Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Desibelit lähtevät yleensä nousuun, kun Venäjä pelaa kotikentällään ja pallo pelataan kohti hyökkäystä.
Muodostelman ylimmällä oksalla odottaa Artjom Dzjuba, joka edellisissä arvokisoissa nousi kansallissankarin asemaan. Joukkueen ykköstykki on maajoukkueen terävin kärki sekä suoraviivaisen pelityylin ratkaiseva palanen, jota ilman tämän hetken Venäjän jalkapallo näyttäisi todennäköisesti erilaiselta.
– Venäjälle Dzjuba on iso henkinen palanen, joukkueelle tärkeä johtaja. Ilman häntä laatu putoaisi pahasti kentällä, mutta isku olisi kova myös henkisesti, Yle Urheilun jalkapalloasiantuntija Erkka V. Lehtola sanoo.
Venäjä taiteilee usein pallon kanssa paljon vähemmän kuin kaksi Huuhkajien muuta lohkovaiheen vastusta. Belgia ja Tanska rakentavat peliä mielellään rauhassa ja hallitsevat ottelua pallon kautta. Venäjän katse kääntyy vauhdikkaammin ylöspäin.
Ja miksi ei kääntyisi, kun puolustuslinjaa halkoo kaksimetrinen järkäle.
Dzjuban hyvä liike ja taito suojata palloa auttavat Venäjää etenemään kohti vastustajan maalia. Hyökkäjä sekä rakentaa tilanteita että viimeistelee niitä. Hän löytää pallon kanssa keskikentän taitopelaajat ja heidän kauttaan Venäjä pääsee luomaan painetta vastustajan kenttäpäätyyn.
Siellä tähtäimessä on usein uudelleen Dzjuba, jonka vääntövoima ja maalivainu aiheuttavat puolustajille jatkuvasti harmaita hiuksia. Venäjän pelaamisessa keskityksiä tuleekin paljon, eikä niiden ensisijaisesta kohteesta ole epäselvyyttä.
Dzjuba ei ehkä ole pelaajista ketterin, mutta hän on vahva ja ovela. Pudottautumalla alemmas hän vetää puolustajia mukaansa ja avaa tilaa muille hyökkääville pelaajille.
Yllättämään hän kykenee yhtä hyvin hiipimällä väleihin oikea-aikaisesti kuin raa'alla kaksinkamppailuvoimallaankin.
– Dzjuba on iso ja vahva, ja viihtyy jalka- ja kyynärpääviidakossa. Hän ei koskaan häkelly, vaikka vastaan tulee kovia ja kookkaita toppareita. Hän on kuin kotonaan kaiken keskellä – mitä lähempänä maalia, sen parempi, Lehtola sanoo.
Dzjuba ei ole seuratasolla koskaan pelannut muualla kuin Venäjällä. Moskovassa syntynyt pelaaja liittyi Spartakin junioreihin kahdeksanvuotiaana ja edusti seuraa 27-vuotiaaksi asti, vaikka kävikin matkan varrella pari kertaa lainalla.
Nykyisin Dzjuba edustaa pietarilaista Zenitiä. Siellä hän oli jäädä valmentajakarusellin pyörteisiin, kun nykyisin Italiaa valmentava Roberto Mancini passitti silmätikuksi ottamansa hyökkääjän muualle lainalle. Mancinin irtisanouduttua Dzjuba alkoi hengittää vapaammin ja pelata elämänsä jalkapalloa.
– En ollut koskaan elämässäni harjoitellut yhtä lujaa kuin Mancinin kanssa. Sitten tajusin, etten hakannut päätäni vain suljettua ovea vasten, vaan betoniseinään, Dzjuba kuvaili tuskiaan venäläislehti Sport-Expressille.
Edelliskaudella Dzjuba oli Venäjän pääsarjan maalikuningas, syöttökuninkuuden hän nappasi kahdesti peräkkäin. Juuri päättyneellä kaudella hän toisti ensimmäisen tempun 20 osumalla ja sijoittui syöttötilastossa jaetulle kolmospaikalle kuudella maalisyötöllä.
Dzjuba oli mukana yli kolmasosassa joukkueensa tekemistä maaleista. Hän nousi myös Venäjän pääsarjan kaikkien aikojen maalintekotilaston ykköseksi matkalla kolmanteen peräkkäiseen mestaruuteen.
– Hän on hyvä selkä maalia päin ja pystyy ottamaan pallot alas sekä pitämään puolustajat selkänsä takana. Samalla hän on erittäin fiksu ja ovela pelaaja, jolta löytyy työkalupakista oikeat ratkaisut, Lehtola kuvailee.
Kesän lopussa Dzjuba täyttää 33 vuotta, mutta kysyntää palveluksille on edelleen. Häntä on oltu viemässä ainakin Englannin Valioliigan kentille huhumyllyn kuiskiessa useammankin seuran kiinnostuksesta. Dzjuba itse kertoi kieltäytyneensä MM-kisoja seuranneena talvena Evertonin tarjouksesta. Myös Cardiff ja West Ham olivat mukana neuvotteluissa.
Spekulaatiot kiihtyivät, kun Dzjuba siirtyi superagentti Jorge Mendesin asiakkaaksi. Kiinan Superliigasta tuli monta tarjousta, Dzjuban omien sanojen mukaan yhdessä tarjottiin yhdeksän miljoonaa dollaria vuodessa.
– Monet kysyivät, olenko hullu. Kaikki ei kuitenkaan pyöri rahan ympärillä. Pärjään täällä hyvin, eikä minulla ollut kovaa hinkua lähteä, Dzjuba sanoi Sport-Expressin haastattelussa.
Halutessaan Dzjuba olisi takuulla päässyt pelaamaan missä tahansa Euroopan suurimmista sarjoista. Suurin este kehittymiselle uran alkuvuosina oli Dzjuballe ominainen rento, ajoittain liiankin rento, persoona, joka tasapainottaa hänen aggressiivisuuttaan kentällä.
Isokokoista pelaajaa on joskus moitittu laiskaksi, joskus taas ryöpytelty siviilielämän toilailujen vuoksi. Leikkisästä puolesta muistuttavat esimerkiksi haastatteluissa ajoittain viljellyt lainaukset Harry Potter -kirjoista, jotka Dzjuba on kertonut lukeneensa ainakin neljään kertaan, tai mestaruusmitalin pokkaaminen sarjakuvahahmoksi pukeutuneena.
– Yleinen asenteeni on pysyä aina positiivisena. Synkkinäkin aikoina voi nähdä valonpilkahduksen. Pidän huumorintajuisista ihmisistä ja minusta tärkeintä on kyetä nauramaan omille mokille, Dzjuba on selittänyt Zenitin verkkosivuilla.
Venäjän A-maajoukkueessa Dzjuba on vaikuttanut jo kymmenen vuoden ajan. Kesän turnaus on hänen kolmas arvoturnauksensa.
Vuoden 2016 EM-kisoissa hän jäi kokonaan maaleitta, vaikka oli iskenyt karsintaotteluissa kahdeksan osumaa. Kaksi vuotta myöhemmin Venäjä pääsi kuitenkin pelaamaan MM-turnauksessa omalla maaperällään ja Dzjuba kohosi ennennäkemättömään asemaan. Aiemmin julkisuudessakin ryöpytellystä ja ristiriitaisesta hahmosta tuli jalkapallokansan lemmikki.
Venäjä oli kolmen vuoden takaisen turnauksen suuria yllättäjiä, joka ammensi kaiken mahdollisen hyödyn kotikenttäedustaan marssiessaan jatkopeleihin. Alkulohkossaan se murskasi Saudi-Arabian ja teki selvää jälkeä Egyptistä ennen tappiota Uruguaylle, jonka taakse Venäjä sijoittui lohkon kakkoseksi.
Dzjuba aloitti vahvasti ja maalasi kahdessa alkusarjan ottelussa. Saudi-Arabia -ottelun hän aloitti vaihtopenkillä, täynnä näyttämisen halua. Kentälle päästyään hän pöllytti verkkoa nopeasti.
Sen jälkeen hän on ollut avauskokoonpanossa kaikissa pelaamissaan maaotteluissa.
– Kun tein maalin heti ensimmäisessä ottelussa, juhlin niin rajusti että olin hengästynyt seuraavat viisi minuuttia. Se oli kuin tulivuorenpurkaus. Kaikki meni kuin Rumassa ankanpoikasessa, Dzjuba vertasi Sport-Expressissä kasvutarinaansa satumaailmaan.
Käänteentekevin hetki oli pudotuspelivaiheen ensimmäinen kierros. Venäjän piti olla mahdottoman edessä Espanjaa vastaan, mutta toisin kävi.
Dzjuban rangaistuspotku Moskovan Luzhnikilla on venäläistä jalkapallohistoriaa. Venäjä tuli sen avulla 1–1-tasatilanteeseen. Sitten se voitti rangaistuspotkukilpailun ja marssi jatkoon.
Pelit päättyivät puolivälierässä, jossa Venäjä taipui rangaistuspotkukilpailussa Kroatialle, mutta eteneminen kahdeksan parhaan joukkoon oli jo nappionnistuminen. Dzjuba oli onnistumisen kasvot.
Pukukopin hengenluojaksi kuvailtu Dzjuba nimettiin joukkueen kapteeniksi myöhemmin samana vuonna.
Dzjuba on maaliahne pelaaja, jonka suurimpana etuna on hänen poikkeuksellinen kokonsa ja voimansa.
Hyökkääjä oli EM-karsinnoissa paikoin pitelemätön ja teki kymmenessä karsintaottelussa yhdeksän maalia. Näistä kolme syntyi erikoistilanteista ja seitsemän noin kuuden metrin säteeltä vastustajan maalista.
Kertaakaan kyse ei ollut kaukolaukauksesta tai Dzjuban kuljetuksesta, vaan yhtä rangaistuspotkua lukuun ottamatta aina pallo joko keskitettiin hänelle tai hän taisteli sen itselleen kamppailutilanteissa.
Huuhkajien puolustuksen vaivaksi Dzjuba ponnistaa B-lohkon toisella ottelukierroksella. Suomea hän ei ole kohdannut urallaan koskaan aikaisemmin, mutta tähänastisia vastuksia Dzjuba on kurittanut kovalla prosentilla. Ennen kesäkuuta Dzjuba oli viimeistellyt 50 maaottelussa 29 osumaa 15 eri maan verkkoon.
EM-karsintojen hurja tahti on jatkunut MM-karsinnoissa, joissa Dzjuba teki kahdessa ensimmäisessä ottelussa kolme maalia.
– Pokerinaama on kova ja olemus äijämäinen. Hän on tietyllä tapaa noussut joukkueen ykkössankariksi, johon kohdistuvat myös kovat odotukset, Lehtola kiteyttää.