Päijät-Hämeen pelastuslaitos palkitsi heinolalaisen Niko Niemisen ihmishengen pelastamisesta. Nieminen pelasti veneestä pudonneen mökkeilijän hukkumiselta Kymijokeen 8. toukokuuta. Hän auttoi veteen pudonneita samassa paikassa myös kolme vuotta sitten.
Päijät-Hämeen pelastuslaitos sai hälytyksen vesipelastustehtävään iltapäivällä 8. toukokuuta. Mies oli lähtenyt viemään pientä avomoottorivenettä mökille, kun veneen moottori kääntyi jostain syystä ääriasentoon. Vene keikahti, ja mies putosi kuusiasteiseen Kymijokeen.
Niko Nieminen huomasi tapaturman ollessaan rannalla laskemassa venettä vesille. Hän pelkäsi pudonneen jäävän oman veneensä alle, sillä se oli jäänyt pyörimään pientä ympyrää täydellä kaasulla. Uhrilla ei ollut pelastusliiviä tai muuta kelluntavälinettä.
Nieminen lähti veneellään viipymättä auttamaan veteen pudonnutta, ja hänen rannalle jäänyt kaverinsa soitti hätäkeskuksesta apua. Kun Nieminen pääsi miehen luo, tämä oli jo pinnan alla.
Työvuorossa olleen ruiskumestari Jouni Kokin mukaan matkalla kohteeseen ollut pelastuslaitos sai pian tiedon, että pelastettava oli päässyt rantaan.
Uupunut ja kylmissään ollut mies selvisi lopulta säikähdyksellä. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli jo pahasti alilämpöinen. Uhri kertoi voimiensa olleen jo aivan lopussa, kun apuun tullut pelastaja sai hänestä otteen.
Millainen uhkaava tilanne oli hengen pelastaneen silmin? Kuuntele alta.
Mitalia ei heru mistä vain hengenpelastamisesta
Ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni siviili pelastaa toiminnallaan toisen hengen. Aluehallintovirastot saavat vuosittain noin sata ehdotusta hengenpelastusmitalin saajiksi.
Tasavallan presidentti myöntää mitalin "erittäin rohkeasta, neuvokkaasta tai oman hengenvaaran uhalla suoritetusta teosta, jolla toisen ihmisen henki on pelastettu uhkaavasta vaarasta".
Mitalin saajat punnitaan tarkoin. Jos paikalla on ollut viranomaisia, myös heiltä pyydetään lausunto tapahtumasta. Kriteerit karsivat paljon ehdotuksia. Noin kymmenessä prosentissa tapauksista myönnetään mitali, arvioi hengenpelastusmitalilautakunnan sihteeri Ilkka Heinonen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
Tänä vuonna mitalin sai pelastustoimen mukaan yksitoista henkilöä (siirryt toiseen palveluun). Hengenpelastusmitalilautakunta käsitteli 119 ehdotusta, joista valtaosa ei täyttänyt mitalin ehtoja, vaikka kyse oli hengenpelastamisesta.
– Hakemuksissa on paljon sellaisia tilanteita, että ruoka on takertunut kurkkuun tai ihminen on elvytetty. Ne ovat arvokkaita, emme väheksy niitä. Mutta toimimme pykälien mukaan, kertoo Heinonen.
Tänä vuonna valtaosa mitalin saajista on pelastanut ihmisen vedestä tai keskeyttänyt väkivaltaisen teon. Yksi ansaitsi tunnustuksen toiminnastaan liikenneonnettomuudessa ja yksi tulipalossa. Heinosen mielestä tämän vuoden mitalinsaajista saa hyvän kuvan siitä, millaisesta toiminnasta mitalit jaetaan vuosittain.
Hengenpelastusmitalin varjoon jää paljon tarinoita hienosta toiminnasta. Siksi myös pelastuslaitokset ovat kehittäneet omia tapoja muistaa pelastajia. Käytännöt vaihtelevat alueittain.
Päijät-Hämeessä pelastuslaitoksen työntekijät voivat ehdottaa kunniakirjaa henkilölle, joka on toiminut toisten eteen merkittävällä tavalla. Kunniakirjoja myönnetään muutamia joka vuosi. Yleensä kunniakirja myönnetään hengenpelastamisesta, mutta esimerkiksi viime kesänä kunniakirjalla kiitettiin laajan vesistövahingon estämistä (siirryt toiseen palveluun).
Niko Nieminen sai kunniakirjan ruiskumestari Kokin ehdotuksesta.
– Oma, ensihoitajien ja uhrin arvio tilanteesta on, että Niko Niemisen ripeä toiminta pelasti veteen pudonneen miehen hengen, ruiskumestari Jouni Kokki kiittelee.
Tärkein kiitos äidiltä ja isältä
Nieminen on moninkertainen hengenpelastaja. Vuonna 2018 hän oli paikalla, kun viisihenkisen seurueen vene kaatui samaisessa paikassa Tommolan uimarannan edustalla.
Silloin hän auttoi veneellään rantaan useamman henkilön, jotka eivät olisi jaksaneet uida rantaan. Nieminen on aiemmin toiminut kalastusoppaana ja käynyt meripelastuskurssin, joten hän ei ole epäröinyt auttaa.
Julkinen palkitseminen lämmittää Niemistä, mutta tärkein kiitos tuli lähipiiristä.
– Ikää on jo kolmekymmentä vuotta, mutta parhaimmalta tuntui, kun äiti ja isä sanoivat olevansa ylpeitä omasta pojastaan. Se lämmitti eniten mieltä.