Ruskea jätevesi poreilee suurissa altaissa, 40 metriä maan alla. Kallion sisään on louhittu niin korkeat ja leveät käytävät, että paloauto mahtuu ajamaan niitä pitkin.
Puhdistamo on Euroopan ja samalla maailman moderneimpia jätevedenkäsittelylaitoksia ja edelläkävijänä turvaa lähivesien ja koko Saimaan hyvää vedenlaatua jatkossakin, lukee kaupunginhallituksen pöytäkirjassa.
Tähän uskottiin Mikkelissä niin vilpittömästi, että kului vuosia ennen kuin epäilykset heräsivät. Kun puhdistamon kokonaiskustannukset laskettiin ensimmäistä kertaa viime syksynä, alkoi syyllisten etsintä.
Vesilaitos purki pääurakan hatarin perustein
Mikkelin jätevedenpuhdistamon rakentaminen jaettiin lukuisiin eri urakoihin. Näistä suurimpia olivat kalliolouhinta sekä pääurakka, jossa rakennettiin puhdistamon tilat luolan sisälle.
Pääurakoitsijaksi valittiin Suomen Maastorakentajat, joka palkkasi eri tehtäviin erikoistuneet aliurakoitsijat ja maksoi heidän palkkionsa.
Maaliskuussa 2020 Vesilaitos ja rakentajakonsultti Ramboll purkivat pääurakan. Purkua perusteltiin sillä, että Suomen Maastorakentajilla oli vaikeuksia pysyä aikataulussa ja selviytyä taloudellisista velvoitteistaan.
Sopimuksen mukaan laitoksen tuli olla valmiina, tarkastettuna ja toiminnassa 19. toukokuuta 2021 mennessä. Sopimuksen purkuhetkellä rakentamista oli jäljellä vielä noin vuosi.
Ylen näkemien asiantuntijalausuntojen mukaan aikatauluissa oli 1,5-3 viikon viivästyksiä, jotka olisi ollut mahdollista ottaa kiinni urakan loppuun mennessä.
Laaja soittokierros aliurakoitsijoille kertoo, että Suomen Maastorakentajat myös maksoi palkkiot pääosin ajallaan.
Näin ollen urakan purkamisen perusteet vaikuttavat hatarilta.
Suomen Maastorakentajat on haastanut Vesilaitoksen oikeuteen sopimuksen purusta. Jos kaupunki häviää käsittelyn, voivat kustannukset olla kahdeksan miljoonaa euroa.
Edes Vesilaitoksen johtoryhmä ei tiennyt, mitä työmaalla tapahtuu
Viime syksynä kaupunki teetti sisäisen tarkastuksen puhdistamorakentamisen riskien hallinnasta ja sisäisestä valvonnasta. KPMG:n toteuttama raportti kertoo puutteellisesta tiedonvälityksestä, jopa salailusta.
Vesilaitoksen johtokunnan jäsenten haastattelut vahvistavat tätä kuvaa.
Vesa Pöntisen (kesk.) mukaan johtokunnalle ei ole annettu riittävästi tietoa siitä, miten asiat puhdistamon työmaalla sujuvat. Samaa mieltä on Jukka Rossi (kok.).
– Tiedottaminen johtokunnalle on ollut järkyttävän huonoa. Urakoinnin ongelmista kerrotaan vasta, kun halutaan jo purkaa sopimus, Rossi sanoo.
Johtokunta kuuli Suomen Maastorakentajien vaikeuksista ensimmäistä kertaa vasta samassa kokouksessa, jossa päätös urakan purkamisesta tehtiin. Pöytäkirjassa pykälä on merkitty salaiseksi.
– Meille vain kerrottiin johtokunnassa, että Vesilaitos on päättänyt kaupungin ottavan urakan haltuunsa. Johtokunta ei pystynyt aiempien tietojen pohjalta ajattelemaan, että miten tehdään, Vesa Pöntinen sanoo.
Vesilaitoksen johtaja Reijo Turkin mukaan urakan purku hoidettiin salassa siksi, ettei urakoitsija olisi saanut siitä vihiä ja pysäyttänyt töitä jo ennen virallista purkuilmoitusta.
– Se on käytännössä hyvin tekninen suoritus. Jos tilaaja haluaa ajaa kaupungin etua, purku täytyy tehdä hyvin nopeasti ilman että pääurakoitsija saa siitä tietää, Turkki sanoo.
Vesilaitoksen johtajan yhteydet herättävät epäilyksiä
Tarkastusraportissa todettiin myös "ilmeinen avainhenkilöriski": Vesilaitos ei nimittänyt työmaalle omaa projektipäällikköä, vaan johtaja Reijo Turkki osallistui työmaa- ja suunnittelukokouksiin, vastasi raportoinnista ja talouden seurannasta.
Hän teki tiivistä yhteistyötä rakennuttajakonsultti Rambollin kanssa ja oli mukana kilpailutusten järjestämisessä.
Turkin keskeisen roolin vuoksi hänen suhteensa tiettyihin vesirakennusalan yrityksiin ovat herättäneet kritiikkiä.
Puhdistamon biokalvosuodatustekniikan toimittajaksi valittiin vuonna 2017 Aquazone-niminen yritys. Turkki oli tutustunut sen toimitusjohtaja Jyri Koivistoon jo 2010-luvun alussa Turkin matkalla, jossa vierailtiin paikallisen laitevalmistajan luona.
Samalla matkalla oli mukana myös Risto Aurola, joka työskenteli Aquazonessa hetken aikaa yrityksen perustamisen jälkeen.
Hän edusti myöhemmin turkkilaista laitevalmistajaa Artasfiniä, joka kilpaili Mikkelissä samasta urakasta kuin Aquazone.
Jätevedenpuhdistamolle etsittiin kalvotekniikan toimittajaa kahteen kertaan. Vuonna 2016 urakoitsijan liikevaihtovaatimuksena oli 10 miljoonaa euroa, vuotta myöhemmin vain 2 miljoonaa euroa.
Aurolan mielestä hakuehtoja muuttamalla haluttiin saada mukaan uusia urakoitsijoita. Ensimmäisellä kierroksella kaikki kolme hakijaa hylättiin syystä tai toisesta.
– Miksi liikevaihtovaatimus oli alennettu 10 miljoonasta 2 miljoonaan euroon? Oli jokin erityinen tarkoitus, että näin oli tehty, sanoo Aurola.
Samoin ajattelee ensimmäiselle kilpailutuskierrokselle osallistuneen Econet Groupin hallituksen puheenjohtaja Matti Leppäniemi.
– Kun homma meni uudestaan kilpailuun, niin totesimme että tässä on sellainen peli menossa, että emme halua olla mukana. Tuli tunne, että kaikki ei ole kohdallaan, Leppäniemi sanoo.
Reijo Turkin mukaan kilpailukriteereitä muutettiin, jotta hinta saataisiin laskemaan ensimmäisen kierroksen tarjouksista. Liikevaihtovaatimuksen laskemista hän perustelee sillä, että urakan hinnaksi tuli noin neljä miljoonaa euroa.
Toisen kierroksen jälkeen urakan voitti Aquazone yhdessä toisen pienen yrityksen kanssa. Niiden yhteenlaskettu liikevaihto ylitti juuri ja juuri kaksi miljoonaa euroa.
Artasfin jätti hankinnasta oikaisupyynnön, jossa kritisoidaan muun muassa Aquazonen asiantuntemusta ja tarjouspyynnön asettamia vaatimuksia kalvotekniikalle. Oikaisupyyntö hylättiin.
Kuukausi kilpailutuksen päättymisen jälkeen Reijo Turkin tytär palkattiin töihin Aquazoneen.
Johtaja jääväsi itsensä kilpailutuksen viime hetkellä
Vesilaitoksen johtajan yhteydet Aquazoneen nousivat julkisuuteen viime syksynä.
Vuotta aiemmin Aquazone oli myyty teollisuuskemikaaleja valmistavan Kemiran tytäryhtiölle. Syntyi uusi yritys nimeltä Operon Group.
Yritys oli alusta saakka mukana neuvotteluissa, kun uudelle puhdistamolle etsittiin laitoksen käyttäjää eli operoitsijaa.
Reijo Turkki jääväsi itsensä kilpailutuksen viime metreillä, kun kävi ilmi että hänen tyttärensä oli ollut laatimassa Operon Groupin tarjousasiakirjoja.
Myöhäinen ajankohta on merkillinen siksi, että kilpailutus toteutettiin neuvotellen. Vesilaitos tiesi alusta saakka, kenen kanssa se käy keskusteluja.
Jääväyksen jälkeen kilpailutus laitettiin jäihin ja se siirtyi kaupunginhallituksen ratkaistavaksi. Tammikuussa hallitus totesi, että kilpailullista neuvottelumenettelyä voidaan jatkaa, kunhan tarjousten arviointivaihe ja pisteytys tehdään uudelleen ilman Turkin osallistumista.
Kaupunginvaltuusto kannatti päätöstä, tosin äänestyksen jälkeen. Valtuustossa esitettiin myös kilpailutuksen aloittamista kokonaan alusta sekä vesilaitoksen oman henkilökunnan hyödyntämistä puhdistamon käyttäjinä.
Maaliskuussa kaupunginhallitus valitsi laitoksen käyttäjäksi Operon Finlandin.
Urakkahinta tuplaantui, mutta kokonaiskustannuksia ei laskettu uudelleen
Jätevedenpuhdistamon rakentamista ovat varjostaneet salailu, hyvä veli -verkostoihin liittyvät epäilyt ja epäselvät kustannuslaskelmat.
Kustannusten karkaamista selittää pitkälti se, että pääurakka kilpailutettiin vasta, kun puhdistamon luola oli jo louhittu Metsä-Sairilan kallioon.
Edellinen valtuusto oli hyväksynyt puhdistamon 45 miljoonan euron hinta-arvio vuonna 2015. Arvio oli tehty vuoden 2012 hintojen perusteella. Pääurakan osuus oli siinä 17 miljoonaa euroa.
Hinta-arviossa ei otettu huomioon sitä, että kallion sisään rakentaminen on vaativaa ja kallista. Kilpailutuksen aluksi yritykset tarjosivat yli kaksinkertaista hintaa. Kilpailutuksessa siirryttiin neuvottelemaan siitä, mitä suunnitelmista olisi varaa karsia.
Lopulta luovuttiin maanpäällisistä toimistorakennuksista ja luolan pintojen viimeistelyistä. Halvin tarjous oli Suomen Maastorakentajien 33 miljoonaa euroa.
Koska pääurakan hinta tuplaantui alkuperäisestä suunnitelmasta, oli selvää että myös kokonaiskustannukset nousevat ainakin 17 miljoonalla.
Sisäisen tarkastuksen mukaan kokonaiskustannusten noususta ei kerrottu mitään vuoden 2018 talouden seurantaraportissa.
Sekä Vesilaitoksen johtaja että johtokunnan jäsenet ovat sitä mieltä, ettei rakentamista ollut tässä vaiheessa enää järkeä pysäyttää. Puhdistamoa oli suunniteltu ja kaavoitettu Metsä-Sairilaan vuosia, luola oli jo valmiina ja rahaa oli kulunut parikymmentä miljoonaa euroa.
– Kun asia on tuohon pisteeseen asti suunniteltu, niin ei tule kyseeseen laittaa enää pönkkää ovelle. Kymmenet miljoonat on hukkaan heitettyjä rahoja, joilla on suunniteltu ja alkuun laitettu. Loppusumma kyllä pyörryttää, sanoo Vesilaitoksen johtokunnan jäsen Vesa Pöntinen.
Tällä hetkellä arvioidaan, että jätevedenpuhdistamon kokonaishinta nousee 76 miljoonaan. Alkuperäinen kustannusarvio ylittyy siis 31 miljoonalla.
Eri urakat maksavat yhteensä vajaat 60 miljoonaa euroa. Kaavoitus- ja suunnittelukulut nousevat lähes kahdeksaan miljoonaan. Päälle tulevat lisätyöt ja yli miljoonan konsulttipalkkiot.
Kokonaiskustannusten selviämisen jälkeen julkisessa keskustelussa on kysytty, että miksi jätevedenpuhdistamo piti ylipäätään rakentaa maan alle.
Reijo Turkin mukaan Metsä-Sairilan maaperä on kalliota ja suota. Syvät jätevesialtaat olisi jouduttu louhimaan kallioon, vaikka puhdistamo olisi rakennettu maan päälle. Sekin olisi tullut kalliiksi.
Lisäksi maan alle rakentaminen säästi hehtaarikaupalla maata. Puhdistamon päälle ei tosin olla rakentamassa mitään, vaan alueen yritystontit on kaavoitettu jäteasemalle ja puhdistamolle vievän tien varteen.
Suunnitteluvirheet hidastivat rakentamista
Suunnitteluvirheet ovat alusta saakka aiheuttaneet lisätyötä urakoitsijoille.
Reijo Turkin mukaan Vesilaitos on reklamoinut suunnittelijoille virheistä, jotka koskevat maanpäällisen rakennuksen elementtisuunnittelua. Lisäkustannukset olivat noin 100 000 euroa.
Suomen Maastorakentajien työtä tarkastellut asiantuntijaraportti paljastaa, että luolaan jo valetut asfalttipinnoitteet jouduttiin vaihtamaan kuitubetoniksi.
Rakennusalalla toimivien lähteiden mukaan suunnitteluvirheet ovat johtaneet myös väärään rakennusjärjestykseen. Puhdistamon luolasta on jouduttu purkamaan jo valmiiksi saatuja osia, jotta laitteet on saatu tuotua paikoilleen.
Lisäksi materiaalimääriä on laskettu väärin, minkä vuoksi työmaalla on jouduttu odottelemaan uusien tilauksien saapumista.
Turkki myöntää, että sisätilojen rakentamisessa oli loppuvaiheessa ongelmia.
– Toisenlaisella rakentamisjärjestyksellä ehkä olisi ollut helpompi työ suorittaa. Laajamittaisia purkuja ei ole tarvinnut tehdä.
Näistäkin virheistä saatetaan reklamoida suunnittelijalle myöhemmin.
Viitasaaren puhdistamolla kalvot menivät tukkoon
Jätevedenpuhdistamon rakentamisen maksavat mikkeliläiset vedenkäyttäjät. Seuraavaksi he jännittävät, toimivatko uuden puhdistamon laitteet.
Viitasaarelle rakennettiin vuonna 2018 uusi jätevedenpuhdistamo, joka käytti samaa kalvosuodatustekniikkaa kuin Mikkelin puhdistamo.
Sielläkin laitteista vastasi Aquazone, nykyinen Operon Finland. Puhdistamon kalvot tukkeutuivat ja niihin tuli reikiä, joiden kautta vesistöön pääsi kiinteää ainesta.
Viime kesänä Viitasaaren puhdistamolla luovuttiin kalvoista kokonaan ja siirryttiin toisenlaiseen puhdistustekniikkaan.
Viitasaaren energia- ja vesilaitos haastoi Operon Finlandin oikeuteen. Operon Finland on tehnyt asiasta oman ratkaisuehdotuksensa, koska heidän näkemyksensä on erilainen kuin energia- ja vesilaitoksen. Aluksi osapuolet yrittävät neuvotella siitä, kuka maksaa jopa miljoonan euron kulut.
Reijo Turkki vakuuttaa, että Mikkelissä laitteet toimivat kuten pitää. Kalvotekniikkaa on ehditty testata useiden vuosien ajan vanhalla puhdistamolla.
Vesilaitos kuittasi tarkastusraportin vähäeleisesti
Tammikuussa julkaistu KPMG:n tarkastusraportti valottaa monia jätevedenpuhdistamon rakentamiseen liittyviä ongelmia.
Raportin julkaisemisen jälkeen Mikkelin kaupunginvaltuusto vaati selvitystä siitä, kenelle vastuu jätevedenpuhdistamon kustannusten noususta kuuluu.
Lisäksi se edellyttää kaupunginhallitukselta yksityiskohtaista esitystä, jossa kerrotaan miten rakennushankkeiden kokonaiskustannuksista jatkossa annetaan ennakoivaa ja sisällöltään oikeaa tietoa.
Vesilaitoksen johtokunta käsitteli raporttia helmikuun kokouksessaan varsin lyhyesti.
– Siitä käytiin vaisu keskustelu. Todettiin, että jatkossa hankkeisiin täytyy ohjata riittävästi resursseja, jotka pysty valvomaan ja hoitamaan, sanoo johtokunnan jäsen Vesa Pöntinen.
Johtokunnan vastauksessa vedotaan Vesilaitoksen resurssipulaan ja myönnetään talouden raportoinnissa olleet ongelmat.
– Olen myöntänyt, että johtokunnalle raportointi on varmaan ollut riittämätöntä. Toisaalta meillä on työmaalla johtokunnan puheenjohtaja jokaisessa työmaakokouksessa läsnä, Reijo Turkki sanoo.
Lopuksi vastauksessa todetaan, että työnantaja on ryhtynyt toimenpiteisiin Vesilaitoksen johtajan puutteellisen toiminnan vuoksi, mutta toimenpiteitä ei avata tarkemmin.
Reijo Turkki jatkaa Vesilaitoksen johtajana kuten aiemminkin.
– Parempia ammattimiehiä olisi pitänyt löytyä kaupungilta. Olisi pitänyt myös tiedottaa siitä, että vuosia sitten laskettu 45 miljoonaa ei riitä mihinkään, sanoo Vesa Pöntinen.
– Kalliiksi on tullut harjoitustyö.
Voit keskustella aiheesta 10.6. klo 23 saakka.
Lue myös:
Mikkeli kaupunki vastaa jätelaitokseen liittyviin kysymyksiin netissä