Stand up- ja komediaskenessä on käyty viime päivinä vilkasta keskustelua seksuaalisesta häirinnästä.
Somevaikuttaja Miisa Nuorgam kirjoitti noin viikko sitten Twitterissä koomikko Sami Hedbergin suudelleen häntä väkisin vuonna 2016, kun Nuorgam työskenteli Hedbergin kiertueella. Nuorgam on kertonut myös Hedbergin ystävän häirinneen häntä. Myös ystävä on koomikko.
Molemmat ovat kiistäneet asian muun muassa Ilta-Sanomille.
Inka Valima ja Eve Kulmala ovat stand upin tuoreita kasvoja. Kaverukset ovat tehneet Kiintiökoomikot-podcastia, jossa käsitellään komediaa ja feminismiä. Kulmala tekee myös Instagram-sketsejä kymmenille tuhansille katsojille.
Molemmat heistä tunnistavat, että Suomen komediapiireissä esiintyy häirintää.
Meitä nuoria naisia on varoiteltu tietyistä koomikoista etukäteen.
Eve Kulmala, koomikko
Valima kertoo tulleensa häirityksi ainakin kolme kertaa. Ahdistelijat ovat olleet kanssakoomikoita. Hän on käsitellyt tapaukset asianomaisten kanssa ja antanut teot anteeksi.
Kulmalaa ei ole häiritty.
– Meitä nuoria naisia on varoiteltu tietyistä koomikoista etukäteen.
Kaikki häirintä ei ole miesten naisiin kohdistamaa, vaan häirinnästä kärsivät myös mieskoomikot. Naisetkin voivat häiritä, samoin sukupuolivähemmistöt, Valima ja Kulmala kertovat.
Tuottajat voivat myös olla koomikoiden hyviä ystäviä, ja onhan se ikävää sanoa ystävälleen, että tämä käyttäytyy huonosti.
Inka Valima, koomikko
Vaikka stand upin piirit ovatkin viime vuosina laajentuneet ja mukaan on löytänyt nuoria naisia ja vähemmistöjä, ala on edelleen hyvin miehinen.
– Tuottajat voivat myös olla koomikoiden hyviä ystäviä, ja onhan se ikävää sanoa ystävälleen, että tämä käyttäytyy huonosti, Valima sanoo.
"Joskus tulee virhearvioita"
Kymmenisen vuotta keikkaillut Iikka Kivi ei ole havainnut suoranaista häirintää, mutta sanoo sen johtuvan mahdollisesti siitä, että meno oli ennen vieläkin rajumpaa.
– Minun näkökulmani lienee hieman samanlainen kuin 60-luvulla eläneen ihmisen, joka ajatteli rasismin loppuneen siihen, kun bussissa sai istua mihin halusi. En ehkä havaitse sitä hienovaraisempaa rakenteellista syrjintää.
Myös koomikon valttikortit, vitsit, voivat olla paikoin häiritseviä.
Kivi kertoo esimerkiksi heittäneensä kollegalle asiattoman, liian pitkälle menneen läpän, joka on sen jälkeen käsitelty.
– Silloinkaan missään nimessä ei ole ollut tarkoitus häiritä, vaan on lukenut väärin sen, millainen luottamussuhde meidän välillämme on.
– Koomikot heittelevät roiseja vitsejä toisilleen, mutta joskus tulee virhearvioita.
Lavasta ja bäkkäristä turvalliset tilat?
Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Kun stand upin ongelmakohdat nousivat lehtien palstoille, alkoi koomikkopiireissä kova kuhina. Häirintään piti suhtautua tiukemmin ja siihen täytyi puuttua konkreettisesti.
Inka Valima on ollut positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka rakentavaa alan sisäinen häirintäkeskustelu on ollut.
Koomikot ovat aloittaneet pienimuotoisen somekampanjan hashtagilla #häirintäeiooläppä, jossa otetaan kantaa häirinnän ja ahdistelun kitkemiseksi stand up -lavoilta ja bäkkäreiltä.
Lisäksi pieni koomikoista koostuva työryhmä, johon Valimakin kuuluu, on koonnut viime päivinä alalle omia turvallisen tilan käytäntöjä, joilla halutaan varmistaa se, että niin esiintyjillä, tuotantotiimien jäsenillä kuin yleisöilläkin olisi keikoilla jatkossa turvallisempi olo.
Käytäntöihin kuuluvat esimerkiksi häirintään puuttuminen ja moninaisuuden kunnioittaminen.
Kulmalan mukaan alalla on aiemmin vastustettu ohjeita, koska niiden on koettu kahlitsevan huumoria. Feministisillä klubeilla tilan turvallisuus on ollut tärkeä teema alusta saakka.
Anitta Ahonen, lavalla Iso A, on yli 2 200 keikkaa tehnyt stand upin konkari. Hän peräänkuuluttaa jokaisen ihmisten koskemattomuutta. Hänellä on muutoksen kummeksujoille yksi viesti.
– Älä vähättele toisen kokemusta häirinnästä ja ahdistelusta. Vaikken itse olekaan sitä kohdannut, se ei tarkoita, ettei olisi naisia, miehiä ja muunsukupuolisia, joita se koskettaa.
Eteenpäin on menty, ja mennään
Stand up rantautui Suomeen 1990-luvun alussa. Paljon on muuttunut, niin maailma kuin komiikkakin.
– Käsittääkseni se oli silloin paljon villimpää, mutta on nyt minun urani aikana ja hieman ennen sitä rauhoittunut, viitisen vuotta keikkaillut Inka Valima sanoo.
– Ei voida puhua enää dramaattisesta tai holtittomasta meiningistä.
Anitta Ahonen on nähnyt stand upin kasvun läheltä.
– Aluksi asiasta ei puhuttu oikein mitään. Nyt törky- ja roast-illat ovat menneet pois muodista, ja laajemmin tajutaan, ettei lavalla ole ok heittää homofobista tai rasistista läppää, Ahonen sanoo.
Iikka Kivi on huomannut saman.
– Sekä lavalla että takahuoneessa jutut olivat keskimäärin seksistisempiä ja rasistisempia kuin nykyään.
Kivi ei enää juurikaan kerro sellaisia vitsejä, joita käytti vielä joitain vuosia sitten. Hän arvioi huumorinsa menneen empaattisempaan suuntaan.
– Me ei voida mennä aina halvimpien ja rasvaisimpien stereotypioiden kautta.
Komediassa ja stand upissa toistellaan lausetta punch up, not down (lyö ylös, älä alas). Sillä tarkoitetaan, ettei sorretuista vähemmistöistä ole soveliasta heittää vitsiä – etenkään, jos ei itse kuulu sellaiseen.
Me ei voida mennä aina halvimpien ja rasvaisimpien stereotypioiden kautta.
Iikka Kivi, koomikko
Eve Kulmalan ja Inka Valiman mielestä huumoria tulee aina miettiä suhteessa läsnäolijoihin – myös takahuoneessa. Parhaalle kaverille voi kertoa paljon rankempia vitsejä kuin puolitutuille tai yleisölle, joiden kanssa ei ole syntynyt yhtä vahvaa luottamussuhdetta.
– Backstagen puolella on hyvä tarkistaa, onko paikalla tuttu kaveriporukka, vai onko mukana uusia kasvoja, Kulmala sanoo.
– Kun aloitin stand upin, minulle tuli välillä turvaton olo. Tulin uutena ronskia huumoria heittäneisiin ryhmiin, eivätkä muut aina tajunneet, että 'hei, Eve ei ole meidän kaveri, vaan tyttäriemme ikäinen'.
Lue aiheesta lisää: