Vaasasta lähti maaliskuun alussa karkuteille shetlanninlammaskoira Chili. Pian siitä saatiin havainto naapuripitäjästä, sitten vähän kauempaa, ja edelleen matka jatkui toiseen maakuntaan Etelä-Pohjanmaalle, Lappajärvelle ja Kuortaneelle.
Lopulta kesäkuun alussa se onnistuttiin loukuttamaan Lapualla. Lähes kolme kuukautta kestänyt karkumatka oli päättynyt.
Etsijäkoiraohjaaja Anne Kurunsaari apujoukkoineen seurasi matkaa sinnikkäästi ja lopulta työ palkittiin.
Chilin tarina on selviytymistarina vailla vertaa. Kurunsaari on laskenut, että koiran karkumatkalle tuli pituutta helposti 400 kilometriä. Löydettäessä se oli yllättävän hyväkuntoinen.
– Kolme kiloa se oli laihtunut ja karva oli tietysti paakkuuntunut, mutta ihotulehduksia sillä ei ollut eikä haavoja, vain kaksi punkkia. Myös hampaat olivat kunnossa.
Kurunsaari pitää melkein ihmeenä, että Chili oli onnistunut matkallaan välttämään kaikki vaarat: petoeläimet, kyykäärmeet, autot.
Karkuri villiintyy
Kadonnut koira villiintyy nopeasti ja tulee araksi. Siksi karkurin ottaminen kiinni vaatii taitoa ja malttia. Anne Kurunsaaren luotettava työpari on hajutunnistukseen koulutettu saksanpaimenkoira Ruuti.
Etsijäkoirat koulutetaan niin, että ne eivät seuraa hajujälkeä etsityn eläimen luo vaan ilmaisevat kohteen välimatkan päästä.
– Jos karussa oleva eläin liikkuu, sille pitää jättää tilaa liikkua, että se ei lähde pakoon, selvittää Kurunsaari.
Ohjaajan tehtäväksi jää karkurin kiinni ottaminen joko loukulla tai muilla keinoilla.
Chilin tapauksessa koiran liikkeitä pystyttiin seuraamaan hyvin silminnäkijähavaintojen perusteella ja loukutusyrityksiäkin oli useita.
Jännitystä riitti loppuun asti, sillä Chili vieraili loukussa monta kertaa ennen kuin jäi kiinni. Se onnistui hakemaan herkkupalat astumatta laudalle, joka laukaisee loukun.
Kurunsaaren mukaan Chili vaikutti lähinnä huojentuneelta, kun hän vapautti sen loukusta ja vei eläinlääkärin tarkistukseen.
– Aivan kuin se olisi ajatellut, että vihdoin loppui tämäkin reissu.
Ruuti on aina valmis
Lapualainen Kurunsaari innostui kouluttautumaan etsijäkoiraohjaajaksi muutama vuosi sitten, kun hän avusti omistajaa kadonneen bulldogin etsinnässä Seinäjoella.
Etsintään avuksi kyseltiin silloin koiraa, ja sellainen saatiinkiin paikalle Suomen etsijäkoirat -yhdistyksen avulla.
– Kun näin etsijäkoiran työskentelyä, päätin, että jonakin päivänä minulla on koira, jonka koulutan samaan tehtävään.
Kurunsaari osallistui Etsijäkoiraliiton järjestämälle alkeiskurssille ja alkoi etsiä sopivaa pentua. Löytyi Ruuti, ja sen koulutus alkoi noin vuoden iässä.
Kurunsaari kiittelee koiransa työmotivaatiota.
– Heti liivin nähdessään se tietää mitä tehdään, ja on valmis töihin.
Juhannuksesta alkaa sesonki
Töitä Ruutilla ja ohjaajalla on riittänyt. Kurunsaari ei toimi etsijäkoirayhdistyksessä vaan avustaa omatoimisesti kadonneiden lemmikkien omistajia omalla alueellaan.
Vapaaehtoistyö kysyy aikaa ja sitoutumista.
– Tarvetta täällä pohjalaismaakuntien alueella olisi useammillekin etsijäkoirakoille.
Kyselyitä tulee uutenavuotena, kun koirat pelästyvät ilotulitteita ja lähtevät pakoon. Kurunsaaren kokemuksen mukaan valistus on kuitenkin mennyt ainakin jonkin verran perille, ja koirien omistajat osaavat ja suojella lemmikkejään raketeilta.
Kesä on varsinaista lemmikkien katoamisen sesonkiaika ja mökkireissuilla alkaakin monen eläimen karkumatka.
Koulutettu koira voi olla korvaamaton apu kadonneen etsinnässä, mutta läheskään aina koiraa ei tarvita, jos katoamistilanteessa toimitaan oikein. Ohjeita saa Etsijäkoiraliiton neuvontapuhelimesta ja verkkosivuilta.
Some on hyvä ja paha
Kadonneita koiria etsintäkuulutetaan ja etsitään aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Chilinkin retkeä seurattiin sekä sosiaalisessa että myös perinteisessä mediassa.
Anne Kurunsaari sanoo, että hänen työnsä kannalta somen hyöty on siinä, että kun karkuria etsitään esimerkiksi yhteistyössä metsästäjien kanssa, saadaan tieto silloin kulkemaan nopeasti rajatussa ryhmässä.
Sen sijaan silminnäkijähavaintojen julkaisemisesta avoimissa ryhmissä voi olla paljonkin haittaa.
– Siitä yleensä seuraa se, että siellä on vieraita ihmisiä pyörimässä alueella.
Bulldogin katoamistapaus Seinäjoella on tästä hyvä esimerkki.
– Etsintäalueen asukkaat kertoivat, että koskaan ei ollut ollut kylällä yhtä paljon väkeä liikkeellä.
Kurunsaari ymmärtää ihmisten kiinnostuksen ja sen, että heillä on halu auttaa, mutta liikkuminen etsintäalueella saa koiran pakenemaan. Etsijäkoirakko tarvitsee työrauhan.
Lue myös:
Haluatko löytää karanneen lemmikkisi? Pakasta sen haju pussiin
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun maanantaihin 28.6. kello 23 saakka.