, jonka johtaja poseerasi pinkin toppatakin vieressä. Haoyuanpengin nimi löytyy Reiman nettisivuilla olevasta alihankkijalistasta.
Vastaavasti Haoyuanpeng on esitellyt verkkosivuillaan Reiman logoa kohdassa, jossa yhtiö listasi ulkomaisia asiakkaitaan. Reiman logon vierellä komeilivat vielä vuoden 2020 alussa muun muassa Niken ja Adidaksen tunnukset.
Sitten Haoyuanpeng joutui kansainvälisessä mediassa huonoon valoon.
Se yhdistettiin uiguurien pakkotyöhön, josta on puhuttu tänä vuonna yhä enemmän.
Nykyisin Haoyuanpengin sivulta ei enää löydy mainintoja brändeistä. Adidas ja Nike ovat kiistäneet suhteensa yritykseen.
Reima sanoo Ylelle, että se ei ole tiennyt Haoyuanpengin yhdistämisestä pakkotyöhön.
– Otamme nämä väitteet vakavasti, sillä olemme sitoutuneet ihmisoikeuksien kunnioittamiseen emmekä hyväksy pakkotyötä missään muodossa, Reiman viestintäpäällikkö Riikamaria Paakkunainen sanoo.
Paakkunaisen mukaan Reiman tuotteita ei ole valmistettu Haoyuanpengin tehtaalla Xinjiangissa. Kuvan takki on kevään 2015 mallistosta, ja se on tehty Haoyuanpengin toisella tehtaalla Itä-Kiinassa, Paakkunainen sanoo.
Haoyuanpengin tuotteita on ostanut myös saksalainen jättiketju Lidl. Yrityksen tehdas Xinjiangissa löytyi vielä maaliskuussa 2021 Lidl Suomen sivuilla julkaistulta tehdaslistalta.
Uusimmalla Lidlin listalla Haoyuanpengia ei ole. Siellä on kuitenkin kaksi muuta Xinjiangissa toimivaa yritystä.
Ylen haastatteleman asiantuntijan mukaan maakunnassa toimivat vaatealan yritykset hyötyvät suurella todennäköisyydellä uiguurien pakkotyöstä.
Lidl vahvistaa Ylelle myyvänsä Suomessa Xinjiangissa tehtyjä tuotteita. Yhtiö ei vastaa suoraan kysymykseen, onko se tiennyt pakkotyön riskistä Xinjiangissa käyttämissään tehtaissa.
– Suhtaudumme tavarantoimittajasta saatuihin tietoihin erittäin vakavasti, sanoo Lidlin vastuullisuusasiantuntija Laura Kvissberg.
Reiman tavoin myös Lidl sanoo, että se ei hyväksy pakkotyötä toimitusketjuissaan. Se kertoo tiedostavansa, että pitkissä toimitusketjuissa on ihmisoikeusriskejä ja pyrkivänsä pienentämään niitä tarkastamalla tehtaita riskimaissa.
PAKKOTYÖTÄ ON TÄRKEÄ TUTKIA, koska se on olennainen osa järjestelmää, jolla Kiina kontrolloi uiguureja. Viime vuosina systeemistä on tullut yhä pakkoluonteisempi.
Kiinan kommunistinen puolue on sortanut Xinjiangin maakunnassa asuvia uiguureja vuosia. Yli miljoona uiguuria ja muita pääosin muslimivähemmistöihin kuuluvaa ihmistä on viety niin kutsutuille koulutusleireille. Tutkijoiden mukaan ne ovat käytännössä vankiloita.
Leirille voi joutua vähäpätöisestä syystä kuten siitä, että on käynyt ulkomailla tai että puhelimessa on Whatsapp-sovellus.
Uiguurit on pakotettu luopumaan uskonnostaan ja alistettu poliittiseen "uudelleenkoulutukseen". Leireiltä pois päässeiden mukaan naisia on pakkosteriloitu ja raiskattu. Xinjiangin asukkaita valvotaan kameroiden ja kasvojentunnistuksen avulla. Viranomaiset saavat tietoonsa kaikkien liikkeet.
Useat asiantuntijat ja parlamentit monissa länsimaissa sanovat Xinjiangin tapahtumia kansanmurhaksi tai kulttuuriseksi kansanmurhaksi.
Kommunistisen puolueen logiikka menee näin: Kun uiguuriyhteisöt hajotetaan, vähemmistöissä ei pääse syntymään ääriajattelua, joka horjuttaisi puolueen yksinvaltaa. Samalla ihmisten uiguuri-identiteetti häviää. Jäljelle jää puolueelle uskollisia kiinalaisia.
Tätä tarkoitusta palvelee myös tehdastyö, josta ei voi kieltäytyä.
Kun länsimaiset ja suomalaisetkin yritykset ostavat tuotteita Kiinasta, ne joutuvat tutkijoiden mukaan yhä todennäköisemmin tekemisiin järjestelmän kanssa.
KANSAINVÄLISET TUTKIJAT ja tarkkailijat ovat eri mieltä.
He sanovat, että Xinjiangin tehtaissa on töissä leireille suljettuja ihmisiä. Sen lisäksi Kiinan viranomaiset pyörittävät siirtotyöjärjestelmää, jossa uiguureja kerätään maaseudulta ja määrätään tehtaisiin. Kyse on laajasta ja systemaattisesta toiminnasta.
Esimerkiksi vuonna 2018 Kiinan hallitus käynnisti ohjelman, jossa yli 200 000 ihmistä oli määrä siirtää pois kotoaan Etelä-Xinjiangin köyhiltä alueilta. Määrä vastaa sitä, että lähes kaikki oululaiset siirrettäisiin muualle töihin.
Xinjiangissa ihmiset tietävät, että jos viranomaisia ei tottele, edessä voi olla vankileiri. Myös sukulaisille voi tulla seurauksia.
Kun ihmiselle ei jätetä vaihtoehtoja, kyse voi kansainvälisen oikeuden määritelmän mukaan olla pakkotyöstä.
Siksi jo sen, että kiinalaisyritys valmistaa tekstiilejä Xinjiangissa, pitäisi tutkijoiden mukaan soittaa hälytyskelloja.
– Jos Xinjiang on mukana yhtiön tuotantoketjussa, yhtiö osallistuu tavalla tai toisella [Kiinan] valtion tukemiin julmuuksiin, sanoo tutkija Adrian Zenz Ylen haastattelussa.
Saksalainen Zenz on yksi maailman tunnetuimmista Xinjiang-tutkijoista. Hän toimii muun muassa yhdysvaltalaisen Victims of Communism Memorial -säätiön tutkijana.
Hän on tehnyt pakkotyöstä viime vuosina useita selvityksiä, joita on siteerattu laajasti kansainvälisessä mediassa.
Kiina laittoi Zenzin keväällä mustalle listalle, ja kiinalaisessa mediassa pyritään murentamaan hänen uskottavuuttaan.
Lukuisat muut kansainväliset tutkijat ja esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch ovat päätyneet Zenzin kanssa samankaltaisiin tuloksiin Xinjiangin ihmisoikeusloukkauksista.
AUKOTTOMIA TODISTEITA uiguurien pakkotyöstä jollakin tietyllä tehtaalla on vaikea löytää.
Kiinan viranomaiset estävät vapaan liikkumisen Xinjiangissa, joten toimittajien on mahdoton selvittää asiaa paikan päällä. Ulkomaiset yrityksetkään eivät voi tehdä Xinjiangissa sellaisia tehdastarkastuksia, joiden tuloksia voisi pitää luotettavina.
Ja vaikka voisivatkin, uiguurien pakkotyö ei välttämättä näy selvästi. Tehdas voi vaikuttaa tavalliselta tuotantolaitokselta, vaikka se olisi käytännössä vankila. Työntekijöille voidaan maksaa työstä palkkaa.
Järjestelmää on kuitenkin voitu tutkia toisin tavoin.
Zenz ja muut ulkomaiset tutkijat ovat löytäneet internetistä kiinalaisia viranomaisasiakirjoja, tutkimuksia, raportteja ja uutisjuttuja, joissa kerrotaan uiguurien siirtämisestä tehtaisiin. Tietoa saadaan myös leireiltä vapautuneilta ja sen jälkeen Kiinasta paenneilta ihmisiltä.
Työvoiman siirroista on kirjoitettu Kiinassa avoimesti, koska uiguurien työllistäminen ja Xinjiangin "kehittäminen" nähdään siellä myönteisenä.
Tätä juttua varten selvitimme, millaisissa yhteyksissä suomalaisten yritysten kiinalaisista alihankkijoista on kerrottu internetissä ja viittaavatko tiedot pakkotyöjärjestelmään.
Tutkijoiden mukaan pakkotyön jäljille voi päästä tiettyjen propagandatermien avulla.
Epäilysten tulisi ehdottomasti herätä, jos yritys osallistuu esimerkiksi "Xinjiangin avun" tai "köyhyyden vähentämisen" kaltaiseen valtion ohjelmaan Xinjiangissa. Näin sanovat esimerkiksi tutkija Adrian Zenz ja yhdysvaltalainen strategian ja kansainvälisten suhteiden tutkimuslaitos CSIS. Myös Australian strategisen politiikan instituutin ASPIn mukaan uiguurien osallistuminen ohjelmiin on harvoin vapaaehtoista.
Ylen selvityksessä Xinjiang-yhteyksiä löytyi kolmelta yritykseltä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muillakin suomalaisilla tai Suomessa toimivilla yrityksillä voisi olla liikesuhde johonkin kiinalaiseen yhtiöön, joka on sekaantunut uiguureilla teetettävään pakkotyöhön.
Monet yritykset antavat vain niukasti tietoa yhteistyökumppaneistaan ja alihankkijoistaan Kiinassa. Jotkut eivät kerro tuotantoketjustaan mitään. Siksi niiden mahdollisia yhteyksiä pakkotyöhön on vaikeampi selvittää.
TOISIN KUIN MONET muut yritykset, saksalainen päivittäistavaraketju Lidl teettää tuotteita Xinjiangissa ja myös kertoo siitä avoimesti.
Lidl Suomen tekstiili- ja kenkätoimittajalistalla on kaksi kiinalaista yritystä, jotka sijaitsevat Xinjiangiin rakennetussa teollisuuspuistossa. Toinen niistä on tullut uutena Lidlin listalle vasta äskettäin, kun Lidl päivitti tehdaslistansa maaliskuussa 2021.
Lidl Suomen aiemmalla listalla oli kolmaskin tehdas Xinjiangissa. Sen omistaa tässä jutussa jo Reiman yhteydessä mainittu Haoyuanpeng.
Tieto on merkittävä, sillä Lidl on Euroopan suurin päivittäistavaraketju.
Se on viime vuosina profiloitunut myös vaatekauppana. Lidlin halvoista lenkkareista, sandaaleista, uimapuvuista ja kashmirneuleista on tullut sosiaalisen median vaikuttajien hehkuttamia hittituotteita.
Pakkotyön mahdollisuuteen Lidlin alihankkijoiden tehtailla viittaa ensinnäkin sijainti teollisuuspuistossa.
Niissä pakkotyön riski on tutkija Adrian Zenzin mukaan suurimmillaan.
– Se on yksi yleisimmistä uiguurien pakkotyön muodoista, Zenz sanoo.
Teollisuuspuistojen yhteyteen on paikannettu niin sanottuja uudelleenkoulutusleirejä eli pidätyskeskuksia. Puistojen tehtaat työllistävät leirien "koulutuksesta valmistuneita" uiguureja, kuten virallinen Kiina asian muotoilee.
Puistoihin tulee työvoimaa myös muualta. Maaseudun köyhistä kylistä siirretään tehtaisiin joukoittain ihmisiä, niin sanottua "liikatyövoimaa". Hekään eivät usein voi kieltäytyä työstä. Tehtailla kuri on usein tiukkaa ja työntekijöitä valvotaan.
Lidlin nykyiset alihankkijat Xinjiangissa ovat englanninkielisiltä nimiltään Kashi Rising Garment ja Xinjiang Lawson Clothing. Jälkimmäinen on vuonna 2019 perustettu yritys, josta löytyy kiinalaisilta sivuilta varsin vähän tietoa.
Kashi Rising Garment taas mainitaan useissa netistä löytyvissä kiinalaisissa uutisissa ja asiakirjoissa. Yritys on osallistunut juuri sellaiseen Kiinan ohjelmaan, jota tutkijat pitävät varoitusmerkkinä pakkotyöstä.
Yritys löytyy muun muassa Xinjiangin paikallisviranomaisten vuoden 2019 luettelosta, johon on koottu johtavia alueellisia toimijoita "köyhyyden vähentämisessä".
Lidlin alihankkijat toimivat Kashgarin alueella sijaitsevassa teollisuuspuistossa, jossa työskentelee sekä leireillä olleita vankeja että maaseudun siirtotyöläisiä. Tämä käy ilmi kiinalaisesta uutisjutusta, jossa kerrotaan, että puistoon on siirretty ihmisiä "koulutusleiriltä".
Yle ei ole voinut vahvistaa, onko vankeja tai entisiä vankeja työskennellyt juuri Lidlin alihankkijoiden tehtaalla.
Peittelyn ja propagandan vuoksi ulkomaalaisten yritystenkin on viime kädessä mahdotonta varmistua siitä, keitä heidän alihankkijallaan työskentelee ja miten heidän alihankkijansa työvoima on rekrytoitu.
Lidl kertoo Ylelle, että se on myynyt Suomessa tuotteita, joita on tehty Kashi Rising Garmentin tehtaalla.
Suomessa on myyty tehtaan valmistamia toppatakkeja ja toppahousuja vuonna 2019. Kyseessä ovat olleet erätuotteina myydyt aikuisten vaatteet. Vuonna 2020 Lidl on myynyt Kashi Risingin Garmentin valmistamia aikuisten kevyttoppatakkeja.
Kuultuaan Ylen keräämistä tiedoista Lidl kertoo, että se ei nyt tee tilauksia tehtaalle.
– Emme toistaiseksi tilaa tuotteita kyseiseltä tuotantolaitokselta, sanoo Lidlin vastuullisuusasiantuntija Laura Kvissberg.
LIDL SUOMI ILMOITTI vielä alkuvuonna 2021 alihankkijakseen kolmannenkin tehtaan Xinjiangissa.
Kyseessä oli Haoyuangpeng, siis sama yritys, jolta Reima ostaa tuotteita Itä-Kiinasta.
Haoyuanpeng laajensi toimintaansa Xinjiangiin vuonna 2018 rakentamalla tehtaan teollisuuspuistoon. Yrityksestä löytyy useita kiinalaisia uutisjuttuja, koska se on saanut paljon kehuja osallistuttuaan "Xinjiangin apuohjelmaan".
Apuohjelmassa Kiinan keskushallinto on yhdistänyt idän ja etelän vauraita maakuntia ja kaupunkeja köyhempiin alueisiin Xinjiangissa. Valtio on tarjonnut rahallisia kannustimia, jotta yritykset on saatu avaamaan Xinjiangiin tehtaita.
Tutkijoiden mukaan "Xinjiangin avussa" mukana oleminen on yksi pakkotyön vaaran merkeistä, joihin Kiinasta tuotteita tilaavien yritysten pitäisi havahtua.
– Jos yrityksellä on tuotantoa Xinjiangissa tai se osallistuu "Xinjiangin avun" kaltaiseen ohjelmaan eikä koko tuotantoketjua pysty tarkastamaan, varminta on katkaista suhteet kokonaan, tutkija Adrian Zenz sanoo.
Lidl sanoo Ylelle, että Haoyuanpengiltä ei ole ostettu tuotteita Suomeen, vaikka sen nimi on ollut tänä vuonna Lidl Suomen alihankkijalistalla. Lidlin mukaan myöskään keväällä sen listalle päivitetyn Xinjiang Lawsonin tuotteita ei ole tullut Suomeen.
Lidl Suomi sanoo, ettei sillä ole tietoa, missä maissa näiden tehtaiden tuotteita on myyty. Xinjiang Lawson Clothing ja Kashi Rising Garment ovat Lidlin alihankkijalistalla monissa Euroopan maissa, esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Pelkkä Xinjiangiin tuijottaminen ei kuitenkaan riitä. Pakkotyön riski ulottuu Itä-Kiinan tehtaille asti.
Sielläkin tehdään tavaraa, joka päätyy Eurooppaan ja Suomeen.
HAOYUANPENG ON KOTOISIN Anhuin maakunnasta, Itä-Kiinasta. Yrityksellä on Anhuissa useita tehtaita. Reiman mukaan yhdellä niistä valmistetaan sille untuvatuotteita kuten untuvatakkeja.
Australialaisen tutkimuslaitos ASPIn löytämä juttu kertoo, että yhdelle Haoyuanpengin Anhuin-tehtaista on siirretty uiguureja Xinjiangista ainakin vuonna 2018.
Kiinalaisviranomaisten mukaan ensimmäisessä erässä tuli 63 ihmistä. Kaikkiaan suunnitelmissa oli siirtää 500 ihmistä.
Yle ei ole voinut varmistaa, työskenteleekö uiguureja Anhuissa sillä tehtaalla, jossa on tehty Reimalle vaatteita. Reima sanoo, että sen käyttämässä tehtaassa ei ole ollut Xinjiangista tulleita työntekijöitä tai pakkotyövoimaan viittaavia merkkejä.
Reima kertoo muun muassa pyytäneensä tehtaalta tarkan listan kaikista työntekijöistä, jotka tulevat Anhuin maakunnan ulkopuolelta. Lisäksi tehtaalle tehdään tarkastuksia, joihin kuuluu Reiman mukaan satunnaisesti valittujen työntekijöiden haastatteluja.
Useiden Xinjiang-tutkijoiden mukaan tehdastarkastukset eivät kuitenkaan ole uiguurien tapauksessa luotettavia, koska kaikki eivät uskalla kertoa tilanteestaan edes luottamuksellisissa haastatteluissa.
Tutkija Adrian Zenzin mukaan pakkotyön riski Haoyuanpengin toiminnassa on suuri.
– Se johtuu siitä, että yrityksellä on tuotantoa Xinjiangissa ja se on siirtänyt uiguureja tehtaalleen Itä-Kiinaan, hän sanoo.
Yle kysyi, onko Reima jatkamassa liikesuhdettaan Haoyuanpengiin.
– Aiomme käydä vielä lisäkeskusteluita yrityksen kanssa ja arvioida, onko meillä mahdollisuutta jatkaa yhteistyötä. Jos kytkös pakkotyöhön varmistuu, päätämme yhteistyön tämän valmistajan kanssa, Reiman viestintäpäällikkö Paakkunainen sanoo.
ESIMERKKI OSOITTAA, miten uiguurien kohtelu voi liittyä myös sellaisiin kiinalaisyrityksiin, joilla ei suomalaisyrityksen tehdaslistan perusteella näytä olevan mitään tekemistä Xinjiangin kanssa.
Loppujen lopuksi kaikki Haoyuanpengin tehtaat ovat samaa isoa yritystä, joka hyötyy mahdollisesta pakkotyöstä.
Kiinalaisyritykset saattavat myös piilottaa tuotteen alkuperän tarkoituksella. Ne voivat esimerkiksi lähettää Xinjiangissa tehtyjä tuotteita yhtiön toisesta osoitteesta, huomauttaa yhdysvaltalainen tutkimuslaitos CSIS.
CSIS:n mukaan ulkomaiset yritykset eivät näe koko kuvaa, jos ne etsivät pakkotyön merkkejä vain yksittäisestä alihankkijasta sen sijaan, että ne tutkisivat koko yritysryhmää.
Miksi kiinalaiset yritykset sitten vaivautuvat siirtämään työntekijöitä toiselta puolelta maata?
Siirtotyö takaa yrityksille halpaa työvoimaa. Itä-Kiinan vaurastuneissa maakunnissa se voi myös helpottaa työvoimapulaa, kun tehdastyö ei enää kiinnosta pari-kolmekymppisiä entiseen malliin.
Yritys saattaa tuoda uiguureja Itä-Kiinan tehtailleen myös koulutukseen. Tarkoituksena voi olla siirtää heidät takaisin Xinjiangiin sitten, kun yrityksen toiminta siellä pyörähtää käyntiin.
UIGUURIEN SIIRROT tehdastöihin Xinjiangin sisällä tai muualle Kiinaan eivät ole uusi asia.
Kiinan hallinto on jo pitkään pyrkinyt kehittämään läntisiä rajaseutujaan kuten Xinjiangia ja Tiibetiä. Ne ovat Kiinalle taloudellisesti tärkeitä maakuntia. Xinjiangissa on hiili- ja kaasuvaroja, ja alue on Kiinan portti länteen.
Viime vuosina Kiina on koventanut otteitaan Xinjiangissa. Politiikka alkoi muuttua vuosien 2013–2014 terrori-iskujen jälkeen. Kiina syytti iskuista uiguureja.
Kun uiguurien laaja kokoaminen leireille alkoi vuonna 2017, myös siirtotyöjärjestelmästä tuli aiempaa pakkoluonteisempi, sanoo muun muassa tutkija Zenz.
Vuosien 2017–2019 välisenä aikana yli 70 000 uiguuria siirrettiin Xinjiangista töihin eri puolille maata, arvioivat sekä Zenz että australialainen tutkimuslaitos ASPI.
– Siirtotyö on keino uiguurien sulauttamiseksi [väestön] enemmistöön. Jotkin kiinalaistutkimukset ja viranomaisasiakirjat sanovat sen suoraan, Zenz tiivistää.
Yksi niistä on viranomaisia varten koottu kiinalaisen Nankain yliopiston raportti, joka on sittemmin poistettu netistä.
Siirtotyöhön kuuluu tyypillisesti poliittista aivopesua, jossa ihmisille opetetaan puolueuskollisuutta. Lisäksi siihen sisältyy mandariinikiinan opintoja ja armeijatyylisiä sulkeisharjoituksia.
Myös Reiman ja Lidl Suomen entisen alihankkijan Haoyuanpengin tehtailla työntekijöille on annettu "kiinalaistavaa" koulutusta.
Tässä vuonna 2019 julkaistussa uutisessa kerrotaan, kuinka Haoyuanpengin Xinjiangin tehtaan työntekijät ovat opiskelleet maakunnan historiaa ja terrorismin vastaista työtä. Koulutukseen on osallistunut myös muiden tehtaiden työntekijöitä, yhteensä 4 500 ihmistä.
Jutussa eräs heistä kertoo koulutuksen jälkeen ymmärtäneensä, että hänen on oltava lainkuuliainen kansalainen ja että muiden valheita ei pidä uskoa.
YLLÄ NÄKYVÄ VIDEO on Kiinan valtiontelevision ohjelma vuodelta 2017.
Se kertoo, miten maaseudun väkeä kerätään Xinjiangissa tehdastyöhön. Britannian yleisradioyhtiö BBC nosti videon esiin tänä keväänä.
Videolla puolueen kaaderit taivuttelevat 19-vuotiasta naista lähtemään töihin Itä-Kiinaan, Anhuin maakuntaan. Jos et lähde, joudut naimisiin etkä pääse täältä koskaan pois, he sanovat.
Nainen vastustaa. Lopulta hän suostuu, kun tv-kamera kuvaa ja viranomaiset odottavat.
Virallinen Kiina ja sen sanoja toistavat uutismediat antavat ymmärtää, että uiguurit lähtevät kotikylistään tehdastöihin vapaaehtoisesti.
Osa varmasti lähteekin. Tehdastyö tarkoittaa monille mahdollisuutta parempiin tuloihin.
Osa suostuu, koska tietää joutuvansa muuten vankileirille, sanoo tutkija Adrian Zenz.
Zenzin mukaan pakottaminen liittyy etenkin rekrytointivaiheeseen. Hänen löytämissään viranomaisraporteissa kuvataan, kuinka kylissä kiertävät viranomaiset pyrkivät "mobilisoimaan kollektiivisesti koko kylän".
Yhdessä raportissa kerrotaan puolueen virkailijoista, jotka käyvät läpi koteja ja "työstävät ajatuksia", kunnes maanviljelijät saadaan muuttamaan mieltään työpaikan valinnasta.
Yhdysvaltalaisen tutkimuslaitos CSIS:n mukaan muualle Kiinaan siirrettävien uiguurien lapsia ja iäkkäitä sukulaisia sijoitetaan Xinjiangissa keskitettyihin laitoksiin. Mahdolliset pellot ja karja kehotetaan antamaan valtion hoitoon.
On epätodennäköistä, että tällaiset äkilliset ja perusteelliset elämäntavan muutokset ovat vapaaehtoisia, tulkitsee Zenz.
– Näitä rekrytointeja tekevät usein samat viranomaiset, jotka päättävät, ketkä joutuvat internointileireille, hän sanoo Ylelle.
ZENZ KUVAA TUTKIMUKSESSAAN erästä erityisen pakottavaa siirto-ohjelmaa. Siihen osallistui myös tehdas, jolla Ylen selvityksen mukaan on yhteys vaateketju Lindexin entiseen alihankkijaan Kiinassa.
Stockmannin omistamaa Lindexiä ei voi kytkeä suoraan tehtaaseen. Esimerkki kuitenkin kuvaa sitä, kuinka vaikeaa ulkopuolisen on selvittää kiinalaisten suuryritysten rakenteita ja yhteistyökuvioita.
Suomalaisten yritysten listoilla on monia kiinalaisia suuryrityksiä, joilla on toimintaa useilla eri aloilla. Lisäksi kiinalaisyritys saattaa yhdistyä pakkotyöjärjestelmään jonkin yhteistyökumppaninsa kautta.
Tällainen on Lindexin tapaus.
Lindex kertoi vielä tammikuussa 2021 ostavansa tuotteita Hangzhou Fulida -nimiseltä alihankkijalta. Fulida-ryhmä on kertonut sivuillaan, että sillä on läheiset yhteydet erääseen kiinalaiseen valtionyhtiöön. Fulida myi yhtiölle Xinjiangissa sijaitsevan tehtaansa vuonna 2016.
Kyseinen tehdas osallistui seuraavana vuonna uiguurityövoiman pakkosiirtoon Xinjiangissa. Tehtaalle siirrettiin satoja maaseudun asukkaita osana tutkija Zenzin mainitsemaa siirto-ohjelmaa.
Zenzin mukaan ohjelmassa oli tarkat rekrytointikiintiöt ja sotilaallinen kuri.
Kaikkiaan ohjelmassa oli tarkoitus siirtää 100 000 ihmistä Kashgarin ja Hotanin alueilta tehdastyöhön muualle Xinjiangiin. Kohteena olivat monet sellaiset uiguurit, jotka eivät olleet aiemmin suostuneet lähtemään kotiseudultaan.
Vaikka Fulida-ryhmä myi tehtaan toiselle omistajalle, se on myöhemmin kertonut tekevänsä yhteistyötä tehtaan uuden omistajan kanssa ja investoivansa Xinjiangiin. Se on sanonut tavoitteekseen "antaa jatkossakin panoksensa paikan työllisyyteen".
Yle kysyi Lindexiltä, onko se tiennyt entisen alihankkijansa Xinjiang-yhteyksistä ja pitääkö se asiaa ongelmallisena.
Lindex ei vastannut kysymyksiin suoraan. Se kertoo, että sillä on nollatoleranssi pakkotyön suhteen kaikkialla tuotantoketjussaan.
– Käymme jatkuvasti läpi maailmanlaajuista toimitusketjuamme huolellisuusperiaatteen mukaisesti ja vähennämme ihmisoikeusloukkausten riskiä, Lindexin viestintäpäällikkö Kristina Hermansson sanoo.
LINDEXIN ENTISEEN ALIHANKKIJAAN liittyvä kiinalainen valtionyhtiö on ollut jo aiemmin tänä vuonna julkisuudessa myös Suomessa.
Se johtuu siitä, että yhtiö on ollut lehtitiedon mukaan suomalais-ruotsalaisen metsäyhtiö Stora Enson asiakas.
Yhtiö on nimeltään Zhongtai Chemical. Sanomalehti South China Morning Post -lehti kirjoitti maaliskuussa, että Stora Enso on vienyt Suomesta sellua yhtiön viskoositehtaalle Xinjiangiin.
Yhtiön tehtaiden lähellä on South China Morning Postin mukaan niin sanottuja uudelleenkoulutusleirejä.
Jutussa Stora Enso sanoi, että sen edustajat olivat vierailleet säännöllisesti tehtailla eivätkä olleet nähneet merkkejä pakkotyöstä.
Jutun julkaisun jälkeen Stora Enso kertoi, että se on päättänyt jo aiemmin lopettaa liukoselluun liittyvän liiketoimintansa.
KIINA ON YHÄ koko maailman tehdas. Sieltä tuodaan Suomeenkin valtavia määriä tavaraa, paljon muutakin kuin tässä jutussa käsiteltyjä vaatteita ja kenkiä.
Monet kansainväliset yritykset ovat ilmoittaneet, että ne eivät käytä Xinjiangin puuvillaa tai hyväksy Xinjiangissa valmistettuja tuotteita.
Myös Reima sanoo Ylelle, ettei se osta raaka-aineita tai valmistuta tuotteita Xinjiangin alueella. Lindex ei vastannut Ylen kysymykseen aiheesta.
Lidl taas ei vastaa kysymykseen, aikooko se tilata tuotteita Xinjiangista jatkossa, vaikka se kertookin, että se ei toistaiseksi tilaa yhdeltä tehtaalta maakunnassa.
Vaikka ulkomainen yritys boikotoisi Xinjiangia, tutkijoiden mukaan se ei voi täysin varmasti välttää pakkotyötä tuotantoketjussaan.
Esimerkiksi t-paidan kuitujen alkuperää on usein vaikea selvittää.
Xinjiangin osuus pelkästään Kiinan puuvillantuotannosta on valtava, joidenkin lähteiden mukaan 87 prosenttia. Puuvillaa, viskoosia ja tekstiilien lisäksi muitakin Xinjiangin tuotteita voidaan jatkojalostaa ja käsitellä muualla Kiinassa.
Kiinasta myös viedään raaka-aineita muihin Aasian maihin. Xinjiangin materiaaleja voi näin olla myös tuotteissa, jotka ovat made in Cambodia eli tehty vaikkapa Kambodžassa.
Tutkija Adrian Zenz toivoo Euroopan maiden säätävän nopeasti sellaisia yritysvastuulakeja, joiden myötä yritysten olisi tarkastettava koko tuotantoketjunsa ja mahdollisista ihmisoikeusloukkauksista koituisi seuraamuksia.
Myös yritysten pitää olla aktiivisia ja tehdä omia selvityksiä, jotta ilmiön laajuus hahmottuu, Zenz sanoo Ylelle.
– Vuonna 2021 länsimainen yritys ei voi mitenkään selittää, että se ei tiedä, mitä Xinjiangissa tapahtuu ja millaiset riskit ovat.
Juttu on auki keskustelulle tiistaihin 8. kesäkuuta 2021 asti.
Voit tarkastella Lidlin, Lindexin ja Reiman alihankkijalistoja näistä linkeistä:
Lidlin lista vuodelta 2020
Lidlin lista keväältä 2021
Lindexin lista vuodelta 2020
Reiman lista vuodelta 2020
Muutettu 16.6.: Linkki yllä on Lindexin listaan, joka on vuodelta 2020. Kyseinen lista oli Lindexin sivuilla vielä vuonna 2021.
Kuvalähteet, joita ei erikseen mainittu jutussa:
Ostoskeskus Shanghaissa. Kuva: Hector Retamal / AFP
Ostoskatu Pekingissä, taka-alalla H&M:n myymälä. Roman Pilipey / EPA
Kuvakaappaus siirtotyöläisistä
Kuvakaappaus Haoyuanpengin tehtaista yrityksen nettisivuilta
Ylen etusivulla ollut kuva, jossa hengitysmaskiin sonnustautunut nainen työskentelee tehtaassa Ürümqissa Xinjiangissa. Kuva: AOP
Lue myös: