Vuonna 1880 perustettu Kalevankankaan hautausmaa on kaunis paikka, joka huokuu historian lisäksi rauhaa. Kivirivien välissä ja suurten puiden alla vaellellessa mieli useimmiten tasaantuu. Tampereen seurakunnissa on kuitenkin huomattu, että haudalla käyminen saattaa toisinaan aiheuttaa niin voimakkaita tunteita, että ihminen kaipaa keskusteluseuraa.
Tähän tarpeeseen on vastattu nyt toista kesää hautausmaalla päivystävien kirkon työntekijöiden voimin.
– Meillä on ollut kohtaavaa läsnäoloa ennenkin, esimerkiksi pyhäinpäivänä, äitienpäivänä ja joulun alla. Kohtaamiselle on selvästi tarvetta, ja viime kesän arkipäivien kokemukset osoittivat, että tilausta on yhä enemmän, kertoo pastori Ville Aalo Tampereen evankelisluterilaisesta seurakuntayhtymästä.
Kirkon työntekijän kanssa jutellessaan ihminen saa itse valita mistä puhutaan ja kuinka syvällisesti. Kuuntelijalla on vaitiolovelvollisuus, ja siksi keskusteluissa uskalletaan sivuta vaikeitakin asioita.
– Jos ei ole saanut asioita selvitettyä läheisen ihmisen kanssa tämän elinaikana, saattaa esimerkiksi syyllisyys painaa. Toisaalta usein halutaan puhua kiitollisuudesta ja muistella omia rakkaita lämmöllä.
Korona-aikana yksinäisyyden kokemukset korostuvat keskusteluissa selvästi.
– Moni vanhempi ihminen ei ole nähnyt lapsiaan tai lapsenlapsiaan puoleentoista vuoteen. Täällä on purettu näitäkin tunteita luottamuksellisissa keskusteluissa, Ville Aalo kertoo.
Tampereen seurakuntien työntekijät ovat Kalevankankaalla tavattavissa heinäkuussa joka arkipäivä kello 12-16.
Kaupungin monilla hautausmailla järjestetään kesällä myös opastettuja kiertokävelyitä (siirryt toiseen palveluun).