Turku oli 1700-luvun jälkipuoliskolla Suomen ykköskaupunki, vaikka asukkaita oli alle 10 000. Nykyään kaupunkia pidettäisiin pienenä, mutta siellä oli varsin paljon nähtävää ja palveluja.
Aikamatkalle noihin vuosiin voi päästä uuden kirjan avulla. Matkaopas 1700-luvun Turkuun kuvaa kaupunkia tämän päivän turisteille tarkoitetun teoksen tavoin. Teksti perustuu tutkimuksiin ja aikalaislähteisiin.
Matkaoppaan rakenne on tuttu: mitä tarvitaan mukaan, miten Turkuun saavutaan, annetaan ohjeita turvallisuudesta, ihmisten elintavoista, nähtävyyksistä sekä kulttuuritarjonnasta ja palveluista.
– Kirja leikittelee historian vierauden ja tuttuuden välillä. Se on eräänlainen aikamatka, opas koko 1700-luvun Pohjois-Eurooppaan, eli lukemalla kirjan ymmärtää 1700-luvun kulttuurista aika paljon, matkaoppaan kirjoittanut Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian professori Panu Savolainen määrittelee.
Turun kaupungin rakennettu ympäristö on muuttunut noista ajoista, mutta kiintopisteitä on edelleen sen verran, että tunnelmaan pääsee kävelemällä esimerkiksi Luostarin välikatua pitkin Vanhalle Suurtorille.
Suurimmat historialliset monumentit, kuten Turun tuomiokirkko ja Turun linna ovat ennallaan. Muuten rakennukset olivat kolmesataa vuotta sitten pääasiassa yksikerroksisia puutaloja. Kivisiä kerrostalojakin nousi Aurajoen rantaan ja Vanhan Suurtorin tuntumaan.
Myös muutamia vanhan puukaupungin nurkkia on säilynyt, vaikka Turun palo tekikin vuonna 1827 tuhojaan. Luostarinmäen käsityöläismuseon alue laajempana kokonaisuutena on esimerkki 1700-luvun vähävaraisten asuttamasta esikaupungista.
Turun keskustassa, Aurajoen länsirannalla oleva Qwenselin talo pihapiireineen puolestaan on ollut aikansa herrasväen koti.
Aurajoki on paikallaan, mutta rannat sekä kukkulat ovat muuttuneet karuista kallioista reheviksi puistoiksi vasta 1800-luvun istutusten jälkeen. Fyysinen ympäristö on muuttunut, mutta elämänmenossa on paljon samaa kuin nykypäivänä – ja myös paljon erilaisuutta.
Matkakertomuksissa vaikutelmat Turusta vaihtelevat laidasta laitaan.
– On todettu, että kaupunki on kylmä ja ihmiset ikäviä. Toisaalta ylistetään katedraalia, Akatemian kirjastoa, yliopistoa ja kaupungin erikoisuuksia, Panu Savolainen sanoo.
Turussa oli ravintolabuumi – ja listalta sai vaikka ostereita
Huvikseen matkustaminen oli 1700-luvulla mahdollista vain varakkaalle eliitille, joka oli tottunut herrojen herkkuihin.
Turun ravintolatarjonta kehittyi eurooppalaiseen suuntaan vuosisadan puolivälissä, kun kaupunkiin avattiin ensimmäisenä Suomessa ravintola, josta sai ruokaa ilman ennakkotilausta.
Seipellin kellariin saattoi vaan kävellä sisään ja valita, mikä ruoka tarjolla olevasta valikoimasta maistuisi.
Turkuun perustettiin tuona aikana useita ravintoloita. Ne olivat nimeltään kellareita, ja ravintoloitsijoita kutsuttiin trahtööreiksi. Tuomiokirkon puolella jokea saattoi valita meneekö Raatihuoneen kellariin vai Anna Sofia Ahlstrandin kellariin. Toisella puolella Seipellin kellarin kanssa kilpailivat Trahtööri Petter Bergström ja Rothsteinin kellari.
– Tarjolla oli tietysti paikallisia tuotteita. Ulkomaantuontina oli äyriäisiä, ostereita ja hummereita. Säilyneet ravintoloiden ruokalistat ovat hyvin monipuolisia. Kasvissyöjille tarjontaa oli jopa paremmin kuin tämän päivän Turussa, Panu Savolainen sanoo.
Eurooppalainen juomavalikoima oli saatavilla, esimerkiksi Ranskan punaviinejä tuotiin parikymmentä tuhatta litraa vuodessa. Lisäksi tarjolla oli tietenkin paikallista olutta, sahteja ja mehuja, ja myös kivennäisvettä.
Seipellin talossa oli myös majatalo. Se ei saanut monta tähteä ainakaan italialaiselta tutkimusmatkailija Guiseppi Acerbiltä.
– Hän totesi, että onpas huonotasoinen majapaikka.
Yökerhoja ei ollut, mutta silti juhlimista saattoi jatkaa aamutunneille.
– Sen ajan paras yökerho oli paikalliseen eliittiin kuuluvan henkilön isompi asunto keskustassa. Niissä oli ylellisiä jatkoja, Panu Savolainen kertoo.
Kahvikiellot haittasivat kahvihuoneiden toimintaa
Kahvilakulttuuri tuli Suomeen Tukholmasta Turun kautta 1740-luvulla. Kahvi maistui ja kahvihuoneet yleistyivät. Niitä oli kymmenkunta vuosisadan loppupuolella.
Kahvia oli saatavana, vaikka sen käyttö kiellettiin neljä kertaa vuosisadan loppupuolen aikana. Kahvikieltojen aikana tarkastajat vahtasivat, ettei kahvia myydä. Silti kahvintuoksu leijui kaupungissa.
Tärkein syy oli Ruotsin harjoittama merkantalistinen talouspolitiikka. Tuonti oli pahasta. Ajateltiin, että kansallinen varallisuus virtaa maan rajojen ulkopuolelle, kun tällaista ylellisyystavaraa ostetaan.
Kahvin huumaava vaikutus oli toinen syy.
– Sen katsottiin voimistavan ihmisten seksuaaliviettejä ja aiheuttavan haitallisia seuraamuksia Kysymyksessä oli huumausaine, jonka ajateltiin olevan haitallinen, Panu Savolainen selventää.
1700-luvun Turussa oli tekemistä myös kulttuurimatkailijoille. Ulkomaan ylempisäätyiset halusivat tutustua aikansa huippuyliopistoon Turun akatemiaan usein ihan jo kielitaitoisen juttuseuran löytämiseksi.
Kaupungissa oli konsertteja ja mitä kummallisimpia näytöksiä.
– Järjestettiin sirkusnäytöksiä, oli eksoottisia villieläimiä, kuten vuoden 1783 markkinoilla vetonaulana karhu, kameli ja piikkisika, Panu Savolainen kertoo.
Monet asiat hämmästyttäisivät tänä päivänä
Ulkomaanmatkoilla turistia kiinnostaa kulttuurierot eri paikoissa, sikäli kuin niitä enää löytyy. Kulttuurieroja on myös silloin, kun matkustetaan ajassa, vaikka paikka olisikin tuttu.
Mistä nykyihminen hämmästyisi matkustaessaan 1700-luvun Turkuun?
– Sellaisia asioita on varmasti aika paljon. Yksi voisi olla se, että ei ollut makeaa ja suolaista ruokaa erikseen vaan sotkettiin makeaa ja suolaista. Ei ollut siis järjestystä pääruokaa ensin ja jälkiruoka lopuksi. Syötiin sekaisin.
Toiseksi Panu Savolainen nostaa hevosliikenteen nopeusrajoitukset.
– Turun kaduilla oli voimassa ylinopeussakko hevosille, eli hevosta ei saanut päästää laukkaan. Siitä sai sakkoja.
Myös seurustelutavat ovat muuttuneet.
– Tuomiokirkkoa voisi luonnehtia aikansa seuranhakupalveluksi eli Tinderiksi. Kirkko oli tärkeä tutustumispaikka. Jumalanpaveluksissa kävi paljon nuoria ihmisiä ja silmäpeli oli vilkasta.
Näistä kohtaamisista löytyy paljon kirjallisia lähteitä.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 4.7. kello 23.
Lue myös: