Taas on oltu huolissaan nuorisosta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut uudet liikkumissuositukset 7–17-vuotiaille.
Ministeriö suosittelee jokaiselle heistä monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä.
Suositusten mukaan ”olisi hyvä liikkua viikon jokaisena päivänä ja suurimman osan liikkumisesta tulisi olla kestävyystyyppistä”.
Huomaattehan, että ministeriö ei ole laatinut liikuntasuosituksia, vaan liikkumissuositukset. Liikuntaväki on varmaan hankkinut aikaisemmilla vaatimuksillaan niin paljon vihollisia, että on pitänyt keksiä uusi sana liikunnan tilalle. Urheilu-sanaa ei käytetä enää edes vahingossa, vaikka 60 minuutin reipas ja rasittava liikkuminen urheilulta kuulostaakin.
Ministeriö määrittelee myös liikkumissuositusten keskeiset toimeenpanijat. Ensimmäisenä toimeenpanijana mainitaan perhe.
Kehotan kaikkia vanhempia tarkkailemaan lapsiaan. Suositusten mukaan tulisi liikkua tavoilla, jotka ovat kestävyystyyppisiä.
Haitallisten, ei kestävyystyyppisten vieraslajien listalle nimeäisin ainakin golfin, keihäänheiton ja kaikki höntsäilytyyppisesti harjoitetut pallopelit – kirkonrotasta, peilistä ja niin sanotusta e-urheilusta puhumattakaan.
Liikkumisväen tuoreimpien tutkimusten mukaan vain 14 prosenttia lukiolaisista noudattaa liikkumissuosituksia.
Keitä kuuluu tuohon 86 prosenttiin eli moitittavaan teiniväestöön?
Kaikki ne, jotka eivät siis joka ikisenä päivänä harrasta hikiliikuntaa vähintään tunnin verran. Huolenaiheita ovat kaikki ne nuoret, jotka juoksevat kymmenen kilometrin lenkin kuutena päivänä viikossa ja jotka seitsemäntenä päivänä lepäävät vaikkapa kirjaa lukien tai viulua soittaen.
Ja jos joka päivä juokseekin sen kymmenen kilometrin lenkin, ei saa juosta sitä alle tunnissa.
Jos mallia otettaisiin liikkumissuosituksista, niin jokaisen 7–17-vuotiaan tulisi harjoittaa monipuolista, reipasta ja rasittavaa kulttuuria vähintään 60 minuuttia päivässä.
Näyttää siltä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on enemmän huolissaan liikunnasta ja urheilusta kuin opetuksesta ja kulttuurista. En ainakaan ole havainnut, että kulttuuriministeriö olisi laatinut lapsille ja nuorille kulttuurisuosituksia.
Jos mallia otettaisiin liikkumissuosituksista, niin jokaisen 7–17-vuotiaan tulisi harjoittaa monipuolista, reipasta ja rasittavaa kulttuuria vähintään 60 minuuttia päivässä.
Viulutunti joka päivä. Päiväkirjan kirjoittaminen maanantaista sunnuntaihin klo 15–16. Tai tunti öljyvärimaalausta aina ennen nukkumaanmenoa.
Ruutuaika on hassu käsite. Ruutuaika-käsite on keksitty, jotta ruutuaikaa rajoitettaisiin. Lapset eivät saisi viettää aikaansa internetissä, seurustella somessa eivätkä harjoittaa pelaamista.
Mitähän järkeä tässä on? Samalla kun liikkumiselle määritellään alarajoja, ruutuilulle määritellään ylärajoja. Netti, some ja pelit ovat juuri niitä osaamisalueita, joita tulevaisuuden työelämässä todennäköisimmin tarvitaan.
Miksi työ- ja elinkeinoministeriö ei ole huolissaan nuorten tulevaisuudesta? Miksi työ- ja elinkeinoministeriö ei julista, että nuorten ruutuaikasuositus on vähintään tunti päivässä, ellei kaksi.
Liikunta- ja urheiluväki on perinteisesti pelotellut liikkumattomuuden aiheuttamilla kustannuksilla. Nämä laskelmat ovat tietysti laskelmointia, urheiluväen taktiikkaa hankkia lisää rahaa omiin puuhiinsa.
Eduskunnan pöytäkirjoista löytyy arvio, että liikkumattomuuden kustannukset olisivat 7,5 miljardia euroa vuodessa.
Olisi hauska kuulla, minkälaisia summia kulttuuriväki heittelisi kulttuurittomuuden kustannuksiksi.
Karkean arvioni mukaan kulttuurittomuus aiheuttaa keskimäärin parin tuhannen euron verran elämysten puutetta ja mielenterveysvajetta jokaiselle suomalaiselle joka vuosi. Kulttuurittomuuden kustannukset ovat toisin sanoen ainakin kymmenen miljardia euroa vuodessa.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.
Kolumnista voi keskustella 22.7. klo 23.00 saakka.