Keväällä 2020 Anitra ja Samuli Penttinen päättivät navigoida kohti unelmiaan.
He olivat jo jonkin aikaa etsineet itselleen merikelpoista alusta, kun törmäsivät kiinnostavaan ilmoitukseen netissä: joku myi Porvoossa 28-metristä neuvostovalmisteista troolaria.
Pariskunta matkusti silloisesta kotikaupungistaan Berliinistä laivaa katsomaan. Kun runko oli todettu tiiviiksi ja kone hyrähti käyntiin, päätös oli tehty. Kaupat syntyivät 15 000 euron hintaan.
Syksyksi 2020 laiva oli määrä seilata Berliiniin, jossa se ankkuroitaisiin Mitten historialliseen satamaan. Molemmat pitäisivät työhuonetta aluksessa, ja sen ruumaan aukeaisi pieni teatteri.
Laiva sai nimekseen Suukko II. Se alkoi antaa vihjeitä historiastaan vähitellen.
Kalastusaluksesta ei löytynyt suomun suomua
Ihan ensiksi Penttiset ajoivat laivan Porin Reposaareen telakoitavaksi ja kunnostettavaksi kesällä 2020. He tuskin silloin aavistivat, millainen seikkailu heitä odottaa.
Päällisen puolin alus näytti tavalliselta troolikalastuslaivalta eli troolarilta. Jotain poikkeavaa siinä kuitenkin oli.
Laivan katolla oli antenneja hiukan yli tavallisen kalastajan viestintätarpeiden. Sitten ruumasta paljastui lämmityspatteriverkosto, joka olisi kalasaaliin säilytyskäytössä tarpeeton.
Sen sijaan ruumasta ei löytynyt suomun suomua, eikä häivähdystäkään kalanhajusta. Lopulta myös troolin vetolaitteet paljastuivat pelkäksi kevytrakenteiseksi rekvisiitaksi.
Alkoi vaikuttaa siltä, että Suukko II:lla ei ollut koskaan kalastettu.
Laivan ohjaamosta löytyi vielä kattava kartasto, jossa oli lähestymisohjeita Ruotsin, Tanskan, ja Britannian rannikolle. Kartat olivat Neuvostoliiton puolustusministeriön julkaisemia.
– Keulassa on konekivääriluodin jälkiä, Samuli Penttinen kertoo.
– Ilmeisesti tämä on ollut vakoilukäytössä. Välillä toivoo, että laiva osaisi puhua, Anitra Penttinen lisää.
Suomen laivahistoriallisesta yhdistyksestä vahvistettiin heille, että tällaisia aluksia käytettiin yleisesti tiedustelussa.
Nyt vakoilualuksesta tulisi Penttisten liikkuva tukikohta.
Kunnostus vei koko kesän
28 metriä pitkä ja 6 metriä leveä alus painaa noin 110 tonnia. Sen paksu teräsrunko on valmistettu eteläisessä Neuvostoliitossa vuonna 1968. Laivan kaikki tekniikka, SKL-merkkistä moottoria myöten, on saksalaista.
Yli 50 vuotta vanha alus oli maannut merellä pari vuosikymmentä, mutta sen koneet toimivat moitteettomasti. Sen rautaiset kyljet vaativat kuitenkin oikomista ja kaikki sisätilat uudistamista.
Kannelle valmistuivat makuuhytit, keittiö baareineen ja sauna sekä palju.
Entiseen ruumaan pariskunta rakensi esiintymislavan ja katsomon.Anitra Penttinen oli jo useamman vuoden ajan pyörittänyt Berliinissä pientä huoneteatteria, ja nyt sen näyttämön oli määrä muuttaa laivalle.
Kannen alle valmistui myös energiapatenttien parissa työskentelevän Samuli Penttilän protohuone.
Elokuun 2020 lopulla pariskunta oli valmis nostamaan ankkurin Reposaaressa ja seilaamaan Itämeren yli Saksan pääkaupunkiin.
Berliinin porteilla alkoi viiden kuukauden paperisota
Matka Saksaan sujui nopeasti, mutta Berliinin porteilla alkoivat ongelmat.
Penttiset olivat rantautuneet väliaikaiselle pysähdyspaikalle Berliinin esikaupunkialueelle Spandauhun suunnitellakseen reitin lopulliseen määränpäähän kaupungin ytimeen.
Yllättäen Berliinin jokipoliisi asetti aluksen ajokieltoon, Penttiset kertovat.
Laiva on omistajiensa mukaan rekisteröity, vakuutettu ja katsastettu Suomessa. Berliinissä viranomaiset halusivat kuitenkin nähdä saksankielisiä asiakirjoja.
Syyskuussa 2020 alkanut byrokraattinen selkkaus venyi noin viiden kuukauden paperisodaksi. Koko sen ajan Penttiset asuivat laivassa väliaikaisella P-paikalla. Alusta ei voinut jättää ilman vartiointia.
Penttiset kertovat palkanneensa asianajajan, pyytäneensä apua Suomen suurlähetystöstä sekä molempien maiden liikenne ja viestintävirastosta.
– Eurooppalaisen merenkulkualueen käytännöt ovat kirjavia. Sitten kun mennään jokiliikenteeseen, ne muuttuvat viidakoksi. Kenen hallintoalueella ollaan, mikä on kunkin viranomaisen toimivallan raja, kuvailee veneilytarkastaja Jyrki Ranta-aho Liikenne- ja viestintävirastosta.
Samuli Penttinen päivitti myös kuljettajan kirjansa kansainväliseksi ja opiskeli Euroopan sisävesiliikenteen säännöstön.
Uuvuttava paperisota päättyi kuitenkin Penttisten tappioon. Suukko II ei koskaan seilannut Berliinin kantakaupunkiin.
Kokka kohti Suomea
Tiukat koronarajoitukset haittasivat Penttisten työmahdollisuuksia Saksassa, ja he alkoivat pohtia paluumuuttoa.
Kun ajokielto purettiin kuluvan vuoden helmikuussa, Penttiset käänsivät pian kokan kohti Suomea.
Lyypekissä he odottivat Itämeren jäiden sulamista ja kevätmyrskyjen laantumista. Suomen aluevedet Suukko II tavoitti jälleen toukokuun lopussa.
Nyt alus on ankkurissa Kalkkihiekantorin laivalaiturissa Helsingin Vuosaaressa.
Vaikka pariskunta on Berliinin seikkailun uuvuttama, unelma Suukko II:n ruumaan avattavasta teatterista elää.
Ensimmäinen käsikirjoitus tälle näyttämölle on jo valmiina.
– Kokoontumisrajoitusten salliessa ensi-iltaa voidaan viettää loppukesästä, Anitra Penttinen suunnittelee.
Ja koska teatteri on laivassa, näytelmä voidaan viedä yleisön luo mihin satamaan hyvänsä.
Ainakin lähitulevaisuuden Penttiset ja heidän teatterilaivansa Suukko II seilaavat Suomen aluevesillä.
Lue myös: