Hirvieläinkolarien määrät ovat Suomessa voimakkaassa kasvussa, kertoo Luonnonvarakeskuksen tuore raportti (siirryt toiseen palveluun). Raportti tarkastelee hirvieläimiä laajasti, paitsi liikenteen, myös Suomen ekosysteemin, metsästyksen sekä maa- ja metsätalouden kannalta.
Hirvieläinkolareita tapahtui vielä vuonna 2010 vain noin 4 000 vuosittain. Sen jälkeen hirvieläinkolareiden määrä on yli kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tuorein tilastotieto on vuodelta 2019, jolloin kolareita oli jo yli 13 000 vuoden aikana.
Suurin osa kolareista kohdistuu pienempiin hirvieläimiin, eli peuroihin ja kauriisiin. Kymmenessä vuodessa peurakolarit ovat kasvaneet noin 3 000:sta reiluun 11 000:een, hirvikolareissa kasvua on 1 300:sta noin 2 000:een.
Hirvieläinkolareista aiheutuu inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia
Hirvieläinkolareissa loukkaantuu joka kymmenes ihminen, mutta kuolee vain harva.
13 000 hirvieläinkolarissa on kymmenessä vuodessa loukkaantunut noin 1500 ihmistä ja kuollut 24 henkilöä. Vuositasolla Suomessa loukkaantuu hirvieläinkolareissa noin 150 ihmistä ja kuolee noin 2 ihmistä.
Hirvieläinkolareista koituu loukkaantumisen ohella myös taloudellisia kustannuksia: Luken laskelmien mukaan noin 100 miljoonaa euroa vuosittain ja määrät ovat kasvussa.
Kolareista vain hirvikolarit ovat tappavia, sillä kaikki hirvieläinkolareissa aiheutuneet kuolemantapaukset ovat sattuneet hirvien kanssa kolaroidessa.
Hirvikolareita tapahtuu kaikkialla Suomessa, kun taas peura- ja kaurisonnettomuudet ovat painottuneet Lounais-Suomeen, jossa eläimiä on eniten.
Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Markus Melin sanoo, että hirvieläinkolareita tapahtuu eniten siellä missä päin hirvien vaellusreitit sattuvat vuosittain kulkemaan eniten vilkkaiden teiden yli.
Kolareiden kasvu selittyy täysin eläinten määrän kasvulla
Luken tutkimuspäällikkö Markus Melin on ollut tekemässä tuoretta raporttia hirvieläimistä.
Melinin mukaan se tiedetään varmasti, että syynä hirvieläinkolarien kasvuun on eläinten määrän kasvu. Liikenteen määrä ei ole oleellisesti muuttunut, vaan tiellä juoksevia sorkkia on yksinkertaisesti enemmän.
Tärkein keino hirvieläinkolareiden vähentämiseksi on kantojen sääntely, eli suomeksi sanottuna ampuminen.
Luken kanta-arvioiden mukaan hirvikannat ovat 2010-luvulla vaihdelleet hieman, mutta pysyneet viimeiset kymmenen vuotta maltillisina noin 100 000 yksilön talvikantojen tasolla. Viime vuosina hirvien määriä on saatu jopa hieman laskettua (siirryt toiseen palveluun).
Sen sijaan valkohäntäpeurojen kannat ovat samaan aikaan kasvaneet erittäin voimakkaasti (siirryt toiseen palveluun). Viimeisten kymmenen vuoden aikana valkohännän kanta on räjähtänyt noin 50 000:sta yksilöstä 120 000:een. Viime vuosina valkohäntien talvikanta on ylittänyt hirven kannan.
– Hirvikantaa on saatu viime vuosina laskettua hieman alaspäin sadasta tuhannesta, mutta etenkin valkohäntäpeuroja on liikaa. Valkohäntien kaatolupia ei ole myönnetty tai käytetty tarpeeksi, Luken tutkimuspäällikkö Melin sanoo.
Erätalousneuvos: Valkohäntien kaatolupia ja saalismääriä kasvatettu jo, lisää metsästäjiä tarvitaan Lounais-Suomeen
Valkohännän kanta painottuu maantieteellisesti selkeästi Lounais-Suomeen. Erätalousneuvos Vesa Ruusila maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että valkohäntäpeurojen kaatolupien määrää ollaan kasvatettu sen elinalueella jo useita vuosia, ja saalis on yli kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
Valkohännän kanta on kasvanut silti. Näyttää siis siltä, että kyse on enemmän metsäjien kuin lupien määrästä valkohäntätilanteen osalta Lounais-Suomessa.
– Metsästäjät ovat jälleen anoneet ennätysmäärän pyyntilupia ja motivoituneet käyttämään ne. Kannan pienentämiseksi tarvitaan kuitenkin myös lisää metsästäjiä. Tässä seurojen jäseneksi ottamisen ja vieraskorttien myöntämisen käytännöt ovat avainasemassa, Ruusila sanoo.
– Myös Luken kanta-arviota parannetaan, millä on suuri merkitys metsästyksen suunnittelulle, hän lisää.
Riistanhoitoon liittyy paljon alueellisia ristiriitoja
Luken tutkimuspäällikkö Markus Melin kertoo, että tiettyjen alueiden hirvieläinkantoihin liittyy paikallisia ristiriitoja. Esimerkiksi maanviljelijät haluaisivat laskea kantoja enemmän kuin paikallinen riistaneuvosto.
– Joillain alueilla maanviljelijät kokevat, ettei heidän sanansa paina kantatavoitteiden määrittelyssä, kun paikallinen riistaneuvosto torppaa ne. Kenties missään muussa asiassa riista- ja metsäpolitiikassa ei käydä samanlaista pystypainia kuin hirvieläinten kohdalla, Melin sanoo.
Alueelliset riistaneuvostot asettavat Suomessa eri alueille tavoitteet hirvikantojen koolle. Tänä keväänä riistaneuvostot asettivat ensi kertaa numeerisia tavoitteita (siirryt toiseen palveluun) myös valkohäntäpeuroille. Suomen riistakeskus ja riistanhoitoyhdistykset puolestaan myöntävät varsinaiset kaatoluvat.
Melin sanoo, että vaikka hirvieläimillä on kiistaton ja tärkeä merkitys ekosysteemissä puhtaasti ekologian kannalta muun muassa suurpetojen riistana, etenkin pienten hirvieläinten kaatolupia voisi myöntää enemmän – ja kannat eivät tästä vaarantuisi.
Tämä tiedostetaan myös maa- ja metsätalousministeriössä, jossa hirvieläinten kannanhoidon yksi tavoite on alueellisten konfliktien vähentäminen, kuten myös maa- ja metsätaloustuhojen hallinnassa säilyminen ja hirven liikennehaittojen vähentäminenkin.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä vaatii ministeriön tiedotteessa (siirryt toiseen palveluun) vuoropuhelua, yhteistyötä ja nykyisten päätöksentekomekanismien uudelleenarviointia. Lepän mukaan se, että runsaimpien hirvieläinkantojen alueella viljelykasveja ja puulajeja on jouduttu vaihtamaan, on erityisen huolestuttavaa.
Hirvieläimet aiheuttavat vahinkoa myös metsissä ja pelloilla
Hirvieläimet aiheuttavat liikenneonnettomuuksien ohella myös taloudellisia vahinkoja (siirryt toiseen palveluun) metsissä ja maatiloilla syömällä taimikkoa ja kypsyvää viljasatoa.
Metsiin ei haluta istuttaa joillakin alueilla hirvieläintuhojen takia koivua tai mäntyä, ja tämä heikentää metsän monimuotoisuutta.
Aiheesta voi keskustella 25.7. kello 23.00 saakka.
Lue lisää:
Suomessa ajetaan vuosittain tuhansia hirvikolareita – katso kartasta, millä teillä pelti rytisee