Englannin kannattajat vihelsivät Wembleyllä omalle joukkueelleen, kun "Kolmen leijonan" pelaajat polvistuivat ennen ottelua. Venäläiskannattajat buuasivat Belgian tehdessä samoin Pietarissa.
Itävallan Marko Arnautovic teki ottelun lopullisesti ratkaisevan 3–1-maalin Pohjois-Makedonian verkkoon ja huusi todella aggressiivisesti pohjoismakedonialaisille pelaajille. Itävallan kapteeni David Alaba tuli kovakouraisesti sulkemaan Arnautovicin suuta.
Rasismi on noussut keskustelunaiheeksi myös jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailuiden aikana. Yllä kuvatun kaltaiset tapahtumat eivät kuitenkaan ole vain suurten stadioneiden ongelmia.
– Rasismi näkyy Suomessa ihan yhtä lailla kuin muuallakin maailmassa – myös jalkapallokentillä. Kun olin nuorempi, kentälle heitettiin banaaneja, huudeltiin törkeyksiä ja käytettiin tietyntyyppistä kieltä, sanoo Kotkan Työväen Palloilijoiden kapteeni David Ramadingaye.
– Rasismi on iso ongelma, mikä pitäisi kitkeä, hän jatkaa.
Tärkeintä on tietoisuuden lisääminen
Keskiviikkona Ylen jalkapallon EM-studiossa keskusteltiin rasismista urheilussa.
KTP:n Ramadingayen lisäksi pöydän ääressä olivat erotuomari Mohammed Al-Emara, entinen jalkapalloilija Nasim Selmani ja entinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Efe Evwaraye. Jokainen heistä kertoi kohdanneensa rasismia niin kentällä kuin kentän ulkopuolella.
– Viime vuosina on noussut enemmän tapauksia esiin muun muassa jalkapallossa, mutta se ei tarkoita sitä, että rasismi olisi lisääntynyt, sillä se on ollut lajissa läsnä aina, erotuomari Al-Emara sanoo.
Syrjinnästä syntyvä ulkopuolisuuden tunne usein vaikuttaa lapseen tai nuoreen todella negatiivisesti. Rasismin tunnistaminen voi olla hankalaa niin sen kohteelle kuin sivullisille.
– Kun puhutaan suomalaisista, minulle saattaa tulla sellainen ajatus, että puhutaanko ollenkaan minusta? Siitä tulee vahva ulkopuolisuuden tunne. Siksi on tärkeää keskutella siitä, mikä suomalaisuuden määrittää, Erätauko-säätiön (siirryt toiseen palveluun) asiantuntija Evwaraye toteaa.
– Nuorempana oli paljon hankalampi erottaa, mitä rasismi on. Vanhemmiten on oppinut tunnistamaan sen eri tavalla, Selmani kuvailee.
Selmani työskentelee asiantuntijana helmikuussa perustetussa Deideissä, joka auttaa organisaatioita moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden edistämisessä.
Selmanin mukaan tärkein keino rasismin vähentämiseen niin urheilukentällä kuin muualla on tietoisuuden lisääminen. Hän sanoo, että esimerkiksi jalkapallojoukkueen sisällä vastuuvalmentajalla on tärkeä rooli, kun halutaan puuttua rasismiin.
– Valmentaja rakentaa sen kaikkia huomioivan ilmapiirin, jossa jokainen voi olla oma itsensä. Valmentajan tulisi pystyä tunnistamaan tilanteet, joihin pitäisi puuttua.
Selmanin mukaan apu ja ohjeistus rasismiin puuttumisesta pitäisi tulla valmentajalle seurajohdolta ja etenkin Palloliitolta. Näillä toimijoilla on suurin valta kentän ulkopuolella, ja siksi heillä on vastuu myös saada tieto leviämään ruohonjuuritasolle.
– Esimerkiksi ottelutapahtumassa vastuu puuttua rasismiin on sysätty erotuomarille. Kaipaisin tähän työkaluja kaikille muillekin toimijoille kentän laidalla. Tämä vaatii tietoisuuden lisäämistä kaikille tahoille, jotka ovat mukana ottelutapahtumassa, erotuomari Al-Emara peräänkuuluttaa.
Rasismin tunnistaminen ja siitä puhuminen ei ole helppoa
Miten rasismia sitten voisi oppia tunnistamaan?
Selmani sanoo, että asioista voi ottaa selvää itse, mutta voi myös turvautua ulkopuoliseen apuun. Rasismin tunnistaminen ei nimittäin ole itsestään selvä asia.
– Rasismi ei ole pelkästään näkyvää. Se on vaikeasti havaittavaa ja joskus myös piilossa. Olemme tietyllä tapaa sisäistäneet rasistisia ennakkoluuloja ajan saatossa, Selmani sanoo.
Selmanista on kuitenkin tärkeää, että rasismista on alettu keskutella. Hänen mukaansa esimerkiksi rasismiin ja siitä keskustelemiseen liittyvät käsitteet ovat suomen kielessä niin tuoreita, että sekin toisinaan tuottaa haasteita.
Miten esimerkiksi rasismia kohtaavaa nuorta voisi tukea?
– Itse olen nuorempana jäänyt usein yksin. Siksi on tärkeää, että kuuntelee pelaajaa ja uskoo sen, mitä kerrotaan tapahtuneen, KTP:n kapteeni Ramadingaye kertoo.
Hänen mukaansa tärkeintä olisi, että lapsi tai nuori ei jää asian kanssa yksin. Muuten voi käydä niin, että nuori ei enää uskalla kertoa, jos hän kohtaa rasismia. Ramadingaye kertoo pitäneensä nuorena asiat sisällään vain todeten "älä valita, tee".
– Oman nuoruuteni tapahtumat vaikuttavat minuun edelleen, 31-vuotias Ramadingaye sanoo.
Hyvin sanottu – Bra sagt on viisivuotinen hanke, jolla pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Samalla vahvistetaan suomalaisten luottamusta ja ymmärrystä toisiaan kohtaan. Hyvin sanottu on Erätauko-säätiön ja Ylen yhteinen hanke.
Voit katsoa koko keskustelun alta tai tästä linkistä Yle Areenasta.
Lue myös:
Glen Kamaraa nimitellyt Ondrej Kudela valittaa jälleen pelikiellostaan