Purjehtijat ovat Tokion olympiakisoissa isossa roolissa, kun Suomi yrittää jatkaa kesäolympialaisten katkeamatonta mitaliputkeaan. Purjehdus ollut läpi 2000-luvun Suomen parhaita olympialajeja.
Riossa viisi vuotta sitten Tuula Tenkanen oli viides ja Lontoosta tuli hopeaa Tuuli Petäjän-Sirénin seilaamana. Vuoden 2008 Pekingin kisat menivät purjehtijoilta huonosti, mutta neljä vuotta aikaisemmin mitali oli lähellä Sari Multalan ollessa Ateenan viitonen.
Multalaa ennen 2000-luvun menestyksen alkutahdit löi tietysti 49er-luokan kaksikko Thomas Johanson ja Jyrki Järvi, jotka juhlivat Sydneyssä ylivoimaista olympiakultaansa. Suomalaiskaksikko avaa tässä artikkelissa omaa korkeimmalle korokkeelle johtanutta taktiikkaansa.
Asetelmien petaamista
Eletään alkusyksyä vuonna 2000. Thomas Johanson ja Jyrki Järvi pääsevät Sydneyn vesille itseluottamusta uhkuen. Olihan Suomessa käyty raju keskinäinen kilpailu 49er-luokan olympiapaikasta päättynyt heidän edukseen. Tärkein näyttökisa oli sovittu maaliskuun MM-kisoihin. Johanson & Järvi sinetöivät Meksikossa kisalippunsa kovien paineiden keskellä, tuloksena pronssinen MM-mitali.
– Me olimme varsin tuore pari kuitenkin ja siinä yhteistyön alussa oli vaikeitakin aikoja. 49er-luokan vene eroaa monesta muusta kilpaveneestä siinä, että tässä ”kippari” ajaa venettä, mutta ”gasti” puolestaan painaa kaasua. Ja näiden toimintojen pitää sulautua yhteen, Johanson muistelee.
– Aikaisemmissa veneissä vikaa sai aina etsiä peilistä, mutta 49er-luokassa sitä monesti kääntää katseensa kaverin suuntaan, jos vauhti ei ole mieleinen. Se MM-pronssi oli kyllä kova suoritus meiltä, sillä jos emme olisi tuossa kisassa pärjänneet, yhteinen taival Jyrkin kanssa olisi loppunut siihen.
Järven mukaan erimielisyydet hitsasivat parin yhteen.
– Ja pitää muistaa, että olimme Sydneyn aikaan jo kokeneita urheilijoita. Minä olin 34-vuotias ja Tomppekin päälle kolmekymppinen. Meillä molemmilla oli valmiiksi vahvoja mielipiteitä, miten venettä pitäisi käsitellä. Erimielisyyksien ansiosta kasvoimme ja kipuilimme yhteen ja se auttoi taatusti olympialaisissa. Karikot olivat niin sanotusti ohitettuna ennen H-hetkeä, Järvi jatkaa.
Keväinen MM-pronssi oli kaksikolle tietyllä tavalla puhdas sivutuote, sillä olihan olympiaregatta kaikkien venekuntien päätavoite. Meksikossa suurin paine oli nimenomaan selkeän valintanäytön antamisessa lajiliiton ja olympiakomitean suuntaan. Tästä MM-kisojen purjehduksesta tuli lopulta Sydneyn taktiikan punainen lanka.
– Joku urheilupsykologi oli sanonut meille jo ennen tuota kisaa, että me molemmat kestämme hyvin painetta. Olympiapurjehdushan on nimenomaan henkistä peliä, mitä pitemmälle viikko etenee. Jokainen valinta pitää tehdä niin nopeasti ja kovinkaan moneen virheeseen ei ole varaa. Etenkin pahimmat päivät ovat tosi pitkiä, Järvi kertaa.
Suomen olympiajoukkue matkaa toiselle puolelle maapalloa hyvissä ajoin ja perillä Australiassa suomalaisilta löytyy vielä yksi ässä hihassaan. Johanson ja Järvi ovat rekrytoineet salaisen valmentajan, joka yllättää kaikki pamahtamalla kisapaikalle sinivalkoisessa edustusasussa.
– 49er-veneluokka kilpailtiin niin sanotulla skiffi-veneellä, josta australialaisilla oli selvästi eniten kokemusta. Olihan tämä kevytveneellä tapahtuva vauhdikas purjehdustyyli lähtöisin nimenomaan Australiasta ja veneet oli suunniteltu juuri näihin olympiakisoihin. Kultamitali oli taktikoitu isäntämaan edustajille herraskerhon päätöksellä, Johanson sanoo.
– Me emme jääneet sitä suremaan, vaan palkkasimme valmentajaksemme 49er-veneen ”professorin” Emmett Lazichin. Pidimme tämän rekrytoinnin loppuun saakka salaisena ja siitä päätöksestä oli meille laajalti hyötyä.
Sydneyssa olympiaregatta koostuu kuudestatoista lähdöstä, joista kaksi huonointa sijoitusta putoaa laskuista pois. Kaiken lisäksi startit jakautuvat loppupainotteisesti, sillä neljän ensimmäisen päivän aikana purjehditaan ainoastaan kahdeksan lähtöä, kun taas seuraavat kaksi päivää veneessä ”asutaan” peräti seitsemän lähdön verran. Parivaljakko rakensikin kylmänviileän kilpailutaktiikkansa psykologin lausunnon ja sitä kautta omien vahvistuneiden tuntemusten perusteella. Ja kun suunta oli valittu, siitä ei saanut lipsua.
– Varman päälle pelaaminen ei ole yleensä se kaikista todennäköisin yhdistelmä matkalla korkeimmalle korokkeelle, mutta me valitsimme tuon taktiikan. Ajattelimme, että ensimmäisten päivien aikana ei saa mokata mitään, eli ei oteta mitään purjehduksessa tyypillisiä riskejä, Johanson sanoo.
– Laskimme, että mikäli vain pysymme pelissä mukana ekat neljä päivää, olemme sen jälkeen kohtalaisen vahvoilla, Järvi lisää.
Suomalaiset onnistuvat suunnitelmassaan, ja vaikka 17 veneen joukossa sijoitukset 2-7-2-12-3-4-10-6 eivät vielä tuoksahda kullalle, on tasaisuus jopa suunniteltua paremmalla tasolla. Kahtena seuraavana pitkänä päivänä on tarkoitus iskeä, tai paremminkin pitää pää kasassa.
Voimaa haetaan siirtymätaipaleella
Aurinkoinen aamu on vasta valkeamassa kun miehistöt pakkautuvat ahtaaseen laivakyytiin, joka kuljettaa urheilijat kisakylästä satamaan. Matka kestää 45 minuuttia ja istumapaikat jakautuvat luonnonmukaisesti maanosien mukaan. Järvi huomaa tutun tilanteen taas eskaloituvan, hän huokaa syvään ja siirtyy sivummalle. Teurastus on alkamassa.
– Noin viikon kestävässä regatassa on monta liikkuvaa osaa lähtien ihan siitä, miten psyykataan vaikkapa vastustajia. Sitä kun ehtii tekemään monessakin välissä, ennen ja jälkeen starttien. En tiedä mikä vaikutus sillä on muihin kilpailijoihin, mutta ainakin minä tykkäsin sitä tehdä, ja sain siitä sellaista itsevarmaa olotilaa, Johansson myhäilee, mutta Järvi keskeyttää hänet.
– Kyllä sillä vaikutusta on. Olen jutellut tästä monesti muun muassa Tanskan Michael Hästbäckin kanssa ja Michael on myöntänyt minulle, että Tomppe tuhosi heidän mahdollisuutensa Sydneyn kisassa sillä jatkuvalla naputuksellaan. Minun piti siirtyä usein sivuun, kun en kestänyt kuunnella sitä teurastusta.
Johanson yhtyy Järven rehevään röhönauruun, vaikkakin poskien punaisuudesta on pääteltävissä pientä katumusta 21 vuoden takaisesta toiminnasta.
– No joo, Hästbäckillä kävi tosi huono munkki, kun meillä oli yleensä vierekkäiset paikat siinä kuljetuspaatissa, Johanson saa sanotuksi naurunsa seasta.
Tuplavoltti Rushcuttersin lahteen
Purjehduksessa viimeinen niin sanottu mitalilähtö käydään yleensä erillisenä päivänä kilpailun päätteeksi, joten viikonlopun ohjelmassa on kahden päivän ja seitsemän startin rypistys. Itseluottamusta uhkuvien suomalaisten saldo on paineiden keskellä entistäkin virheettömämpi. Muille venekunnille alkaa tulemaan hiki ja liiallinen kiire voittaa lähtöjä.
Suomalaisten sijoitukset, perjantai 22.9.2000.
2-4-7-2
Lauantai 23.9.2000.
3-1-2
Koko kilpailun ratkaisu lähenee siis äkillisesti jo lauantai-aamuna. Pohjoismaiden venekunnat ovat päinvastaisessa vireessä. Sekä Tanska että Ruotsi sortuvat varaslähtöön, mistä tulee automaattisesti kyseisen lähdön maksimaaliset miinuspisteet.
Suomen parivaljakko sijoittuu sen sijaan kolmanneksi ja jatkaa hurmiossa tasaista tahtiaan. Vähintäänkin pronssinen mitali varmistuu seuraavan startin voitolla, mutta se ei riitä. Laiturilla suoritetaan nopea matemaattinen laskutoimitus. Kultamitali voi ratketa jo lauantain päätteksi kaksi päivää ennen varsinaista mitalilähtöä.
– Teimme siihen viikonloppuun meidän molempien urheilu-uran parhaat suoritukset. Eihän meillä ollut edes farkkuja mukana, kun silloin lauantaina lähdettiin kisakylästä, mutta aikamoiset juhlathan siitä sitten kehkeytyivät, Johanson tunnelmoi.
– Kyllä minä uskon, että nimenomaan tuo meidän täydellisyyttä hipova suoritus sai sen voiton maistumaan vielä paremmalta. Fiilis oli nimenomaan sen vuoksi aivan uskomaton, Järvi komppaa.
Lauantain viimeisessä lähdössä suomalaiset päättävät ainoastaan seurata pahimpia kilpailijoitaan, jolloin olympiakullan todennäköisyys on suurimmillaan. Jenkit yrittävät poijujen kiertämisen lomassa epätoivoista riskiä, mutta suomalaisten pää pysyy kylmänä ja nokka puolestaaan Iso-Britannian veneen perässä.
Viimeisessä käännöksessä kamerat siirtyvät suomalaisten paattiin, jossa Johanson jatkaa tutun härskiä linjaansa. Vaikka Tapio Suominen paahtaa Ylen selostamossa kovaäänisesti, niin kameralle taltioituu Johansonin meuhkaus.
– Parasta ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto!
Villit voitonjuhlat jatkuvat laiturilla, jossa miehet esittävät tyylipuhtaan tuplavoltin heille suosiolliseen Tyyneen valtamereen. Tuloslistalta on laskettavissa suomalaisten taktinen dominanssi. Sijoille 3–6 sijoittuneet Australia, Espanja ja USA pystyivät kaikki peräti neljään lähtövoittoon suomalaisten yhtä vastaan, mutta siitä huolimatta he jäivät kokonaispisteissä todella kauas.
Thomas Johansonin ja Jyrki Järven olympiavoitossa on normaaliakin enemmän historian havinaa. Kyseessä on Suomen 100. kultamitali kesäkisoissa. Samalla heidän tuuletukseensa päättyi vuonna 1908 alkanut kesäkisojen yhtäjaksoinen kultamitaliputki. Neljä vuotta myöhemmin Ateenassa Suomi jäi ensimmäistä kertaa ilman kultaista mitalia. Sydneyn olympialaisten jälkeen korkeimmalle korokkeelle on pystynyt kesäkisoissa nousemaan ainoastaan trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummela.
Vesa-Matti Savinen
Lue myös: