Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Keskellä Kuddnäsin pihan kukkapenkkiä on taulu, jossa lukee Borta bra, hemma bäst – eli vapaasti käännettynä Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Sekin paljon siteerattu ajatelma on monitoimimies Zacharias Topeliuksen (1818-1898) kynästä lähtöisin.
Hän syntyi Pohjanmaalla, joen rannalla sijaitsevassa valkoisessa talossa Uusikaarlepyyssä vuonna 1818 ja asui siellä 14-vuotiaaksi asti.
Kalaa Muikkuvuorelta
Minkälaista oli Kuddnäsin ateria-arki?
– Tuossa ihan takana on Uudenkaarlepyyn joki ja meri on tietenkin ihan vieressä, sanoo museoamanuenssi Laura Holm.–Täällä syötiin paljon kalaa ja merenantimia.
Rannassa Topeliuksella oli ikioma onkipaikka, Blåfinoberget eli Muikkuvuori. ”Vuori” on itse asiassa pelkkä kallionkieleke, jonka tulevan kirjailijan mielikuvitus on kasvatellut mahtavampaan muotoon. Muikkuvuoreltaan nuori Topelius onki ahvenia, haukia, särkiä ja lahnoja.
Liha ei välttämättä ollut vauraassa porvarisperheessäkään jokapäiväistä ruokaa. Arkena syötiin yksinkertaisesti, Kuddnäsissä valmistettiin viiliä ja syötiin puuroja. Sunnuntaisin saatettiin syödä vaikka vasikankääryleitä tai lihapullia.
– Kuddnäsissä oltiin hyvin moderneja sillä tavalla että lapsia ja aikuisia pidettiin samanarvoisina, sanoo Holm. –Täällä lapset saivat istua ruokapöydässä ruokailemassa vanhempiensa kanssa, mikä nyt tänä päivänä on meistä ihan tavallista, mutta mikä oli tavatonta 1800-luvulla. Yleensä tuohon aikaan lapset söivät palvelusväen kanssa kunnes oppivat käyttämään veistä ja haarukkaa.
Kanelinmakuisia herkkuja
Topeliusten perheessä ruuan valmistivat piiat. Heitä oli kaksi, toinen ruotsinkielinen, toinen puhui äidinkielenään suomea. Perhe oli ruotsinkielinen, mutta Topeliukset halusivat että lapset oppivat myös suomen kieltä.
Ruoka tehtiin puuhellalla. Keittiössä Laura Holm esittelee Topeliusten aikaisia esineitä, lettu-ja munkkipannun sekä vanhanaikaisen vohveliraudan.
– Vohveleitten kanssa syötiin vaikka vattuhilloa tuolta oman pihan vadelmista.
Herkuissa piti olla paljon kanelia. Nuori Topelius rakasti myös marjoja. Melkein päivittäin hän on kirjannut päiväkirjaansa, miten käy puutarhassa syömässä viinimarjoja ja karviaisia.
Salongissa perheen äiti otti vastaan vieraita. Nautittiin kahvia, teetä, jäätelöä, mansikka-ja karviaismarjahilloa ja punssia. Hieman vanhempana Topelius itse piti erityisesti sherrystä.
Monikäyttöinen pakaritupa
Pihapiirissä sijaitsevassa pakarituvassa valettiin kynttilöitä ja leivottiin. Ruisreikäleivän muottikin on vielä tallella. Holm osoittaa ylös.
– Leivät laitettiin tuonne orteen kuivumaan.
Perheen isä, Zacharias Topelius vanhempi oli piirilääkäri. Leivontapöydällä hän joskus teki ruumiinavauksia ja pieniä leikkauksia.
Miten pöytä putsattiin?
– No, toivon mukaan tarkasti, hymähtää Holm. –Tuohon aikaanhan ei bakteereista ja sen sellaisesta niin kovin hyvin tiedetty.
Topeliuksen perheen jälkeen oli Kuddnäsillä useita eri omistajia. Se toimi jonkin aikaa myös vaivaistalona.
Museoksi Kuddnäs muutettiin 1934. Talo kunnostettiin ja muutettiin alkuperäiseen asuunsa Topeliuksen lastenlasten muistikuvien mukaan. Huonekalut ja tavarat palautettiin vanhoille paikoilleen.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/10/sakari-topelius-koko-suomen-satuseta