”Karjala järilleh!” kirguu pikkaraine lapsi kižuandukohtas. Nečehäi on se piivo, da net erähät, ket ei tuldu voinalpäi kodih järilleh, duumaičen 8-vuodizennu školan pihas omas linnas Oulus da nagran toizien lapsienke.
Vähäzen kazvahuu ellendin, midä sil tarkoitettih, ku iččeni buabo oli Karjalaspäi, Salmin Pidäjäspäi rodužin. ”Sinägi olet karjalaine”, nenga sanottih.
Neče virkeh jäi pyörimäh minun piäh vie hätkekse.
Varmahgi en ole ainavo moine karjalaine nuori, kudual on roinnuh mugaže.
Karjalazii ni nygözelgi aigua vie ei tundieta Suomes, hos olemmogi elänyh suomelazien rinnal vuozisadoi.
Voinien jälles karjalazii evakkoloi on syrjitty da kul’tuuru läs hävitetty. Karjalazii on opittu muuttua suomelazikse vuozikymmenien aigua da ruanat iellehgi vie ollah syvät da kibiet.
Karjalazii tahtottih sobivuttua suomelazeh yhteskundah. Olemmo olluh peitos muga hätken, ga nygöi jälgimäi jo tahtommo nosta nägövih.
Karjalazet tavat da karjalan kieli pidi peittiä ulgopuolizispäi kestettäväkse uvves ymbäristös. Erähis kohtis meijän vahnembile pidi pidiä peitos karjalažus meisgi, nuoris sugupolvilois. Lapsii da nuorii tahtottih vardoija syrjindäs.
Karjalazii tahtottih sobivuttua suomelazeh yhteskundah. Olemmo olluh peitos muga hätken, ga nygöi jälgimäi jo tahtommo nosta nägövih.
Iče harjavuin karjalažuoh vaste aiguhizekse roites. Tahtoin opastuo buaboni kieleh, karjalah, kuulta histourieh näh da sit, mindäh meile käskiettih olemah vaikkani.
Jälgivuozien aigua nuoret karjalazet ollah annettu iändy enämbäzeh luaduh, migu konzutahto aijemba. Toven iäni ei ainos kuulu muga loitokse meijän yhtehistös. Jovvummo paginois ozuttamah, ku olemmo iellehgi olemas.
Olemmo olluh peitos muga hätken, ga nygöi jälgimäi jo tahtommo nosta nägövih.
Socializel mediel on olluh ylen suuri vaikutus. Vie viizi vuottu tagaperin sain puhuo tyhjäh min vai maltoin, ga toizii karjalazii nuorii eigo nägynyh, ei ni kuulunuh. Nygöi meil on oma evustusjärjestögi, kuduah alalleh suammo yhteh uuzii nuorii.
Yhtehistöl on tovengi suuri merkičys. Ilmai sidä ei täydys vägie ruadua-ahkeroija kul’tuuran elbymizen hyväkse. Nygöi opastun kol’tansaamen kieleh, mi on juohatannuh minulleni aijas, konzu rubein opastumah buaboni kieleh. Ečiin midägi mostu, mi olis juuri minuh näh. Nuorih niškoi tarkoitettuu omal kielel kirjutettuu kirjalližuttu, komiksua da mediensyväindyö on ylen vähä.
Ozakse emmo ole ainavo vähembistö. Suomen saamelazet nuoret da Karjalazet Nuoret enzimästy kerdua piettih yhtehizen paginkerähmön oraskuul. Vastavundas pagizimmo solidarižuoh da yhtehizih probliemazih näh yhteskunnas.
Merkittävy dielo oli huomata, ku ni kudaman tila ei ole eriže toizes, da ruaduo kul’tuuran hyväkse ruammo rinnakkai. Borčuičendat kul’tuuran olemasolendas ollah yhtenjyttymät.
Kuigi saamelazet nuoret meijän iel, karjalan kieldy da kul’tuurua otammo järilleh omah elokseh da ruanoi olemmo ruvennuh hoidamah.
Vastavundan jälles olin tovengi inspiriiruinnuhes. On luja varmus sit, gu yhtehine ruado da pagin kahten rahvahan keskes rubieu jatkumah vie tulielgi aigua. Minul oli ilo nähtä, kui vähembistölöih kuulujat nuoret ruohtitah nostua nägövih omassah identitiettua.
Kuigi saamelazet nuoret meijän iel, karjalan kieldy da kul’tuurua otammo järilleh omah elokseh da ruanoi olemmo ruvennuh hoidamah. Nečis vastavundas jogahine karjalaine nuori varmah sai uskuo sih, gu karjalažuol roih vie valgiembi huomenine päivy.
Kirjuttai Obrika Kiikin on karjalaine nuori, kudai opastuu varavonalazeh kol’tansaamen kieleh Inaris, Saamelazien alovehen opastuskeskukses. Kiikin oli kieliharjaittelus Yle Saamen toimitukses oraskuul.