EM-kisat ovat saaneet kultaisen silauksensa, kun Italia juhlii Euroopan mestaruutta. Vuodella siirtynyt suurtapahtuma on tarjoillut jälleen jalkapalloilullisesti unohtumattomia hetkiä. Me suomalaisetkin olemme vihdoin ja viimein päässeet osaksi jalkapallon arvokisahuumaa yhtäläisinä muiden osallistujamaiden kanssa. Onkin ollut upeaa seurata sitä, miten jalkapallo on yhdistänyt jälleen ihmisiä ympäri Eurooppaa, erityisesti koronaviruksen tuoman pakollisen fyysisen ja väkisinkin syntyneen henkisen etäisyydenottamisen jälkeen.
On ollut samalla upeaa seurata urheilullisesti mieleenpainuvia jalkapallokisoja. Nähdä fantastisia maaleja, tunteita herättäviä ratkaisuja ja jokaisen urheiluihmisen vatsanpohjasta kouraisevia tilanteita. Sitähän jalkapallon arvokisat myös ovat parhaimmillaan. Sitä myös EURO 2020 on kesällä 2021 ollut.
Vaikka urheiluromantikoiden on ollut varmasti liikuttavaa nähdä ihmisten riemu sekä suru stadioneiden katsomoissa, on pandemia-Euroopassa siihen vaikeaa suhtautua pelkästään täynnä onnea. Vaikka en ole virologi tai osaa muutenkaan ennustaa viruksen sekä sen varianttien toimintaa, uskallan epäillä, ettei kisoista, kuten muistakaan tämän hetken massakokoontumisista, selvitä täysin ilman takaiskuja.
Kisoja ei olisi pitänyt edes pelata, ainakaan näin
Mutta, vaikka koronavirus on ollut tuoreista syistä ehdottomasti painavin varjostaja kisoille, ei hetki sitten päättyneitä kisoja olisi ensi sijassakaan kuulunutkaan pelata näin.
Uefan entisen puheenjohtajan Michel Platinin korruptiontäyteisestä ideapankista lähteneet ja olemassa olevaksi muuttuneet Euroopan kesken jaetut kisat ovat näyttäneet varjopuolensa syntymästään alkaen. Idea itsessään keräsi jo alkujaan kritiikkiä, mutta Platinin suhmurointi teki kisoista todellisuutta. Nyt ne tarjoilivat pandemian kiusaamassa Euroopassa kauniin puolensa lisäksi rumat tuloksensa kaikkien nähtäville.
Kisojen pelaaminen ympäri Eurooppaa oli jo alunperin lähes järjetön päätös. Platinin napoleonmainenajatus 12 maan kesken jaettavista kisoista on ainoastaan perusteltavissa monen kaavan ahneudella. Siihen ei auta edes se, että kisoja saatiin järjestämään täysin uusia EM-isäntämaita. Samalla kun pienikin tuntuma aidoista tiiviissä ympäristössä järjestetyistä kisoista katoaa lentokilometreihin.
Ainoa niitä oikeasti edes vähän puoltava argumentti oli se, ettei yksi maa joutuisi rakennuttamaan runsaasti uusia stadioneita. Samalla Uefan puheenjohtaja Aleksander Ceferin heitti, kuinka jaetut kisat ovat myös ympäristöteko. (siirryt toiseen palveluun)
Joukkueiden ja kannattajien jatkuva lentomatkailu kisojen aikana kumittaa kaiken tuosta saadun hyödyn. Ja piirtänee myös oman tummemman viivansa vastineeksi.
Toimintakyvytön Uefa
EM-kisojen kolmanneksi suurin stadion Bakussa kumisi tyhjyyttään kaikissa siellä järjestetyissä otteluissa. Vaikka puhutaankin pandemia-ajan Euroopasta, ei Azerbaidžan ole jalkapallomatkustajille suurin unelmakohde koronavapaana-aikanakaan. Myös kisojen tarjoilu demokratiavajeesta kärsivään maahan on jälleen kovin uefamaista. Sananvapaudestaan riistetty valtio on tunnettu esimerkiksi kansalaistensa asuintonttien pakkolunastamisesta. Sitä on toteutettu sekä Euroviisujen aikaan vuonna 2012 että nyt EM-jalkapallon vuoksi.
Päinvastoin oli Unkarissa. Katsomot pullistelivat helteessä yleisöä, kun “Magyarok” taisteli tasapelin hallitsevasta maailmanmestarista Ranskasta. Yhtymäkohtia Unkarin ja Azerbaidžanin poliittiseen tilanteeseen on helppo vetää. Maan pääministeri Viktor Orban on laittanut Fidesz-valtapuolueensa tukemana miljardeja maan jalkapalloiluun, käyttäen sitä oman poliittisen vaikutusvallan nostamiseksi. Unkarin pullistelevat kisakatsomot ja häntä tukevan äärioikeistolaisen mustapaitaisen Carpathian Brigade -kannattajaryhmän jatkuva kuvaaminen kansainväliseen tv-lähetykseen otteluiden aikana oli jättipotti Orbanille.
Venäjästä on varmasti turha luennoida suomalaisille. Maan poliittinen ja ihmisoikeustilanne on tuttua asiaa meillä naapurissa, eivätkä ne puolla lainkaan kisaisännyysvalintaa. Pahimmaksi asiaksi nousi kuitenkin Uefan kykenemättömyys tehdä kaikkien kisoihin Pietarissa osallistuvien ihmisten terveydentilaa suojelevia ratkaisuja.
Kun koronaviruksen deltavariantti alkoi levitä Venäjällä vauhdikkaasti, ei Uefa tehnyt elettäkään Pietarissa järjestettävien otteluiden järjestelyjen muuttamiseksi. Vaikka alkulohkojen ottelut eivät olisi olleetkaan aikataulutettavien joukossa, Uefan toimintakyvyttömyys koettiin myös jollain tapaa koti-Suomessakin suomalaiskannattajien palatessa korona-altistuneina kotiin.
Eivätkä suomalaiset olleet ainoita. Skotlantilaiset matkustivat sankoin joukoin Englantiin ja Lontooseen kannustamaan omiaan. Takaisintuomisina oli tuhansia koronavirustartuntoja (siirryt toiseen palveluun), skotteja matkasi Wembleyä ja Trafalgar Squarea valtaamaan kymmeniä tuhansia.
Euroopan jalkapalloliitto esitti jo ennen kisoja pandemian riepottelemiin valtioihin ukaasin, jossa se vaati jokaista kisaisäntää ottamaan peleihinsä yleisöä. Siitä huolimatta, että koronaviruksen riehumisen jatko nähtiin jo ennalta. Tämä saattoi Espanjan Bilbaon ja Irlannin Dublinin luopumaan kisaisännyyksistään. Kaupunkien luovuttua roolistaan, sai esimerkiksi Pietari lisää otteluita. Samalla otteluohjelma muokkaantui ja osa kisaisännistä pääsi pelaamaan entistä enemmän kotiotteluita, muiden maiden matkustaessa.
Kisoissa kuuluu olla kotietu jollain maalla, se kuuluu arvokisojen henkeen. Pakotettu lentely ympäri Eurooppaa on kuitenkin liiallinen rangaistus osalle vierasjoukkueista.
Kylmä ja empatiakyvytön Uefa
Uefa on näyttänyt ennen ja jälkeen turnauksen kylmältä ja empatiakyvyttömältä. Sillä on ollut runsaasti paikkoja osoittaa myös lämmintä puoltaan, mutta liitto on pystynyt rähmimään lähes kaiken negatiiviseksi.
Kun Christian Eriksen sai sydänpysähdyksen, ottelua päätettiin jatkaa lähes kahden tunnin odottelun jälkeen. Uefa tiedotti, että “Uefa on suostunut käynnistämään pelin uudelleen molempien joukkueiden pelaajien pyyntöjen jälkeen.” Jälkeenpäin on selvinnyt, että Uefan ilmaisu ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Tanskan päävalmentaja Kasper Hjulmand kertoi, että joukkueille oli annettu kaksi vaihtoehtoa: Pelata joko samana iltana tai seuraavana päivänä kello 12. Uefa oli kuitenkin kertonut jo ennen turnausta, että koronatartuntojen vuoksi peliä voidaan siirtää 48 tunnilla. Inhimillisyys tuntui unohtuvan Euroopan jalkapalloliiton päättäjiltä.
Sateenkaari-symboliin liittyvät kohut olivat oma iso semanttinen soppansa. Kun Saksan kapteeni Manuel Neuer käytti kisojen alkulohkojen otteluissaan sateenkaariväritteistä kapteeninnauhaa, Uefa otti teon tutkittavaksi. Tutkinta oli nopea ja Neuerin sekä muiden joukkueiden kapteenien annettiin käyttää jatkossakin kyseisenkaltaista nauhaa.
Kun Münchenin kaupungin viranomaiset päättivät valaista kaupungin kisastadionin sateenkaaren värein, oli Uefa pakotettu kieltämään teko kaupungin ilmoittaman vastakkainasettelun vuoksi. Kyseinen teko oli Münchenin ilmoituksen muotoilun vuoksi tehty, mutta saattoi samalla Uefan jälleen huonoon valoon ihmisoikeuskysymysten kynnyksellä.
Mielestäni on erinomainen asia, että nämä kisat saivat upean urheilullisen kultareunuksensa. Olen nauttinut kisojen jalkapallosta itsekin, kuten varmasti kaikki muutkin niitä seuranneet. Silti, niiden kömpelö ja myrkyllinenkin toteutustapa tulee varjostamaan niitä jatkossakin niistä puhuttaessa.
Eikä keskustelu jalkapallon arvokisojen epäkohdista tule laantumaan jatkossakaan. Uefa ja puheenjohtaja Ceferin lienevät erityisen onnellisia siitä, että ne pääsevät eroon liekehtivästä pallosta jaloissaan. Uefa pääsee näet syöttämään pallon suoraan kansainväliselle jalkapalloliitolle Fifalle.
Qatarissa pelattavat MM-kisat ovat jo ensi vuonna. Niiden kanssa Fifa pääsee esittelemään omaa repertuaariaan julkisuustulipalojen sammuttelun kanssa. Samalla Uefa voi päästä EM-kisojen epäkohtien kanssa kuin koira veräjästä.
Lue myös: