Jari-Matti Latvala kantoi vuosikaudet yksin harteillaan suomalaisen rallikansan menestysodotuksia.
Vielä sunnuntaiaamuna Toyotan tallipäällikkö oli aamulla MM-historian nuorin osakilpailuvoittaja ja MM-sarjan viimeisin suomalaisvoittaja.
Ei ole enää. Kalle Rovanperä, 20, on.
On jotenkin sopivaa, että aika lailla tarkalleen kymmenen vuotta sitten alakouluikäinen Rovanperä ajoi rallisprinttejä juuri Virossa.
Näin sen pitikin mennä. Rovanperän voitto Virossa ei ollut mikään yllätys, ei yhden rallin tai sitä laajemmassakaan kuvassa.
Aloitetaan siitä laajemmasta.
Lahjakkuudeksi kasvanut, ei syntynyt
Rovanperästä on odotettu suomalaisen ralliautoilun maineen pelastajaa ihan viimeistään siitä asti, kun hän putsasi palkintopöytiä alaikäisenä Latvian rallisarjassa vuonna 2016.
Ensimmäisen MM-rallin aika tuli vuonna 2017 heti, kun se oli iän puolesta mahdollista. Rovanperästä tuli toisessa kilpailussaan nuorin MM-pisteen saalistanut kuljettaja.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Vuonna 2019 Rovanperä voitti, aivan kuten pitikin, mestaruuden WRC2 Pro -luokassa.
Seuraavaksi hän teki nuorimpana kuljettajan koskaan tehdassopimuksen WRC-talliin – ja vielä Tommi Mäkisen Toyotan kanssa, aivan kuten pitkin.
Heti Ruotsissa 2020 Rovanperästä tuli, aivan kuten pitikin, nuorin palkintokorokkeelle noussut kuljettaja.
Miksi toistan peräkkäin sanoja "aivan" "kuten" ja "pitikin"?
Siksi, että kaikki tapahtunut on seurausta määrätietoisesti, vaan ei väkisin, rakennetusta urasta, ja siitä paljon puhutusta lahjakkuudesta.
Lahjakkuudessa ei ole kuitenkaan kyse mistään syntymälahjasta, jonka olisi maagisesti suonut pitkän ralliuran tehnyt isä-Harri.
Lahjakkuudessa on kyse siitä, että Rovanperä on ajanut koko nuoren ikänsä. Mahdollisuuden tähän hän on saanut äidiltään, isältään, ja tukijoiltaan, kuten manageri Timo Jouhkilta.
Lahjakkuudeksi voi myös kuvailla Rovanperän paloa nimenomaan ajamista ja kilpailemista kohtaan. Kerran liekki sammui, vain roihahtaakseen uudestaan.
3+1 mestarillista suoritusta
Voittaakseen Virossa Rovanperän ja kartturi Jonne Halttusen oli lyötävä parasta pöytään. Autokunnalta vaadittin mestarillisuutta kolmella tavalla.
Ensinnäkin nuorukaisen oli kestettävä paineet, jotka neljä peräkkäistä keskeytynyttä kisaa olivat niskaan kasanneet. Vaikka edellisiin ralleihin oli mahtunut myös teknisiä ongelmia, oli Rovanperän näytettävä, että hän itse pystyy virheettömään suoritukseen.
Virheettömyyden lisäksi oli osoitettava tasaisuutta vauhtipotentiaalin ylärajalla. Näin tapahtui perjantaina, kun Craig Breen piti suomalaista niin ahtaalla, että varaa löysätä ei ollut.
Sitten vaadittiin vielä viimeinen isku ja sivallus. Näin tapahtui lauantaiaamuna. Perjantai opetti sen, että riskitason ylärajalla ei ole järkevää roikkua enää kokonaista päivää. Se kun tarkoittaisi ongelmien kutsumista puolelle.
Perjantainen iltapäivä oli osoittanut haavoittuvuuden, joka oli toisen ajokerran säädöissä: kertaalleen myllätyillä erikoiskokeilla Rovanperä valitteli pidon puutetta. Siksi lauantaiaamuna oli viisainta tehdä temppu, josta Ott Tänak on tullut tunnetuksi. Yksi, lamauttava, hyvin valmisteltu isku riskitasoa nostamalla.
Se onnistui. Breen oli kerralla lyöty. Rovanperä nykäisi itselleen johtoaseman, jolla hän osti itselleen mielenrauhaa aamun sekä iltapäivän ja oikeastaan koko loppukilpailun aluksi.
Mestarillisuuden kruunasi tapa, jolla Rovanperä hallitsi hermonsa johtoasemassa. Hän säilytti ajorytminsä, vaikka vältteli samalla pahimpia ongelmia. Suorituksesta tuli malliesimerkki siitä, mitä voittamiseen rallikilpailussa vaaditaan.
Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.
Mestariksi kasvaminen vaatii mukavuusalueelta poistumista
Esitys Virossa oli mestarillinen, mutta mestariksi kasvaminen vaatii vielä seuraavan, sen vaikeimman askeleen.
Kilpailu lajin huipulla ei ole laajaa, mutta kärki on terävämpi kuin koskaan aiemmin.
Marginaalit ovat niin pienet, että minkäänlaista tasoitusta ei ole koko kauden mitassa varaa antaa. Fyysisesti ja henkisesti Rovanperän on kestettävä äärimmäiset kilpailutilanteet myös niissä olosuhteissa, joissa ei operoida mukavuusalueella.
Sekään ei yksin riitä, vaan kokemusta on yhä kerrytettävä kärsivällisesti. Nuotit ja videoiden opiskelut eivät korvaa kisavauhdissa ajamista.
Eikä täydellisinkään valmistautuminen takaa vielä voittoa, jonka voi pahimmillaan riistää yhden renkaan viallinen venttiili.
Vaan tuon kasvun aika on myöhemmin. Rovanperä ei aja mestaruudesta vielä tänä vuonna.
Siksi uran ensimmäisestä voitosta saa nauttia, ja sen äärellä voi hetken huokaista.
Lue myös:
Kalle Rovanperä valloitti Viron MM-rallin! Yle seurasi historiallista päivää hetki hetkeltä