TOKIO. Pitkälti yli 20 miljardin euron kustannukset, josta veronmaksaja kuittaa vähintään 75 prosenttia. Kisat maassa, jonka rokotekattavuus on murusia verrattuna muihin rikkaisiin valtioihin. Kansa, joka mielipidemittauksissa ei edes halua kisoja.
Tokion olympialaisten ympärillä on kuohunut jo pitkään. Ja täysin aiheesta. Maailman suurimman urheilutapahtuman järjestäminen poikkeusoloissa on ainutlaatuinen ponnistus, jollaista ei Tokion jälkeen toivottavasti enää nähdä. Ilman yleisöä kisoista puuttuu tunnelmaa, ja se tuo kisajärjestäjälle entistä enemmän tappioita.
Joka tapauksessa Tokiossa urheillaan 8. elokuuta saakka.
Koska muistikuvat korona-ajan alun tyhjiltä jalkapallostadioneilta ovat vielä siinä määrin tuoreita, keskiviikkona alkaneet lähetykset ilman yleisöä pelatuista Tokion olympiajalkapallon alkulohkon otteluista tuskin aiheuttivat kenelläkään sisäistä mannerlaattojen liikehdintää.
Olen keskiviikosta alkaen työskennellyt kansainvälisessä mediakeskuksessa, joka on majoitettu paikalliseen messukeskukseen. Se on neljä kertaa suurempi kuin Helsingin messukeskus. 115 000 neliömetrin kompleksissa työskentelevän väen määrä on vaikuttanut siihen, ettei ajatus kisoista ilman yleisöä ole ehtinyt upota alitajuntaani.
Ajatuksesta tuli entistä kaukaisempi perjantaina, kun toimittajat matkasivat busseilla lehdistökeskuksesta kisojen avajaisiin. Puolen tunnin matka tarjosi näkymiä kauppakojuista, ravintoloista ja baareista, jotka operoivat täydellä teholla.
Bussimatka tapahtui kello 19. Ravitsemusliikkeiden täyssulku alkoi tuntia myöhemmin samalla kellonlyömällä, kun Tokion olympialaisten avajaiset käynnistyivät.
Avajaisseremonia järjestettiin Tokion 70 000 -paikkaisella olympiastadionilla parille tuhannelle toimittajalle ja yli puolelle miljardille tv-katsojalle. Keskellä prameaa show'ta mieleen puski väkisin ajatus, ettei kisoissa ilman katsojia ole mitään järkeä.
Urheilijat valokeilaan
Tämä ajatus on kuitenkin täysin väärä, jos keskitytään olympialaisten päätähtiin, urheilijoihin. Kritiikki olympialiikettä kohtaan jatkuu Tokion kisojen jälkeen, mutta seuraavat kaksi viikkoa ovat urheilijoiden. Heitä on kisoissa noin 11 000.
Kyseinen poppoo on kaikkea muuta kuin homogeeninen. Mukana on satoja miljoonia euroja tahkoavia tähtiä, mutta valtaosalle olympialaiset on keino pääsyyn pois köyhyysrajalta. Pois vanhempiensa kukkarolta.
Tämä pätee jopa yleisurheiluun, kesäolympialaisten kruununjalokiveen. Vaikka yleisurheilun asema olympialiikkeessä on sementoitu, Tokion kisojen perumisella olisi ollut sille vavahduttavia vaikutuksia. Koronapandemia on kurittanut yleisurheiluun panostavia välinevalmistajia, joista muun muassa yhdysvaltalaisjätti Nike on kiristänyt merkittävästi kukkaronnyörejään. Eikä se ole jäänyt ainoaksi.
Esimerkiksi yhdysvaltalaiselle yleisurheiluhuipulle sponsori on yhtä kuin kenkäsopimus ja pelkkä olympiastatus markkina-arvona rinnasteinen MM-mitaliin. Ainoa perustulon lähde ovat kilpailut, jotka viime vuonna jäivät vähiin leijonanosalta Tokiossa kilpailevista urheilijoista – suuret ammattilaissarjat pyörivät, pienet jäivät jalkoihin yhteiskuntien rajoittaessa elinkeinotoimintaa.
– Jos olisi tullut toinen nollavuosi perään, toisin sanoen olympialaiset ja sen tuoma tv-näkyvyys olisivat jääneet väliin, sillä olisi ollut kansainväliselle yleisurheilulle katastrofaalisia seurauksia, meritoitunut yleisurheiluvaikuttaja arvioi.
Kun yleisurheilun riippuvuus olympialaisista on tämä, jokainen voi pohtia, millainen suhde pienemmillä lajeilla on viiden renkaan kisoihin. Jotain johtopäätöksiä voi tehdä yhdysvaltalaisen USA Today -lehden kyselystä, joka käsitti 500 olympiatason huippu-urheilijaa 48 maasta. Kyselyyn vastanneista 58 prosenttia piti taloudellista tilannettaan epävakaana.
Urheilijoiden oikeudet
Tilanne on olympialiikkeen kannalta paradoksaalinen. Kun urheilijat kamppailevat säädyllisestä toimeentulosta, samanaikaisesti Kansainvälinen olympiakomitea KOK nettoaa Tokion olympialaisten tv-oikeuksista ennätykselliset 3,5 miljardia euroa. Summasta olympiatuotteen päätähdet eli urheilijat jäävät tyhjin käsin.
KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach korosti perjantaina pitämässään avajaispuheessa urheiluliikkeen yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta. Urheilijoiden näkökulmasta kauniissa sanoissa on voimakas ristiriita, sillä KOK:n sääntöjen takia urheilijat eivät saa mainostaa omia sponsoreitaan olympialaisten aikana. Siis ne, joilla sponsoreita ylipäätään on.
Miljardibisnestä ja urheilupomoja on helppo vastustaa, mutta urheilijoiden todellisuus on aivan toinen. Moni heistä tarvitsee nämä kisat. Ja juuri nyt.
Seuraavien kahden viikon aikana maailman huomion saavat atleetit ovat myös merkittäviä esikuvia länsimaisten yhteiskuntien suurimman ongelman, liikkumattomuuden, vastaisessa kamppailussa. Heidän suorituksiaan on syytä arvostaa.
Tokion olympialaisten perumisen puolesta esitettiin paljon hyviä argumentteja. Mutta jos käännetään katse urheilijoihin, myös kisojen pitämiselle on hyviä perusteluja.
Urheilijat ovat joka tapauksessa valokeilansa ansainneet.
Lue myös: