Riistametsänhoito kasvattaa suosiotaan. Esimerkiksi Kuopion kaupunki pistää pystyyn riistanhoidon mallialueen. Kun metsää hoidetaan riistan ehdoilla, on etenkin metsän aluskasvillisuuden merkitys suuri.
Varsinkin mustikka on tärkeä kasvi, koska se on metsäkanalintujen pääravintoa. Riistametsänhoito lisää myös luonnon monimuotoisuutta.
Metsänomistajien mielenkiinnon kasvusta riistaa kohtaan kertoo muun muassa Itä-Suomen yliopistossa tehty kysely. Alustavan tuloksen mukaan erityisesti taimikoita halutaan hoitaa riista huomioiden.
Kysely lähetettiin 5 000 Kemera-tukea saavalle metsänomistajalle. Kemera-tuet on tarkoitettu yksityisten maanomistajien metsänhoidon tukemiseen. Tukea voi hakea moneen tarkoitukseen, kuten taimikon varhaishoitoon.
Yli 1 500 vastauksen perusteella vaikuttaa siltä, että sekä metsänhoitoa itse tekevät että he jotka ostavat palvelun, ovat kiinnostuneita yhdistämään metsän- ja riistanhoidon. Arvio on, että tarjonta lisää kysyntää vielä enemmän.
Metsästyseura on kuin lottovoiton saanut
Kuopiossa riistanhoidollinen metsänhoito yhdistää kaupungin, paikallisen Metsolan metsästysseuran ja Savon ammattiopiston.
Metsolan metsästysseuran tukikohta sijaitsee keskellä kaupungin omistamaa aluetta. Alun perin Kuopio suunnitteli myyvänsä noin 30 hehtaarin alan Metso-suojeluohjelmaan, mutta kun selvisi, että alle sadan hehtaarin alueella ei saa metsästää, suunnitelmaa haluttiin muuttaa.
Nyt metsästys voi jatkua, ja Metsolan ympärillä olevalla noin 70 hehtaarin alalla aletaan hoitaa metsää riistanhoidon näkökulmasta.
Metsästysseuran puheenjohtaja Sakari Kivivuori ei voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen, vaikka tukikohdan ympäristö ei ole seuran ydinmetsästysaluetta.
– On seuralle lottovoitto, että tukikohdan ympärillä hoidetaan metsää riistapainotteisesti. Tähän tuli vielä ekstrana yhteistyö Savon ammattiopiston Toivalan metsäkoulun kanssa, Kivivuori sanoo.
Kaupungin näkökulmasta alue on myös virkistyskäytössä
Kuopion kaupungin tavoitteena on tehdä mailleen riistanhoidon mallialue. Kaupunki omistaa metsää yhteensä noin 12 000 hehtaaria, ja riistametsä monipuolistaa kaupungin metsäalueiden käyttöä entisestään.
– Olemme tässä myös esimerkkinä muille, sanoo kaupunginmetsänhoitaja Seppo Jauhiainen.
Vaikka Metsolassa ollaan tavallaan metsästyseuran mailla, siellä saa liikkua jokamiehenoikeudella.
– Tarkoitus ei ole kuitenkaan rakentaa tänne polkureitistöjä tai laavuja. Tämä on ennen kaikkea riistanhoitoalue ja metsästysseuran ja Savon ammattiopiston käytössä, Jauhiainen toteaa.
Opiskelija harventaisi ensimmäisenä talousmetsää
Savon ammattikoulun metsäalan opiskelijat pääsevät Metsolaan aikaisintaan ensi syksynä. Opiskelija Saku Immonen näkee ympäristössä paljon potentiaalia
– Täällä on tavallaan tyhjä pöytä, mistä voi aloittaa, koska metsää ei ole hakattu juuri ollenkaan, hän kuvailee.
Ensimmäisenä Immonen harventaisi isoja kuusikoita, jotka on aikoinaan istutettu talousmetsäksi.
– Niissä ei ole periaatteessa monimuotoisuutta ollenkaan, joten harventamalla valon määrä lisääntyisi ja kuusien alle alkaisi kasvaa muita puita suojaksi riistalle.
Puulajien lisääminen metsää harventamalla on yksi keino suosia riistaa. Sen lisäksi yleistä on jättää niin sanottuja riistatiheiköitä taimikoiden yhteyteen. Käytännössä taimikolle jätetään kasvamaan muun muassa heiniä ja pajukkoa.
Tiheiköiden tavoitteena on luoda suotuisia lisääntymispaikkoja, joiden yhteydessä on myös ravintoa: hyönteisiä ja marjoja. Mustikan määrä on hyvä mittari, joka kertoo paljon metsän monimuotoisuudesta.
Mustikan merkitystä kanalinnuille on tutkittu paljon
Metsän aluskasvillisuuden merkitystä metsäkanalinnuille on tutkittu Pohjoismaissa. Tuloksien mukaan juuri tiheä mustikkavarvikko on paras poikueiden suoja niin petoja, kylmyyttä kuin nälkää vastaan.
Mustikan lisäksi metsäkanalinnuille tärkeitä kasveja ovat esimerkiksi käenkaali eli ketunleipä, kangas- ja metsämaitikka sekä puolukka.
Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että vanhojen metsien kanalintupoikueet kasvattivat massaansa merkittävästi enemmän kuin nuorten metsien poikueet. Vanhoissa metsissä mustikkavarvikkoa on enemmän.
Norjassa vertailtiin vanhaa metsää, hakkuuaukkoa ja valikoidusti harvennettua metsää muun muassa mustikan, hyönteisravinnon määrän sekä metsän aluskasvillisuuden tiheyden osalta. Tavoite oli arvioida, kuinka hyviä alueet ovat metsopoikueille. Tulosten mukaan tihein ja suojaisin aluskasvillisuus löytyi hakkuuaukolta, mutta alueella oli niin vähän toukkaravintoa ja mustikan varvikkoa, että poikueet viihtyivät paremmin muualla.
Metsät, joita harvennettiin valikoidusti, eivät puolestaan eronneet tilastollisesti merkitsevästi vanhoista koskemattomista metsistä.
Myös Suomessa on tehty tutkimusta pienellä otannalla. Tuloksista ja muista tutkimuksista löytyy lisätietoa täältä (siirryt toiseen palveluun).
Riistakeskus on puolestaan laatinut suositukset (siirryt toiseen palveluun) riistametsänhoitoon. Suosituksissa huomioidaan myös luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä lahopuu:
Lue lisää: