Rinnekuusikoita, korkean alueen käkkärämäntyjä, rakentamattomia järviä, hiekkaharjuja eli tievoja, puroja, jokia ja lähteitä eli kaltioita.
Näin Markus Asikainen kuvailee Aalistunturin aluetta Pellon ja Kolarin kunnissa Länsi-Lapissa.
Tälle alueelle Asikainen ja 44 muuta ihmistä ehdotti huhtikuussa uuden kansallispuiston perustamista. Alue sijaitsee kahden luontotyypin yhtymäkohdassa: Aapa-Lappi alkaa siitä pohjoiseen ja Perä-Pohjolan vaaravyöhyke etelään.
Kolarista kotoisin oleva Asikainen on maallikko biodiversiteetin arvioinnissa, ja työskentelee energiateollisuudessa. Hän haluaa suojella lapsuuden metsämaisemiaan ja vaellusmaastojaan.
– Meän lapsuuden ympäristö on se mettä, hän sanoo.
Hänen mukaansa kansallispuiston perustamista alueelle on mietitty jo 25 vuotta.
Hakkuut tuhoaisivat luontoarvoja
Pari viikkoa aloitteen saapumisesta ympäristöministeriöön Metsähallitus merkitsi alueelle lukuisia metsänkäyttöilmoituksia eli aikeita hakkuista.
– Mikäli hakkuut toteutuvat, luontokohteiden yhteydet toisiinsa katkeavat ja myös kauempana Aalistunturista sijaitsevien kohteiden luontoarvo pienenee. Tällöin hakkuita voidaan suorittaa myös niissä. Kun hakkuita on suoritettu, luontoarvot laskevat edelleen ja aluetta voidaan käyttää teolliseen rakentamiseen, aloitteen puuhamiehenä toiminut Asikainen sanoo.
Metsähallitus sanoo, ettei se tiennyt kansallispuistoaloitteesta, kun se suunnitteli hakkuita alueelle.
– Sille alueelle on tehty metsänkäyttöilmoituksia koko ajan, joka vuosi. Jos kansallispuistoesitys on lähetetty ympäristöministeriöön, niin se ei tule sieltä Metsähallituksen tietoon. Jos esityksen tehneet tahot ei sitä meille toimita, niin eihän me sitä mistään saada. Ei voi ruveta meitä syyttämään hakkuista, jos ympäristöministeriöön on mennyt joku esitys, sanoo Metsähallituksen metsätalouden aluejohtaja Kii Korhonen.
Korhonen toivoo, että kuin suojeluesityksiä tehdään valtion maille, ne lähetettäisiin myös Metsähallitukselle.
– Tuntuisi ihan mielekkäältä ratkaisulta, että myös meille kerrottaisiin, jos me niitä maita hallinnoidaan ja niissä toimitaan, Korhonen sanoo.
Korhosen mukaan alueet ovat niin kauan metsätalouden piirissä kuin ne ovat metsätalousalueita.
– Tämä on ihan normaalia nuorta talousmetsää 80 prosenttisesti, talousmetsistä 27 prosenttia on luontokohteita [joilla ei tehdä hakkuita].
Markus Asikaisen mukaan lajiston tutkimusta esimerkiksi uhanalaisten lajien osalta ei ole alueelle tehty.
Luontoarvoja vai ei?
Aalistunturilla on jo olemassa vajaan tuhannen hehtaarin suuruinen suojeluohjelma-alue, joka on perustettu 1990-luvulla. Ehdotettu kansallispuisto laajentaisi aluetta yli kymmenkertaiseksi, noin 10 000 hehtaariiin.
Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnittelussa eli alueiden luontoarvojen kartoituksissa alueelta on jo rajattu metsätalouden ulkopuolelle luontokohteita ja ekologisia käytäviä. Niistä alueen metsistä, joissa metsätaloudella ei ole mitään rajoituksia, on Kii Korhosen mukaan 60 prosenttia 40–80-vuotiaista.
– Pääsääntöisesti se on nuorta viljelymetsää, joka on aktiivisessa talouskäytössä. Yleensä kansallipuistoja ehdotetaan alueille, joilla on tunnistettuja suojeluarvoja. Tämä on hyvin yllättävä kansallispuistorajaus, Korhonen sanoo.
Asikaisen mukaan Metsähallitus on jo vuosien ajan ottanut huomioon potentiaaliset luontokohteet rajaamalla ne hakkuiden ulkopuolelle. Korhosenkin mukaan 10 000 hehtaarin alueelle mahtuu kyllä arvokkaita luontokohteita. Metsähallituksella on parhaillaankin käynnissä luontokohteiden kartoituksia, joissa etsitään luonnontilaisia vanhoja metsiä, jotka ovat vielä talousmetsinä.
– Suunnittelija rajaa arvokkaat luonnontilaiset alueet, kun tekee leimikoita [=hakkuukohteita]. Mutta jotta ne saadaan kattavammin suojeluun, meillä on käynnissä kartoitus. Kuka vain voi ilmoittaa kohteita, joissa voisi olla tällaisia arvokkaita luonnonmetsiä, Korhonen sanoo.
Asikainen sanoo, että kartoitus ei edistä luonnon monimuotoisuuden säilymistä Länsi-Lapissa, koska kriteerit ovat niin tiukat. Lisäksi kartoituksen kohteet ovat hänen mukaansa ennalta Metsähallituksen tiedossa, koska ne on ilmoitettu Lapin alueella viimeistään Alue-ekologisen suunnitelman päivityksen yhteydessä 2017–2018. Asikaisella on luontoarvojen ilmoituksista myös vanhaa negatiivista painolastia Metsähallitusta kohtaan.
– Aikanaan esimerkiksi metsojen soidinpaikkojen kysely tehtiin 90-luvulla. Hyvin useassa kohteessa kävi niin, että sinne tuli sitten kuitenkin hakkuut, Asikainen sanoo.
Hän kertoo, ettei sinänsä vastusta metsätaloutta.
– Se on tärkeää Suomelle ja tärkeää meille kaikille. Mutta johonkin Länsi-Lappiin pitäisi saada sellainen kohta, jossa jäisi vähän isompi alue luonnolle.
Aloitteen tekijöiden mielestä kansallispuistorajaus on hyvä, koska se on kokonainen valuma-alue.
– Se on ehjä kokonaisuus, Asikainen sanoo.
Ministeriö vahvistaa: Kun suojelua suunnitellaan, hakkuut lisääntyvät
Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin mukaan ennenkin on ollut tapana, että kun jollekin valtion alueelle suunnitellaan suojelutoimia, sinne ryhdytään merkitsemään metsänkäyttöilmoituksia ja tekemään hakkuita. Flanderin mukaan ei siis ole ensimmäinen kerta, kun johonkin suunnitellaan suojelualuetta tai kansallispuistoa, niin alueelle tulee hakkuuilmoituksia.
– Aina kun nämä asiat ovat nousseet esille, se on lisännyt aktiivisuutta myös Metsähallituksessa. Siitä on ihan vuosikymmenten perintö olemassa, Flander sanoo.
Metsähallituksen Korhonen kieltää tällaisen toiminnan.
– Ei tietenkään niin ole. Se ei varmasti ole hakkuiden syy, jos joku jonnekin esitetään suojelua. Päinvastoin, jos joku esittää suojelua jonnekin, me aina tarkistamme tietomme siitä. Mutta se ei myöskään ole hakkuiden este, että joku esittää jonnekin talousmetsäalueelle valtavaa 10 000 hehtaarin suojelualuetta, jos tiedämme, että siellä on suuret määrät normaalia talousmetsää, joka on ollut pitkään talouskäytössä. Metsätalouskäytössä olevilla alueille toimimme ihan avoimesti, Korhonen sanoo.
Flanderin mukaan usein jos kansallispuistoa ollaan perustamassa, syntyykin alueelle valtion retkeilyalue. Retkeilyalueilla rajoitetut hakkuut ovat mahdollisia ja hallinnointi pysyy maa- ja metsätalousministeriössä eikä siirry ympäristöministeriöön.
– Ettei vain kansallispuistoa syntyisi sinne, hän sanoo.
Flanderilla on pitkä perspektiivi suojelualueiden parissa. Hän on ollut vuodesta 1982 asti valmistelemassa kansallispuistohankkeita.
Hän syyttää suojelualueiden perustamisen vaikeudesta valtion maille Metsähallituksen tulostavoitteita valtion budjetissa. Tästä syystä on Flanderin mukaan kova tarve ottaa rahan arvoiset puut talteen alueelta, jos suojelutoimet etenisivät.
– Esimerkiksi Lauhanvuoren kansallispuistossa, jossa Aarno-myrsky kaatoi metsää 1982, haettiin puut ihan viimeistä kalikkaa myöten, vaikka tiedettiin jo silloin, että maapuut olisivat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle, Flander sanoo.
Keväällä 2020 tulostavoitetta laskettiin 148 miljoonasta 114 miljoonaan euroon. Sen haluttiin olevan linjassa pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen ilmastotavoitteiden kanssa. Metsähallitukselle asetettiin ensi kertaa myös hiilinielujen ja -varastojen kasvutavoite.
Paljon ehdotuksia kansallispuistoiksi liikkeellä
Kansallispuistoesitys ei automaattisesti tarkoita kansallispuiston perustamista. Se vaatii ympäristöministeriössä laajaa valmistelutyötä. Aalistunturille tuskin tulee kansallispuistoa ainakaan tällä hallituskaudella.
– Mahdollisuudet ovat erittäin heikot, Flander sanoo.
Ministeriöön tulee lukuisia kansallispuistoaloitteita. Noin 10 vuotta sitten ehdotettiin 17 kansallispuiston perustamista. Niistä kaksi lopulta perustettiin: Etelä-Konneveden ja Salon Teijon kansallispuistot vuosina 2014 ja 2015.
Tämän hallituskauden aikana on ministeriöön tullut kaikkiaan kymmenkunta kansallispuistoaloitetta. Niistä viisi on ollut enemmän esillä, ja kaksi on nyt valmistella ministeriössä: Sallan ja Evon kansallispuistot.
– Jo näiden kahden vieminen eteenpäin on ollut aikamoinen työmaa, Flander sanoo.
Suomessa on 40 kansallispuistoa. Se on kansainvälisesti ja pohjoismaalaisittainkin suuri määrä. Esimerkiksi Ruotsissa on noin 30 kansallispuistoa ja Norjassa 43, joista kolme Huippuvuorilla.
– En näe, että lukumäärää on tarvetta kasvattaa merkittävästi, Flander sanoo.
Etelä-Suomen kansallispuistojen laajantaminen olisi hänen mielestään oikeanlaista kansallispuistopolitiikkaa. Se suojaisi alueiden ekologiaa kasvavien kävijämäärien paineessa.
Aalistunturin alueelle Flander ehdottaa muunlaista suojelua, joka on byrokraattisesti helpompaa kuin erillislaeilla perustettavat kansallispuistot.
– Meillä on muitakin keinoja suojella valtion maita, Flander sanoo.
Asikainen on sitä mieltä, että kansallispuisto olisi oikea ratkaisu.
– Kansallispuisto tittelinä ei ole itsetarkoitus, mutta tällä hetkellä se on ainoa, joka turvaa alueen luonnon, kulttuuriarvot ja vahvistaa alueen taloutta, Asikainen sanoo.
Lue myös: