Korona-aika on kuormittanut vanhempia aivan uudella tavalla. Vuoden 2020 keväällä julkaistussa Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa kävi jo ilmi, että poikkeusaika lisäsi vanhempien kokemaa uupumusta.
Tänään julkaistuissa uusissa tuloksissa on selvitetty tarkemmin, mitkä taustatekijät vaikuttivat tuolloin vanhempien uupumukseen ja toisaalta, mitkä tekijät suojasivat vanhempia uupumiselta koronan aiheuttamassa poikkeustilassa.
Taustatekijöistä nousi esiin asioita, jotka eivät aiemmin uuvuttaneet vanhempia, mutta korona-aikana lisäsivät vanhempien kokemaa uupumusta selvästi.
Lasten ikä nousi korona-aikana merkittävään rooliin
Vanhemmuuden uupumusta on tutkittu Jyväskylän yliopistossa jo muutaman vuoden ajan.
Syksyllä 2019 julkaistujen ensimmäisten tutkimustulosten mukaan merkittävin uupumusta lisäävä tekijä oli vanhempien kokemus ulkoapäin tulevista suorituspaineista. Riski uupumiseen kasvoi, jos vanhemmalla oli lisäksi taipumus itse asettaa kovia vaatimuksia itselleen.
Taustatekijöistä uupumiseen vaikuttivat vanhemman ikä ja sukupuoli sekä se, jos perheessä oli erityislapsia tai heikko taloudellinen tilanne.
Tuolloin lasten iällä tai lasten kanssa vietetyllä ajalla ei ollut vaikutusta vanhempien uupumiseen, mutta nyt koronan aikana tilanne oli toinen, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Matilda Sorkkila.
– Tuloksissa näkyy nimenomaan se, että koronakriisin aikana pienille lapsille ei ole ollut samalla tavalla hoitoapua saatavilla kuin niin sanotusti normaalina aikana. Se on näyttänyt kuormittavan vanhempia ihan uudella tavalla. Lasten kanssa on vietetty enemmän aikaa ja vanhempien mahdollisuus palautua on ollut paljon pienempi.
Erityislapset ja vanhemman nuori ikä näyttivät lisäävän uupumisriskiä myös koronan aikana.
– Korkeammalla iällä on ehkä ikään kuin valmiimpi vanhemmuuteen ja elämänkokemus tuo joustavuutta ja voimavaroja, jotka voi valjastaa käyttöönsä myös kriisitilanteessa, Sorkkila arvioi.
Isät uupuivat äitejä harvemmin
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös niitä tekijöitä, jotka suojaavat vanhempia uupumiselta.
– Muutokseen sopeutuminen on korostunut poikkeusaikana, siksi halusimme tarkastella vanhempien resilienssiä. Resilienssi tulee esiin juuri vastoinkäymisissä ja vaikeissa tilanteissa, Matilda Sorkkila sanoo.
Resilienssillä tarkoitetaan kykyä palautua nopeasti stressistä sekä kykyä nähdä vastoinkäymiset positiivisessa valossa ja mahdollisuutena muutokseen ja oppimiseen.
Tutkimustulosten perusteella vanhemmat voitiin jakaa kolmeen erilaiseen ryhmään.
Ensimmäinen ryhmä oli juuri resilientit vanhemmat, johon kuului noin puolet tutkimukseen osallistuneista 1 105 vanhemmasta.
Tämän ryhmän vanhemmilla oli keskimääräistä enemmän resilienssiä sekä hyvin vähän uupumusta ja täydellisyyteen pyrkimistä. Ryhmään kuuluvat vanhemmat olivat useammin iäkkäämpiä ja kokivat taloudellisen tilanteensa muita paremmaksi.
Ja he olivat useammin miehiä. Se on Sorkkilan mielestä mielenkiintoista.
– Yksi syy voi olla se, että tutkimuksen mukaan naiset olivat koronan aikana viettäneet enemmän aikaa lastensa kanssa ja silloin ehkä altistuneet enemmän kuormitustekijöille. Naiset myös kokivat, että heille oli jäänyt poikkeusaikana miehiä enemmän vastuuta esimerkiksi kotitöistä, mikä on myös voinut syödä resilienssiä, Sorkkila sanoo.
Vuoden 2019 tuloksissa nimenomaan naiset uupuivat myös ulkoapäin tulevien paineiden vuoksi. Sorkkilan mukaan vanhemmuuden joskus jopa epärealistisetkin ihanteet kohdistuvat edelleen enemmän äiteihin.
– Resilienssi saattaa olla helpompi säilyttää, kun ei ole sen saman paineen alla, Sorkkila toteaa.
Tulokset eivät tosin ole yleistettävissä, sillä tutkimukseen osallistuneista vain 12 prosenttia oli miehiä.
Täydellisyyden tavoittelu ei aina ole uupumisriski
Toinen ryhmä oli uupuneet vanhemmat, johon kuului 14 prosenttia vastaajista.
Tämän ryhmän vanhemmilla oli muita useammin pieniä lapsia ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia. He myös viettivät enemmän aikaa lastensa kanssa.
Heillä oli vähiten resilienssiä ja useammin täydellisyyteen pyrkiviä tavoitteita, Sorkkila kertoo.
– He sekä asettivat itselleen korkeita vaatimuksia että myös kokivat, että heille asetettiin ulkoapäin muiden toimesta korkeita vaatimuksia.
Kolmas ryhmä oli täydellisyyteen pyrkivät vanhemmat, johon kuului noin kolmannes vastaajista.
He olivat aiemman tutkimuksen valossa mielenkiintoinen ryhmä, sillä täydellisyyden tavoittelusta huolimatta he eivät olleet uupuneita, eivätkä myöskään erityisen resilienttejä.
He erosivat uupuneiden vanhempien ryhmästä lasten iän osalta, Sorkkila kertoo.
– Heillä oli harvemmin alle 10-vuotiaita lapsia. Eli vaikka onkin täydellisyyteen pyrkimistä, uupumista on vähemmän, sillä arki ei ehkä ole niin kaoottista tai se on paremmin hallittavissa, kun lapset ovat vanhempia.
Koronan pitkittyminen saattanut kaventaa eroja vanhempien välillä
Viime keväänä korona jakoi vanhemmat kahtia: toiset nauttivat kiireettömästä perheen yhteisestä ajasta, toiset taas uupuivat lomautusten ja etäkoulun vuoksi.
Siitä, miten vanhemmat voivat nyt, kun koronan kanssa on eletty pian puolitoista vuotta, ei ole tutkimustietoa. Sorkkilalla on silti arvaus.
– Voisin kuvitella, että on tapahtunut jonkinlaista yhtenevyyttä ryhmien välillä. Niille, jotka nauttivat poikkeusajasta, kuormitustekijät ja epävarmuus ovat ehkä nousseet myöhemmin pintaan tilanteen pitkittyessä. Ja toisaalta jotkut ovat voineet sopeutua uuteen aikaan.
Joka tapauksessa tietynlainen epävarmuus tulevaisuudesta varmasti kuormittaa vanhempia edelleen, vaikka koronatilanne onkin vähitellen helpottumassa.
Vanhemmuuden uupumus ilmenee Sorkkilan mukaan neljällä eri tavalla: väsymyksenä, joka ei mene levollakaan ohi, täydellisenä tympääntymisenä vanhemmuuden rooliin, lapsiin kohdistuvana emotionaalisena etääntymisenä sekä kokemuksena, että oma vanhemmuus ei ole enää niin hyvää kuin ennen.
Miten vanhemmuuden uupumusta sitten voisi helpottaa tai ennaltaehkäistä?
Keinoja uupumuksen ennaltaehkäisyyn
Uupuminen syntyy voimavarojen ja vaatimusten epätasapainosta. Ensimmäisenä olisi hyvä käydä läpi oma tilanne: mitä vaatimuksia on ja voisiko niitä jotenkin vähentää sekä toisaalta, mitä voimavaroja on ja miten niitä voisi lisätä.
Yksi voimavara on juuri resilienssi. Tutkimusten mukaan toisilla ihmisillä resilienssiä on luonnostaan enemmän, mutta sitä voi myös oppia muokkaamalla omia ajattelutapoja.
– Voi alkaa miettiä, onko selviytynyt vastaavista tilanteista aiemmin ja jos on, voisiko selviytyä myös nyt. Voisiko tilanteesta oppia tai voisiko sen nähdä toisessa valossa? Voisiko tilanne olla mahdollisuus muutokseen? Sorkkila kuvailee.
Tärkeää on myös itsearmollisuus ja itsemyötätunto. Itsensä ajoittainen priorisointi ja vaatimusten madaltaminen olisivat tutkimuksenkin valossa tärkeitä nimenomaan pienten lasten äideille, Sorkkila sanoo.
– Voisi muistuttaa itseään ehkä päivittäinkin, että ei tarvitse olla täydellinen vanhempi eikä täydellistä vanhempaa edes ole olemassa. Voisi miettiä tapoja, miten voisi olla itselleen hyvä ja mistä voisi oikeasti nauttia ja saada energiaa.
Vanhemman ei tarvitse uhrautua, jos se kuormittaa. Jos vanhempi ei esimerkiksi tykkää barbileikeistä, niitä ei tarvitse leikkiä.
Matilda Sorkkila
Lisäksi voi pohtia, missä asioissa vanhemmuudessa voisi joustaa ja siten helpottaa omaa taakkaa. Lapsia voi myös osallistaa kotitöihin ikätasonsa mukaisesti.
Arjen helpottamisen ohella oleellista olisi Sorkkilan mukaan löytää arkeen iloa.
– Vanhemman ei tarvitse uhrautua, jos se kuormittaa. Jos vanhempi ei esimerkiksi tykkää barbileikeistä, niitä ei tarvitse leikkiä. Voisi yrittää löytää sellaisia asioita, joista kaikki pitävät ja joista vanhempi itsekin nauttii. Yhteinen telkkarihetkikin voi olla hyvää laatuaikaa välillä.
Ja lopuksi: olisi tärkeää opetella pyytämään apua. Suomalaisvanhemmat ovat kansainvälisen vertailun mukaan uupuneimpien joukossa. Suurin syy siihen on yksilökeskeinen kulttuuri.
– Kaikesta ei tarvitse selvitä aina itse. Ja toisaalta olisi hyvä tarjota apua myös muille, jotka ovat samassa tilanteessa. Sekin on ehkä osa kulttuuria, että koetaan, ettei saa puuttua toisten asioihin. Tosi moni vanhempi kokee olevansa hyvin yksinäinen vanhemmuudessaan. Se on asia, jota me kaikki voimme olla yhdessä muuttamassa. Luodaan yhteisöllisempää ja välittävämpää kulttuuria ja vanhemmuutta, Sorkkila sanoo.
Lisää aiheesta:
Kuuntele Yle Areenasta alle parikymppisinä lapsensa saaneiden naisten kokemuksia äitiydestä.