Elämä voittaa

Palon leviämistä edistivät viime kesänä tuulinen sää, rutikuiva maasto ja vaikeat kulkuyhteydet.

Sammutustöissä Muhoksella olivat tukena myös rajavartioston ja maavoimien helikopterit.

Useiden palokuntien lisäksi sammutusurakkaan osallistui suuri joukko vapaaehtoisia ja varusmiehiä.

Palanut metsä on tänäkin päivänä karu. Hiiltynyt maisema on lähes aavemainen.

Paikoin maa alkaa kuitenkin jo vihertää, kun ensimmäiset pioneerikasvit valtaavat alaa.

Selviytyjiä ovat muun muassa sammaleet. Ne pitivät pintansa tulimyrskyn keskellä.

Noen, hiilen ja tuhkan keskeltä versoo uusi elämä.

Uutta elämää ruokkii myös kevään ja alkukesän tulviva vesi.

Notkelmiin kertyneen veden äärellä ja hiiltyneiden runkojen keskellä näkyy jopa laajoja kukoistavia keitaita.

Siellä viihtyy erityisesti tupasvilla.

Kuivemmalla kankaalla palaneen muurahaispesän viereen on nousemassa uusi keko.

Muurahaisten turvana ovat olleet syvälle ulottuneet maanalaiset käytävät.

Tuli riehui samalla paikalla myös vuonna 1969.

Metsän palautuminen viime vuoden paloa edeltävään tilaan vie siis ainakin toiset 50 vuotta.

Talousmetsä on tuhoutunut käytännössä täysin, sanoo Oulun seudun metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Tapio Kylmänen.

Kaarnan läpi tihkunut pihka kertoo tuhoutuneesta nilakerroksesta.

Tuuli kaataa juuristaan vaurioituneita puita helposti jatkossakin.

Tuhoutuneen puuston arvo on jopa miljoona euroa. Palon syttymissyyn tutkinta on syyttäjällä, joka päättää, nostetaanko syytteitä.

Metsänistutuksia varten maata on siellä täällä myös muokattu.

Osa maanomistajista on sopinut ely-keskuksen kanssa alueen suojelemisesta ainakin seuraavaksi 20 vuodeksi.

Suojelluilta alueilta saadaan tietoa metsän elpymisestä sekä metsäpalojen vaikutuksista pohjaveteen.

Moni metsänomistaja miettii silti vielä, mitä palaneelle palstalle pitäisi tehdä.

Hiljalleen elämä alkaa kuitenkin palata alueelle rajun metsäpalon jälkeen.

Ensin tulevat hyönteiset ja pioneerikasvit. Niiden perässä saapuvat linnut ja nisäkkäät.