Tämä kesä on ollut keskimääräistä parempi perhoskesä, vahvistaa loppilainen perhosharrastaja Markku Savolainen. Hän on kiertänyt päiväperhosseurannan laskentareittiä Lopella maatalousympäristössä kuuden vuoden ajan.
– Näyttäviä lajeja on ollut paljon lennossa. Esimerkiksi keisarinviitta on ollut mahtava näky, sen on päässyt näkemään useaan kertaan. Sen sijaan pikkuhäiveperhosta ei ole vielä näkynyt, vaikka sitä olenkin odottanut.
Pikkuhäiveperhonen tavattiin Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tänä vuonna sitä on vaeltanut etelästä Suomeen runsaasti.
Sateen jälkeen kuoriutuu uusia perhosia
Pitkä kuiva jakso näkyy jo perhosmaailmassa. Ravintolähteet alkavat käydä vähiin, ja toisaalta uusia perhosia ei kuivalla säällä kuoriudu.
– Pitäisi tulla sadetta, että saataisiin uusia yksilöitä kuoriutumaan ja lentoon. Nyt lentävät perhoset alkavat olla aika kuluneita.
Nyt siivillä on runsaasti valkoisia lanttuperhosia, suruvaippoja, nokkosperhosia, neitoperhosia ja karttaperhosia.
Loppukesästä Markku Savolainen ennakoi arvoituksellista. Lämpimät virtaukset saattavat tuoda Suomeen ihan mitä vaan. Myös jo aiemmin kesällä Suomeen vaeltaneet perhoset, kuten vaaleakeltaperhonen ja kaaliperhonen, tuottavat nyt kotimaista sukupolvea.
Pitkäaikaista seurantaa
Maatalousympäristön päiväperhosseurannassa ei etsitä harvinaisuuksia vaan seurataan päiväperhosten runsaudessa tapahtuvia muutoksia.
Laskentalinjat on jaettu lohkoihin, joilta lasketaan kaikki havaitut päiväperhoset. Laskentakierroksilta kirjataan ylös myös vallitseva lämpötila, tuuli ja muut perhosten lentoon vaikuttavat tekijät. Tiedot kootaan yhteen ja niistä laaditaan vuosittain yhteenveto.
Seuranta alkoi vuonna 1999. Sen jälkeen on voitu todeta, kuinka jotkut lajit runsastuvat, ja jonain vuonna niiden kannat saattavat romahtaa. Esimerkiksi nokkosperhonen oli pitkään alamaissa, kunnes se viime vuonna ponnahti seurannan ykköseksi.