Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
– Kun koronarajoitukset iskivät, tarvitsin turvallisuuden tunnetta, että pystyn itse päättämään edes jostain. Se jokin oli syömiseni ja liikkumiseni kontrollointi. Oli kesäkuu, kun minulla todettiin anoreksia, 21-vuotias korkeakoulun keskeyttänyt opiskelija kertoo.
Syömishäiriötä. Sairauksia. Alkoholismia. Mielenterveysongelmia.
29-vuotias tamperelainen Johanna Rita on kerännyt kymmenittäin korkeakouluopiskelijoiden raa'an rehellisiä tositarinoita siitä, kuinka korona-aika on romuttanut heidän fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa.
– Pitäisi alkaa miettiä, onko tässä maassa kohta yhtäkään työkykyistä nuorta jäljellä, Rita sanoo huolestuneena.
Mediassa näyttää, että opiskelijat kärsivät tylsyydestä ja yksinäisyydestä, vaikka vaikutukset tuntuvat syvemmällä. Jää pimentoon, kuinka huonosti opiskelijat oikeasti voivat. Siksi Rita kirjoittaa kirjan, Melkein elämää, johon hän etsii paraikaa lisää haastateltavia mukaan Instagram-tilillään .
Kirjan viesti on yhteneväinen. Kymmenet korkeakouluopiskelijat kokevat olevansa alinta sakkaa: unohdettu ja yksin selviämään jätetty ryhmä.
Lähiopetus loppuu
Keväällä 2020 opetus siirtyi pulpeteilta petien pohjalle. Peruskouluissa ja toisen asteen tutkinnoissa opiskelijoiden lähiopetuksen tärkeyttä korostettiin.
– Korkeakouluun siirtyessä tuntui, että ylitettiin jokin näkymätön raja, jonka jälkeen opiskelijoista muuttui omillaan pärjääviä aikuisia, itse Tampereen ammattikorkeassa opiskeleva Rita kuvailee kokemustaan.
Tuli pitkiä palautustehtäviä etäluentojen sijaan. Videotallennettuja luentoja ilman reaaliaikaista kysymismahdollisuutta. Viikon mittaisia sähköpostiviestien vastausaikoja. Opiskelijayhteisöön kuulumattomuuden ja yksin jäämisen tunnetta, kertoo kirjan korkeakouluopiskelija.
Käskettiin täyttää hyvinvointilomakkeita ja korjata asennetta.
– Tämäkö on se tapa, jolla meistä välitetään? Näinkö paljon opiskelijoiden hyvinvointi oikeasti kiinnostaa, kysyy 19-vuotias korkeakouluopiskelija.
Rita on huolissaan. Häntä kauhistuttaa, millaista ammattitaitoa korona-aikana valmistuvat korkeakouluopiskelijat oikeasti saavat. Esimerkiksi terveysaloilla on elintärkeää päästä harjoittamaan oppeja oikeassa ihmiskontaktissa.
– Ei opintoja voi suorittaa kirjekurssina, Rita summaa.
Kontaktit kaikkoaa ja mieli mustuu
Korkeakouluopiskelijat kokevat olevansa umpikujassa.
Vain lähipiiriä saa nähdä, vaikka monelle fuksille sellaista ei etäaikana ole muodostunut. Lähipiiri asuu muualla, mutta matkustaa ei voi.
– Olin eristyksissä vieraassa kaupungissa enkä tuntenut ketään. En voinut paeta vanhempieni luokse etäopiskelemaan, sillä isäni asui ulkomailla, enkä halunnut riskeerata, että vien koronan äidilleni, 19-vuotias korkeakouluopiskelija selittää.
Sairaanhoitopiirit ympäri Suomea kertovat koronan lisänneen nuorten masentuneisuutta, ahdistusta ja syömishäiriöitä. Psykiatrisessa hoidossa nuoria on enemmän kuin koskaan.
Moni tarvitsee apua heti, mutta mielenterveyspalveluihin on kuukausien jonot.
– Kavereiden kanssa ei voinut tavata, mikä sopi minulle. He olisivat kuitenkin tarjonneet syötävää. Ravintoloiden sulkeminen taas oli helpotus. Sain lähetteen syömishäiriöisten päivähoitoyksikköön ja joulukuussa 2020 suljetulle osastolle, 21-vuotias korkeakoulun keskeyttänyt opiskelija kertoo.
