Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Mäntän kuvataideviikoilla voi antaa itsensä tekoälyn käyttöön – "Ihmisellä on samanlainen suhde tekoälyyn kuin jumalaan"

Mäntän kuvataideviikot tarjoaa tänäkin vuonna monipuolisen katsauksen nykytaiteen kuumiin trendeihin. Nähtävillä on esimerkiksi somessa lentoon lähtenyt makkaraa syövä Mona Lisa.

Mäntän kuvataideviikot, tekoäly, Roope Mokka, Sami Lukkarinen
Sami Lukkarisen ja Roope Mokan Unelma ihmisestä -teosta (2021). Ihmiskasvot eivät ole todellisia, vaan ne on luonut StyleGANia, joka on NVIDIAn kehittämä tekoälyohjelmisto. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Jussi Mankkinen
Avaa Yle-sovelluksessa

Pimeässä huoneessa tapahtuu jotakin erikoista. Valoa hohkaava, tulipunainen robottikäsi tekee harkittuja liikkeitä tietokoneella luotujen, kosmisia visioita sisältävien kuvien edessä. Robotista tulee mieleen jumalhahmo, joka johtaa ja määrittelee taustalla vellovan kuvakavalkadin syntymistä ja kuolemista. Teollinen äänimaailma humisee ja pauhaa mahtipontisesti.

Mäntän kuvataideviikot, Emma Fält, Roberto Fusco, robotiikka, robottikäsi
Emma Fältin ja Roberto Fuscon The chance that makes it what we are -teoksessa on mukana robotiikkaa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Tällaiselta näyttää ja kuulostaa Emma Fältin ja Roberto Fuscon The chance that makes it what we are -teos, joka on ohjelmoitu luomaan reaaliaikaisesti uutta kuvaa ja ääntä. Teoksessa kulminoituu hyvin Mäntän kuvataideviikkojen tämänvuotinen tematiikka, joka kietoutuu erehtymisen ympärille: To Err Is Human.

– Erehtymistä löytyy ihan kaikkialta. Erehtymisen kautta voimme määritellä itseämme ja päättää, mitä erehtyminen yleensäkin tarkoittaa. Virheitä on mahdollista piilotella tai niitä voi hyödyntää, vaikkapa juuri taiteessa, Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Anna Ruth luettelee.

Mäntän kuvataideviikot, Jonna Suurhasko
Jonna Suurhaskon huimiin korkeuksiin kohoavaa BIOS4-teosta, jonka oleellisena osana toimivat oikeat kasvit. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot
Yleisöä katsomassa Jonna Suurhaskon BIOS4-teosta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot, Pia Sirén
Tunnelma kuin viidakossa: Pia Sirén luo keinotekoista luontoa muun muassa rakennustelineistä ja pressuista. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Vakavia teemoja ja väkivaltaa

Mäntän tämänvuotisille kuvataideviikoille on valittu teoksia lähes 50 taiteilijalta ja taiteilijakollektiivilta, ja silmään pistää tarjonnan monipuolisuus. Mukaan mahtuu huipputeknologiaan pohjautuvaa nykytaidetta, mutta myös uuden tulemisen kokenutta trendikästä keramiikkaa, elävistä elementeistä kudottua ryijyä, suurikokoisia tilateoksia sekä perinteisempää, esittävää maalaustaidetta.

– En näe, että nykytaide olisi pelkästään aikaan tai aikakauteen sijoittuva asia. Tässä ei ole kyse siitä, että lokeroidaan taidetta installaatioiksi tai abstraktiksi taiteeksi, vaan pääosassa on taideteoksen luoma tunnelma, Anna Ruth toteaa.

Tunnelman ohessa Ruth kaipaisi taiteelta rajojen häivyttämistä ja rikkomista.

– Minusta olisi kiva, jos taide ylittäisi rajoja ja auttaisi meitä samalla myös näkemään niitä uudella tavalla. Olisi myös hyvä, jos taiteen kautta pystyttäisiin esittämään suurempia kysymyksiä.

Mäntän kuvataideviikot, Anna Ruth, Aino Kajaniemi, Ali Akbar Mehta
Kuraattori Anna Ruth. Etualalla Aino Kajaniemen Arch (2021), jossa on yhdistelty kuvakudosta, tuftausta ja hartsausta. Taustalla näkyy Ali Akbar Mehtan lähes kolme metriä leveä The war that is coming is not the last one, part I -maalaus. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot, Aino Kajaniemi
Yksityiskohta Aino Kajaniemen Arch-teoksesta. Kiiltävä pinta on syntynyt hartsista. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot, Ali Akbar Mehta
Yksityiskohta väkivaltaa pursuavasta The war that is coming is not the last one, part I -teoksesta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Suuria kysymyksiä Mäntässä käsittelee esimerkiksi Ali Akbar Mehtan lähes kolme metriä leveä, verta ja kärsimystä tihkuva The war that is coming is not the last one, part I -maalaus. Se on osa taiteilijan 256 Million Colours of Violence -projektia, joka tarkastelee identiteetin, väkivallan ja konfliktin käsitteitä.

Vakavien teemojen vastapainoksi Mäntästä löytyy myös hulvattoman hauskaa taidetta. Tiitus Petäjäniemen Koira ja makkara -maalaus lähti jo viime vuonna huimaan lentoon sosiaalisessa mediassa, ja nyt sen voi kokea kuvataideviikoilla ilmielävänä.

Mäntän kuvataideviikot, Tiitus Petäjäniemi, Koira ja makkara
Suomen Mona Lisa, eli Tiitus Petäjäniemen Koira ja makkara -maalaus (2021). Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Suomen Mona Lisaksikin nimetty taulu kieltämättä sisältää yhtymäkohtia Leonardo da Vincin mestariteokseen: asetelma on samanlainen, ja Petäjäniemen maalauksen pullealla koiralla on vähintään yhtä arvoituksellinen hymy kuin La Giocondan naishahmolla.

Koira ja makkara -teos vitsailee taiteen ja kulttuurin kustannuksella, ja sen huumori on suomalaisella tavalla nöyrää, Anna Ruth analysoi Tiitus Petäjäniemen maalauksen suosiota.

Mäntän kuvataideviikot, Pekilo, Vappu Rossi, Anni Rissanen
Näkymä Pekilo-näyttelytilan kolmannesta kerroksesta. Etualalla Vappu Rossin ja Anni Rissasen kuusimetrinen Face-to-Face-teos, jonka kuva on syntynyt kolmen esiintyjän – kahden tanssijan ja kuvataiteilijan – liikkeen jättämästä jäljestä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot, Aishe Vejdani
Yksityiskohta Aishe Vejdanin Gardener Called Gardener -teoksesta (2021), joka on öljyvärimaalaus. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot, Jaakko Himanen, Vesa Toukomaa, 3D-tulostaminen
Jaakko Himasen ja Vesa Toukomaan Monumentti (2021) on suurikokoinen 3D-tuloste, joka tarjoaa samalla näkymiä taiteen tekemiseen uudella tavalla. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Tekoäly herättää uskonnollisia ajatuksia

Mäntän kuvataideviikoilla jyllää myös tekoäly. Pikselimuotokuvistaan tunnettu Sami Lukkarinen on tehnyt yhdessä Roope Mokan kanssa Unelma ihmisestä -teoksen, jonka evoluutioon ja kehityskulkuihin myös yleisö voi osallistua. Halukkaat voivat käväistä viereisessä kuvauskopissa, napata siellä selfien ja luovuttaa sen teokselle. Selfietä yhdistelemällä tekoäly ryhtyy muokkaamaan uusia, keinotekoisia ihmiskasvoja.

Mäntän kuvataideviikot, Sami Lukkarinen, pikselimuotokuva
Sami Lukkarinen on tullut tunnetuksi pikselimuotokuvistaan. Kuvassa yksityiskohta öljyvärimaalauksesta Artificial XII (2020). Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot, Nayab Ikram
Nayab Ikramin tekoälyyn pohjautuvassa Babe, Call me back -teoksessa yleisö pääsee keskustelemaan tietokoneen modeemin kanssa. Tekoäly yhdistää äänen tiettyihin kirjaimiin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot, tekoäly, Nayab Ikram
Nayab Ikramin teos ja tekoälyn kanssa puuhaaminen kiinnostaa selvästi myös nuorempaa yleisöä. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Anna Ruthin mukaan tekoälyyn suhtaudutaan edelleenkin varsin kahtiajakoisesti.

– Saatetaan ajatella, että tekoäly tulee ja valtaa maailman, mutta toisaalta sitä voidaan myös pitää työkaluna, jonka kanssa tehdään yhteistyötä. Tuntuu toisinaan siltä, että tekoäly herättää jopa uskonnollisia ajatuksia ja ihmisellä on samanlainen suhde tekoälyyn kuin jumalaan. Mielestäni on valtavan kiinnostavaa pohtia tekoälyn paikkaa yhteiskunnassamme.

Kanadalaislähtöinen Anna Ruth on asettunut Suomeen Ranskan kautta, ja nykyisessä kotikaupungissaan Jyväskylässä hän on profiloitunut taiteen moniottelijana. Aiemmin Ruth on toiminut taideinstituutioiden ulkopuolella, joten Mäntän kuvataideviikkojen kuratoiminen on ollut hänelle aivan uudenlainen kokemus.

Mäntän kuvataideviikot, Mayumi Niiranen-Hisatomi, ryijy
Mayumi Niiranen-Hisatomin Elävä ryijy 2 -teoksen (2018-2021) pääosassa ovat muun muassa järvikaisla ja kuvassa näkyvät pellavan siemenkodat. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot , Robbert Groenendijk
Robbert Groenendijkin Protocolissa (2021) kaksi digitaalista näyttöä kommunikoivat keskenään tekoälyn avulla. Yleisö voi vaikuttaa datavirtaan päästämällä ääniä, jotka aiheuttavat virheitä kahden tietokoneen välisessä keskustelussa. Groenendijk on tehnyt aiemmin nimenomaan mediataidetta, joka pohjautuu digitaalisiin alustoihin ja ohjelmointiin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Mäntän kuvataideviikot, Sara Ilveskorpi, keramiikka
Sara Ilveskorven Arctic Corals -teosta. Keramiikasta on viime aikoina muodostunut kotimaisen taidekentän trendi-ilmiö. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

– Onhan tämä ollut haasteellista, koska kyseessä on suuri näyttely ja instituutio, jolla on omat perinteensä ja visionsa. Olen hyvin kiitollinen tästä kokemuksesta: se on näyttänyt, kuinka voi toimia ja olen myös oppinut tästä paljon.

Tämänvuotisia kuvataideviikkoja leimaa myös se, että mukana on useita taiteilijoita, jotka eivät ole aiemmin olleet kovin tuttuja edes Anna Ruthille.

– Tämä on ollut minulle tärkeää, koska se on tehnyt näyttelystä jännittävän. Jos kaikki olisi ennalta-arvattavaa ja itsestään selvää, jännitystä ei syntyisi.

Mäntän kuvataideviikot, Kemê
Kemê: Same Eyes We Have (2021). Teokseen voi osallistua asettamalla kasvojen eteen puunaamion ja ihmettelemällä, kuka kumma peilistä katsoo takaisin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Suosittelemme