Kriisit muuttavat ajattelutapoja.
Aiemmin liian radikaaleina pidetyt ratkaisut voivat yhtäkkiä näyttäytyä tervejärkisiltä. Epärealistisiksi leimatuista ideoista alkaakin kriisin keskellä tulla valtavirtaa.
Näin saattaa käydä suhtautumissamme verotukseen, kirjoittavat taloustieteilijät Gabriel Zucman ja Emmanuel Saez The Triumph of Injustice -kirjansa tuoreessa esipuheessa.
Ranskalainen Zucman uskoo, että keskustelu verotuksen oikeudenmukaisuudesta tulee kiihtymään. Koronaviruspandemian myötä valtiot ovat velkaantuneet, ja tarvitsevat enemmän tulovirtoja. Samaan aikaan joukko kaikkein rikkaimpia on kriisistä huolimatta jatkanut rikastumistaan. Siksi katseet kääntyvät verottamiseen.
– Yhä enemmän ymmärretään, ettemme voi jatkaa nykyisellä polulla, Zucman sanoo Ylelle videoyhteydellä Pariisista.
34-vuotias Zucman on yksi maailman tunnetuimmista taloudellisen eriarvoisuuden ja verotuksen tutkijoista. Hän on yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston apulaisprofessori, jonka ajatukset ovat vaikuttaneet esimerkiksi demokraattiehdokas Elizabeth Warrenin presidentinvaalikampanjaan.
Zucman kannattaa varallisuusveroa sekä korkeaa tuloverotusta rikkaille ja voittoa tekeville yrityksille. Siksi moni pani merkille, kun Zucman aloitti kesäkuun alussa Euroopan unionin tuella perustetussa EU Tax Observatory -tutkimuslaitoksessa johtajana.
Järjestelmän voittajia verotetaan yhä vähemmän ja vähemmän
Zucmanilla on suuri tavoite, ja viesti myös Suomelle.
Hän haluaa rakentaa epäreiluna pitämänsä verotusjärjestelmän palikat uudelleen, ja tehdä siitä kestävämmän ja oikeudenmukaisemman.
– Päättäjät ja taloustieteilijät ovat 1980-luvulta lähtien sanoneet, että globalisaatiolla on tulonjakoon vaikuttavia seurauksia – osa ihmisistä hyötyy siitä enemmän kuin toiset – ja että näitä eroja voidaan tasoittaa verotuksella. Mutta mitä on tapahtunut käytännössä? On käynyt täysin päinvastoin.
Zucmanin mukaan globalisaation voittajia ovat monikansalliset suuryritykset ja niiden osakkeenomistajat. Niitä on verotettu vähemmän ja vähemmän. Samalla keskiluokka on hyötynyt globalisaation hedelmistä vähemmän ja se on joutunut maksamaan veroja jatkuvasti enemmän esimerkiksi kulutusverojen kautta, Zucman sanoo.
Hän avaa tätä kehityskulkua yhdessä Saezin kanssa kirjoittamassaan The Triumph of Injustice -kirjassa. Se herätti laajaa keskustelua ilmestyttyään vuonna 2019. Zucmanin ja Saezin pääväittämä on, että verojärjestelmästä on tullut rikkaita suosiva. Verotus on heidän mukaansa muuttunut kaikkein rikkaimpien kohdalla regressiiviseksi, jolloin rikkaimmat maksavat suhteellisesti pienemmän osan veroja kuin muut. Samalla taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut.
Tässä esimerkki. Vielä 1950-luvun alussa huipputuloisin 0,1 prosenttia maksoi Yhdysvalloissa tuloistaan veroja noin 60 prosenttia. Nykyään 400 rikkainta maksaa veroja kaikkiaan vain noin 23 prosenttia. Se on keskiluokkaakin vähemmän, Zucman ja Saez kirjoittavat.
Vaikka teos keskittyy Yhdysvaltoihin, epäoikeudenmukaisen verotuksen trendi on Zucmanin mukaan maailmanlaajuinen.
– Monet asiat, joita käsittelimme Yhdysvaltojen esimerkin kautta, ovat nähtävillä Suomessa, EU:ssa ja ympäri maailmaa, eritoten maiden välinen verokilpailu ja yritysten verovälttely.
Verovälttelyllä Zucman tarkoittaa järjestelyitä, joiden avulla monikansallinen yritys pyrkii maksamaan niin vähän veroja kuin mahdollista. Järjestelyt hyödyntävät verotusjärjestelmän porsaanreikiä eivätkä siksi ole lainvastaisia.
Verokikkailu yleistyi 1990-luvulla
Verosuunnittelu ja siihen kytkeytyvä teollisuus pääsivät Zucmanin ja Saezin teoksen mukaan täyteen kukoistukseensa 1990-luvun puolivälissä. Berliinin muuri oli hiljan murtunut ja vapaan markkinatalouden lainalaisuudet keräsivät kannatusta. Samalla globalisaatio tarjosi uusia mahdollisuuksia kiertää korkeaa verotusta.
Käytännössä yhteisö- eli yritysvero tarkoittaa yrityksen tuloksesta perittävää veroa. Suomessa yhteisöveron taso on 20 prosenttia, kun esimerkiksi Irlannissa se on 12,5 prosenttia ja Bermudalla nolla. Koska vero vaihtelee suuresti maittain – kuten myös erilaiset verohuojennukset – yrityksillä on houkutus siirtää toimintojaan ja voittojaan jopa keinotekoisin järjestelyin alemman verotuksen maihin.
Verokikkailijoista ja aggressiivisesta verosuunnittelusta on lukuisia esimerkkejä. Huomio kiinnittyy etenkin digijätteihin, kuten Amazoniin, Googleen ja Appleen, joiden todelliset veroprosentit ovat jääneet mataliksi. Verokikkailun keskiössä on konsernin sisäinen liiketoiminta. Kauppaa käydään eri yksiköiden välillä esimerkiksi oikeudesta käyttää tavaramerkkiä tai tiettyä teknologiaa, ja samalla ohjataan tulovirtoja hyvin matalan verotuksen maihin eli niin sanottuihin veroparatiiseihin.
Mutta ilmiö on digijättejä laajempaa.
Myös Suomesta monikansalliset yritykset siirtävät voittojaan matalamman verotuksen maihin, minkä seurauksena Suomi menettää verotuloja. Menetysten arvioiminen on vaikeaa ja arviot summista vaihtelevat.
Zucmanin ja hänen kollegoidensa laskelmien mukaan Suomi menetti vuonna 2017 veroparatiiseihin siirrettyjen voittojen seurauksena yli 700 miljoonaa euroa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen muistion mukaan verotulojen menetys on Suomessa joitakin satoja miljoonia euroja.
Maailmanlaajuisesti voitonsiirron seurauksena syntyvät valtioiden menetykset lasketaan sadoissa miljardeissa euroissa. Zucman on kollegoidensa kanssa arvioinut, että globaalisti jopa noin 40 prosenttia monikansallisten yritysten voitoista on siirretty veroparatiiseihin.
Epäreilu verotus on poliittinen riski
Miksi tämä on asia, josta kaikkien kannattaa välittää?
Zucmanin mukaan syitä on kolme. Ensinnäkin yhteisöverokertymä laskee, jolloin valtion kirstussa on vähemmän rahaa yhteiseen käyttöön.
Toisekseen yritysten kilpailuasetelmasta tulee epätasainen. Aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat etenkin suuret, tuottoisat, monikansalliset yhtiöt. Pienemmät yritykset maksavat siten käytännössä enemmän veroja ja niiden kilpailuasema heikkenee.
Kolmanneksi verokikkailu voi Zucmanin mukaan johtaa poliittisesti epävakaaseen kehitykseen.
– Jos me jatkamme nykyisellä tiellä, syntyy ilmiselvä riski. Kuilu keskiluokkaisten ihmisten ja nykymuotoisen globalisaation välillä uhkaa kasvaa.
Tämä voi Zucmanin mukaan johtaa poliittiseen vastaiskuun, ja siksi muutoksilla alkaa olla kiire.
– Monet ihmiset ajattelevat, ettei taloudellista integraatiota ja oikeudenmukaista verotusta voi olla samanaikaisesti. Että verovälttely ja veronkierto ovat luonnonlakeja globaalissa taloudessa. Tämä ei pidä paikkaansa, Zucman sanoo.
Zucmanin mukaan voimme tehdä valinnan: annetaanko monikansallisten jättien kirjata voittonsa veroparatiiseihin vai sitoudutaanko tekemään toimia ja yhteistyötä, jotta näin ei kävisi?
Vaaka on kallistumassa yhteistyön puolelle. Verokikkailuun halutaan puuttua laajalla rintamalla – ja järjestelmän porsaanreikiä on jo pyritty tukkimaan.
Suunta on muuttumassa, globaali minimivero etenee
Zucman muistaa ajan, jolloin monikansallisia yrityksiä koskeva globaali minimivero tuomittiin utopistiseksi ajatukseksi. Sitä kohti on kuitenkin jo otettu askelia. Kesäkuun alussa maailman vauraimpien maiden G7-ryhmä sopi alustavasti tukevansa yhteistä vähimmäisverotasoa. Asiasta keskustellaan seuraavaksi heinäkuussa G20-maiden kokouksessa.
Zucmanin mukaan voi viedä vielä vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin veroparatiiseista tulee todella loppu, mutta tämä on tärkeä alku.
– Me olemme nyt kirjoittamassa globalisaation sääntöjä uudelleen.
Jos globaalista minimiverosta syntyy laaja sopimus, haitallista verokilpailua ei synny maiden välille. Käytännössä valtiot asettavat silloin maassaan pääkonttoriaan pitäville konserneille minimiveron, jota konsernit eivät pysty kiertämään muuallakaan maailmassa. Kun riittävän moni maa tekee tämän, taso on liki maailmanlaajuinen, Zucman sanoo. Siksi ei välttämättä tarvita kaikkien maiden hyväksymää sopimusta.
– Jos Suomi haluaa olla kunnianhimoisempi monikansallisten yritysten verottamisessa, mikään ei estä sitä toimimasta.
– Yksittäiset maat voivat tehdä paljon oikeudenmukaisemman verottamisen eteen. Kansainvälinen yhteistyö on aina toivottavaa, mutta myös yksittäisten maiden toimet voivat olla mullistavia ja rohkaista myös muita maita toimimaan.
Suomi voisi olla kovemman yhteisöveron maa
G7-maat sitoutuvat kesäkuun alussa 15 prosentin minimiverotasoon. Zucman pitää sitä varsin matalana.
Suomi voisi hänen mielestään nostaa tasoaan vaikka 25 prosenttiin. Jos suomalainen yhtiö päätyisi tekemään voittoa esimerkiksi 12,5 prosentin yhteisöveron omaavassa Irlannissa, Suomi voisi kerätä maiden verotasojen väliin jäävän osuuden verotuloina itselleen.
Liian korkealla verotuksella voi kuitenkin olla negatiivisia seurauksia. Yhteisö- eli yritysverolla on vaikutusta investointeihin, jotka ovat tärkeä talouskasvun lähde, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etlan) tutkimuspäällikkö Olli Ropponen.
– Mitä matalampi yritysten tuloksesta perittävä vero, sitä houkuttelevampaa maahan on tehdä sijoituksia ja sitä vähemmän yritykset siirtävät maasta pois voittojaan, Ropponen sanoo.
Siksi Zucmanin ehdotuksessa piilee yksi suuri riski: jos Suomi asettaa täällä pääkonttoriaan pitäville yhtiöille globaalin minimiverotason, yritykset saattavat päättää lähteä täältä muualle.
– Siksi on tärkeää, että kaikki olisivat mukana minimiveron asettamisessa, Ropponen toteaa.
Eikö Zucman ole huolissaan siitä, että korkea yritysverotus syö investointeja ja kilpailukykyä?
– Kyllä se ansaitsee tulla tutkituksi.
Hän kuitenkin arvioi, että yritysveron merkitystä investointeihin ja ylipäänsä talouskasvuun helposti liioitellaan. Hän antaa esimerkin. Yhdysvallat laski yritysveroa 35 prosentista 21 prosenttiin vuonna 2018.
– Ja mitä tapahtui investoinneille, talouskasvulle ja palkoille? Ei mitään.
– Kyse on suuresta pudotuksesta, ja jos muutosta ei näy, on hyvin vaikea kuvitella, että yritysverolla olisi suurta vaikutusta näihin muuttujiin.
Zucmanin mukaan reilun globaalin yritysverotuksen hyödyt säteilisivät laajalle. Silloin maat pääsisivät kilpailemaan oikeista asioista, esimerkiksi siitä, missä on paras infrastruktuuri ja osaavin työvoima. Tällainen kilpailu hyödyttäisi isoa osaa väestöstä, sillä se kannustaa maita tekemään panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen, Zucman arvioi.
– Se, miten verotus pitäisi tehdä, on yksi tärkeimmistä päätöksistä mitä meidän on tehtävä kansalaisina. Se on todella tärkeää moderneissa demokraattisissa valtioissa.
Lue lisää: