Jutta Kukkonen istahtaa kangaspuiden ääreen ja alkaa ujuttaa kudetta loimen välistä. Kangaspuilla valmistuu Kukkosen itse suunnittelema ja kutoma matto.
Matto on saanut inspiraatiota majakoista, Kukkonen kertoo. Pohja on valkoinen ja siinä kulkee värikkäitä raitoja.
— Kivaahan tämä on! Teen välillä vohvelikankaasta töitä ja välillä kudon mattoa, Kukkonen kertoo.
Kukkonen käy kutomassa mattoja lappeenrantalaisella Kettupajalla neljänä päivänä viikossa. Kettu on tässä tapauksessa lyhenne sanoista ”kehitysvammaisten työtoiminta tutuksi”.
Töiden ohessa tavataan kavereita ja jutellaan päivän asioista ja uutisista. Puheenaiheiksi valikoituu usein jääkiekkojoukkue Saipa, arkielämän kuulumiset, uutiset tai suosikki-tv-sarja.
— Täällä saa ruoan ja kahvin ja näkee eri ihmisiä. Käymme läpi, mitä on tapahtunut Salkkareissa. Sitä olemme seuranneet tiiviisti Jyrin kanssa, kertoo Pekka Saukkonen, joka on käynyt työpajalla jo 80-luvulta lähtien.
Vieressä nyökyttelee Jyri Lind. Saukkosen matoissa värejä ja inspiraatiota on haettu Saipasta, Lindin töissä seikkailevat esimerkiksi kissa ja muusikko Pave Maijanen.
— Minusta piti tulla talonmies, mutta tulikin matonkutoja. Kutominen on rentouttavaa puuhaa, Lind kertoo.
Työelämä tutuksi tuen avulla
Lappeenrannassa Laptuote-säätiön työtoimintakeskuksessa on mukana viikoittain 35 työikäistä kehitysvammaista henkilöä. Työtoiminnassa on erilaisia ryhmiä, joissa esimerkiksi kudotaan mattoja, tehdään tekstiilitöitä, pakataan tavaraa tai pyöritetään omaa Kettu-verkkolehteä.
Työtoiminnan tavoite on tuoda kehitysvammaisille mielekästä sisältöä ja kokemusta työelämästä. Työpajassa opetellaan myös ihan tavallisia työhön liittyviä valmiuksia, esimerkiksi työaikojen noudattamista, vuorovaikutustaitoja, ryhmässä toimimista ja avun pyytämistä.
— Työn kautta tulee onnistumisia ja päivärytmi, joka on osa arkielämää. Päivät ja viikot rytmittyvät ja samalla saa sosiaalisia kohtaamisia ja tapaa vertaisia ihmisiä, vammaisten henkilöiden työtoimintayksikön päällikkö Anna-Kaarina Gardemeister Laptuote-säätiöltä kertoo.
Kettupajalla opiskellaan myös tärkeitä digitaitoja, esimerkiksi tabletin ja älypuhelimen käyttöä. Korona-aikana on opeteltu pitämään teams-palavereja. Siis opetellaan samoja työelämävalmiuksia kuin missä tahansa muuallakin.
— Perehdytystä tarvitsee tehdä vain pidempään, jotta työtehtävät tulevat kunnolla tutuiksi. Lisäksi pitää esimerkiksi miettiä, miten toimitaan jos on vaikka vaikeuksia lukea tai kirjoittaa. Eli kuinka silloin saa ohjeita, jos ei voi lukea niitä kirjallisesti, Gardemeister kertoo.
Kyseenalainen avotyötoiminta
Lappeenrannan Kettupajan toimintaa pyörittää Laptuote-säätiö, jolta Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote ostaa palvelun. Työtoiminta onkin kehitysvammaisille yleisin tapa tutustua työelämään. Työtoimintakeskuksien piirissä on Suomessa noin 6000 henkilöä. Työtoiminnasta ei makseta palkkaa.
Kehitysvammaliiton mukaan Suomessa on noin 30 000 työikäistä kehitysvammaista henkilöä. Heistä vain 500—600 käy palkkatöissä. Liiton arvion mukaan oikeanlaisella tuella palkkatöihin voisi kuitenkin työllistää jopa 3000—6000 henkilöä.
Palkkatyön löytäminen on valtakunnallisesti vaikeaa, sillä Suomessa on jo 1990-luvulta asti muodostunut epävirallinen avotyötoiminnan malli. Avotyötoiminnassa kehitysvammainen henkilö tekee töitä tavallisella työpaikalla. Avotyötoiminta on sosiaalihuollon palvelu.
Avotyötoiminnasta voi saada päiväosuusrahan, jonka määrä vaihtelee 0-12 euroa päivässä. Palkkaa siitä ei makseta, eikä se kerrytä vuosilomaa tai oikeuta irtisanomissuojaan. Avotyötoiminnassa kautta Suomessa on mukana noin 2300 kehitysvammaista henkilöä.
— Avotyötoiminnan taustalla on ajatus integraatiosta. Ajateltiin, että se on askel työelämään, mutta historia on opettanut, että siihen jäätiin jumiin. Avotyötoiminta on hyvin kyseenalaista, sanoo työllistymisen asiantuntija Simo Klem Kehitysvammaliitosta.
Tavoitteena on muutos
Eksoten vammaispalvelujen työllistymisen tuen avulla on saatu muodostettua asiakkaille työsuhteita. Tällä hetkellä palkkatöissä noin kolmisenkymmentä henkilöä ja avotyötoiminnassa 70. Valtakunnallisesta näkökulmasta määrä on kohtuullinen ja erityisesti uusien asiakkaiden kanssa pyritään siihen, etteivät he päädy avotyötoimintaan.
— Avotyötoiminnan määrä on laskenut ja olemme pyrkineet siihen, että varsinkin uusien asiakkaiden kanssa lähdetään liikkeelle työkokeiluilla ja -harjoitteluilla. Välttäisimme sen, että joku tulee tekemään ilmaiseksi töitä, vammaispalvelujen työllistymisen tuen toimintayksikön esimies Hanna Lange Eksotelta.
Langen mukaan avotyötoiminta voi olla vaihtoehto silloin, kun erityistä tukea tarvitaan niin paljon, ettei palkkasuhde ole mahdollinen. Silloin kuitenkin myös tehtävien on oltava sen mukaisia. Jos työn elementit täyttyvät, Eksote pyrkii muuttamaan tehtävän tavalliseksi työsuhteeksi.
Avotyötoiminta voi sosiaalihuollon näkökulmasta olla joissain tapauksissa tärkeää ja se voi olla tekijälleen hyvin mielekästä. Siksi avotyötoiminnan kokonaan kieltäminenkään ei ole hyvä ratkaisu. Se ei silti ole reilua.
— Ihmisen uran huippu on se, että hän tekee työtä ravintolassa tai kaupassa tai siivoaa ilman palkkaa. Se on ehtinyt vakiintua niin, ettei sitä edes kyseenalaisteta. Ainakin 10 vuotta on yritetty pähkäillä, miten lainsäädäntöä pitäisi muuttaa asian korjaamiseksi, Klem sanoo.
Kiinnostuneita työnantajia on
Kehitysvammaisten toimeentulo rakentuu useimmiten eläkkeestä, jonka päälle voi tienata reilut 800 euroa kuukaudessa. Työllistymisessä ja työelämässä pärjäämisessä tärkeintä on henkilökohtainen tuki ja työhönvalmentaja.
— Menetelmä on ollut olemassa 70-luvulta lähtien. Kehitysvammaisten ihmisten mukaan ottaminen työelämään on edennyt Suomessa hitaasti, vaikka kaikki työkalut ovat olemassa, Simo Klem Kehitysvammaliitosta kertoo.
Suomessa kehitysvammaisen henkilön palkkaamiseen saa tukea. Joissakin kunnissa työvalmentaja auttaa räätälöimään työtehtävän sopivaksi ja varmistaa, että työ lähtee sujumaan. TE-toimisto voi maksaa työnantajalle palkkatukea, joka kattaa puolet palkasta. Myös työolosuhteiden järjestelytukea voi saada.
Monet yrittäjät suhtautuvat kehitysvammaisten palkkaamiseen myönteisesti. Silti sopivien työpaikkojen löytäminen on vaikeaa, sillä monelta uupuu tieto, miten palkkaaminen onnistuu ja kuinka asiat hoituvat, jos matkan varrella tulee ongelmia.
— Mutta sitten jos on palkattu, kokemukset ovat olleet positiivisia ja sitä arvostetaan paljon. Mutta tarvittaisiin lisää oikeaa tietoa ja hyviä esimerkkejä, vammaisten henkilöiden työtoimintayksikön päällikkö Anna-Kaarina Gardemeister Laptuote-säätiöltä sanoo.
Mitä asialle sitten voisi tehdä? Esimerkiksi Kanadassa joka neljäs työikäinen kehitysvammainen on palkkatyössä. Parempaan tulokseen on päästy, kun tuetun työllistymisen työhönvalmennusta on tarjolla joka puolella maata. Suomessa korkein työllistymisaste on Helsingissä ja Vantaalla, sillä niissä työskentelee jatkuvasti 20—30 työhönvalmentajaa, jotka etsivät sopivia työpaikkoja.
—Työhönvalmentaja voi olla ihan fyysisestikin mukana työn aloituksessa. Mahdollisuuksien näkemistä ja tukimuotojen ymmärtämistä pitäisi kuitenkin saada lisättyä, Hanna Lange Eksotelta sanoo.
Iloa ja merkitystä itsetunnolle
Kun korona iski vuosi sitten, myös Kettupajalla työpajatoiminta jouduttiin laittamaan tauolle. Se tuntui kurjalta kaikista. Yhdessä käytiin lenkillä, jotta seinät eivät kaatuisi päälle. Kaikkien mielestä oli ihanaa, kun koronan vaikein vaihe hellitti.
— Kivointa on, kun saan aamuisin lähteä töihin. Koronan aikana olin vain kotona ja se oli tylsää. Oli kiva tulla takaisin, Jutta Kukkonen kertoo.
Vaikka palkkatyötä tekevien määrää halutaan kasvattaa, ei palkkatyön tekeminen silti ole itseisarvo, muistuttaa työllistymisen tuen toimintayksikön esimies Hanna Lange Eksotelta. Tärkeintä on, että jokaiselle erityistä tukea tarvitsevalle löydetään yksilöllisesti paras ja motivoivin vaihtoehto.
— On ihan yhtä arvokasta olla päivätyössä tai päivätoiminnassa. Tärkeintä on, että on mielekäs arki ja elämä, Lange sanoo.
Kettupajallakin haaveillaan esimerkiksi työharjoittelusta. Vapaapalokunnan logolla varustettuun paitaan pukeutuneen Raimo Pakarisen haaveammatti on palomies.
— Olen saanut käydä palolaitoksella työharjoittelussa. Se oli todella kivaa, kun pääsin mukaan tehtäville. Olen ajatellut mennä uudestaankin, Pakarinen kertoo.
Jyri Lind on opiskellut, mutta ei ole käynyt Kettupajan ulkopuolella töissä.
— Palkkatyötä voisi olla kiva kokeilla, jos se olisi helppoa, eikä liian haastavaa, Lind sanoo.
Oli kyse kenestä tahansa, työ on jokaiselle tärkeä asia, Anna-Kaarina Gardemeister muistuttaa.
— Työ tuo elämään sisältöä ja sillä merkitystä henkilön itsetunnolle. Meidän työntekijämme ovat erittäin tunnollisia ja luotettavia työntekijöitä. Heidän palkkaamisensa tuo hyvinvointia ja iloa kaikille, myös työnantajalle. On hyvä pohtia, millä ihmisten arvoa mitataan, Gardemeister sanoo.