Korona veikin sen, mille moni elää ja hengittää. Ihmiset, tapahtumat ja matkustelun. Menetyksiä on yritetty kompensoida, mutta turhaan.
– Kun kuvittelimme pystyvämme järjestämään jotain, tuli tieto uusista rajoituksista tai entisten jatkumisesta. Jos taas joskus saimme järjestettyä etätapahtumia, eivät ne kiinnostaneet ketään. Olin täysin hajalla, enkä ollut ainoa, 24-vuotias yhteisöpedagogi kuvaa.
Samoin on yrittänyt tehdä positiivinen ja ratkaisukeskeinen Rita, mutta mattoa on vedetty jatkuvasti alta.
Hän jatkoi ystävien kanssa jutustelua puhelimitse ja somessa, mutta pian se ei enää riittänyt korvaamaan ihmiskontaktia. Kun seinät tuntuivat kaatuvan päälle, Rita pakeni etäopiskelemaan Lappiin, jossa hänen on aina ennen ollut hyvä olla. Nyt sekään ei riittänyt karkottamaan sisäistä möykkyä.
Tunnetta, joka kuristaa ja imaisee sisään.
– Korona tappaa paljon enemmän, kuin tiedämmekään. Se tappaa naurun, se tappaa hymyn. Mitä iloa on olla fyysisesti terve, jos on henkisesti aivan rikki, Rita miettii uupuneena.
Apua ahdinkoon
Tsemppipuheet, kuten korona on yhdistävä sukupolvikokemus ja kaikki ovat samassa veneessä, eivät ole auttaneet enää pitkään aikaan.
– Emme ole millään lailla samassa veneessä! Valtamerialuksessa ovat ne, joiden työt eivät ole loppuneet koronan takia. Ne, jotka eivät joudu pyörittämään arkeaan yksin. Ne, jotka eivät ota sosiaalista eristäytymistä raskaasti, painottaa 19-vuotias korkeakouluopiskelija.
Melkein elämää -kirjan korkeakouluopiskelijat menevätkin nyt jaksamisensa äärirajoilla. Heille yksi asia on varma: näin ei voi enää jatkua.
– Jos vielä ensi syksynä etäopiskelu jatkuu, eikä meidän vuoksemme laiteta tikkua ristiin, on jo liian myöhäistä, 19-vuotias korkeakouluopiskelija sanoo.
On lopetettava koulu. Otettava sairaslomaa. Rita itse ei uskalla edes ajatella, kuinka hän jaksaa, jos etäopetus jatkuu. Hänen ratkaisunsa ahdinkoon onkin yksinkertainen: päästetään opiskelijat kouluun.
– Ei maailma voi pysyä suljettuna ikuisesti ja pyöriä sen ympärillä, että tuijotetaan altistumisia ja tartuntoja. Tai sitten täytyy alkaa tilastoimaan sitä, kuinka moni nuori hakeutuu mielenterveyspalveluihin päivittäin ja viikoittain, Rita summaa.
Toukokuussa yliopistojen rehtorit kertoivat, että etäopiskelu tulisi vielä jatkumaan syksyllä. Tosin lähiopiskeluakin halutaan taata: osalle, kuten fukseille enemmän, ja osalle rajoitetummin.
Syksyn tilannetta on kuitenkin mahdoton ennustaa. Epidemiatilanne on edennyt huonompaan suuntaan ja tartuntojen määrä on kasvussa.
Ritan opiskelukaupungissa Tampereella syksy aloitetaan vahvasti etäopetuspainotteisesti ja lähiopetukseen tai hybridimalliin siirrytään vaiheittain syyslukukauden mittaan.
– Tavoite on, että selvästi yli puolet opiskelijoista opiskelee lähiopetuksessa syksyn lopulla, sanoo Tampereen yliopiston vararehtori Marja Sutela toukokuisessa Ylen jutussa.
Jutussa nostetut sitaatit ovat korkeakouluopiskelijoilta, joita Rita haastatteli Melkein elämää -kirjaansa.
Mitä ajatuksia uutinen herätti? Voit keskustella aiheesta 26.7. klo 23 asti.
Lue myös: