Pulmankijärven reunalla asfalttitie muuttuu kapeaksi hiekkatieksi, ja matkailija siirtyy kuin toiseen maailmaan. Karu tunturiylänkö saa matkailijan haukkomaan henkeään. Alempana järven rannan laakso ja Ylä-Pulmankijoen suu yllättävät vehreydellään.
Suomessa ei toista tällaista kohdetta ole – ja sen tietää myös moni matkailija.
Viime kesänä alue nousi puskaparkkeeraajien suosioon ja matkailu alueella uhkasi karata käsistä. Pahimmillaan leirintä järvellä muistutti "villin lännen touhuja", kuvailee nuorgamilainen nuori yrittäjä Eemeli Hekkanen.
– Autoja voi olla pienellä alueella kymmenittäin ja bileet on pystyssä.
Tänä kesänä tilanne on ainakin jonkin verran rauhoittunut. Metsähallitus tarkkailee silti alueen tilannetta aktiivisesti, sillä sekin on huomannut kasvaneen matkailijavirran.
Jos luontoa kuluttava ja rasittava toiminta lisääntyy ja haitat kasvavat, sillä on keinoja vaikuttaa asiaan. Leiriytyminen ja alueella yöpyminen voidaan kieltää ja roskaamista valvoa tiukemmin.
– Jos ongelmat näyttävät olevan liian isoja, silloin täytyy reagoida, sanoo Metsähallituksen puistonjohtaja Pekka Sulkava.
Matkailijan asenne ratkaisee
Järven historia on erityinen, sillä aikanaan se on ollut osa Jäämerta. Järvessä elää kampela ja laidalla kasvaa esimerkiksi pensaskanervaa. Sitä ympäröi hiekkapitoinen kangasmaasto, joka kuluu herkästi.
Nuorgamilainen matkailuyrittäjä Raimo Hekkanen toivoo matkailijoilta malttia, järkeä ja hyvää asennetta, kun he vierailevat Pulmankijärvellä.
– Tällä alueella on korvaamattomia kohteita. Arktiselle tundra-alueelle yltiöpäinen matkailu on suurin uhka. Onneksi nykypäivän turisti jo ymmärtää kulkea polkuja ja merkittyjä reittejä. Silti villi luonnossa liikkuminen on vieläkin ongelma, Hekkanen sanoo.
Hekkanen on havainnut, että sellainen luonnossa liikkuminen jossa otetaan mönkijä mukaan ja lähdetään kairaan on parina viime kesänä lisääntynyt. Mönkijällä liikkuminen tunturialueella on pääsääntöisesti kielletty.
Pekka Sulkava peräänkuuluttaa matkailijoiden omaa asennetta luonnossa kulkemiseen. Jokaisen matkailijoiden teoilla on merkitystä.
Välinpitämättömyyden jäljet kertaantuvat nopeasti, jos samalla paikalla käy vaikkapa toista tuhatta turistia jättämänsä oman pienen jälkensä.
Roskien viemisestä kulut yrittäjälle
Pulmankijärvi nousi puskaparkkeeraajien suosioon viime kesänä osittain somen ansiosta.
Paikka on mainittu muun muassa monilla somen matkailusivustoilla hienojen kuvausten kera. Järvi on ollut nyt pari kesää erilaisten Puskaparkki-sivujen parhaimpina mainittujen joukossa.
Eemeli Hekkasta pistää harmittamaan matkailijoiden tapa hoitaa jätehuolto. Mikäli matkailijat tuovat roskansa pois leirintäpaikasta, ilmestyvät ne Hekkasen yrityksen roska-astioihin.
– Kun laitamme illalla respan kiinni ja tyhjennämme roskikset iltamyöhällä, alkaa aamun pikkutunneilla melkoinen salainen trafiikki. Ennen aamukuutta roskikset ovat täynnä aivan kuin itsestään joka aamu. Kutsummekin sitä Nuorgamin ihmeeksi, Hekkanen naurahtaa.
Parantaisiko vai pahentaisiko jäteastia tilannetta?
Keskusteluissa nousee esiin usein, pitäisikö alueelle suosiolla laittaa jätehuolto, molokkeja ja muuta infraa. Asialla on kaksi puolta.
– Roskaamisen kannalta ok, mutta investoinnit lisäävät voimakasta villiä parkkeeraamista, Raimo Hekkanen ennustaa.
Hänen mielestään ennemminkin pitäisi informoida sitä, missä kaikkien käytössä olevat julkiset roskankeräyspisteet ovat ja kuinka matkailuyrittäjät voivat palvella matkailijoita omalla toiminnallaan.
Metsähallituksen kanta aiheeseen on selvä. Alueelta ja lähiympäristöstä löytyy kaupallisia yrityksiä, joissa on leirintäalueita ja fasiliteetit kunnossa.
– Suositus on, että niissä pääosin majoituttaisiin, Sulkava sanoo.
Lue myös:
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 29.7. kello 23 saakka.