Arvi Savolainen aloittaa urakkansa olympialaisten painimolskilla maanantaina. Kaiken Tokion olympialaisista löydät Yle Urheilun kisaoppaasta täältä.
"Niisk, niisk. Hän vaikuttaa harmittomalta."
Poni lähestyy, ja näyttää antavan hyväksyntänsä. On aurinkoinen aamupäivä Nastolassa, ja poni on tarkastellut Arvi Savolaisen tyynen rauhallista kehonkieltä.
Tallin omistaja Lia Merimaa katsoo vierestä hymyillen, kun Savolainen tervehtii toista hevosta tutulla otteella.
– Tiedätkö, miten tunnistaa ihmisen, joka on liikkunut pienestä saakka hevosten seassa? Merimaa kysyy, ja vastaa itse:
– Hän rapsuttelee sitä kaulasta. Sieltä ne hevosetkin koskettaa toisiaan. Ja nimenomaan rapsuttaa ja kihnuttaa, eikä mene taputtamaan tai läpsyttämään.
Täällä – "Nastolan perukoilla", kuten päähenkilö itse kuvailee – Savolainen on elementissään. Täällä hän vietti lapsuutensa.
Lapsuus oli täynnä eläimiä, vauhtia ja luovia lajeja. Paini roikkui mukana vain yhtenä osana kokonaiskuvaa.
Juuri tämä yhtälö johti painin terävimmälle huipulle. Palo painia kohtaan olisi saattanut sammua, jos hauska harrastus olisi muuttunut liian vakavaksi liian aikaisin.
Katso Sportlivin minidokumentti painija Arvi Savolaisesta klikkaamalla jutun pääkuvaa.
Kukkojen pahin pelko
Siirrytään Nastolasta lähemmäs Lahden keskustaa Ahtialaan. Arvi Savolaisen vanhempien tietokoneella pyörii videoklippi.
Ensin näkyy paksu lumipeite, hevonen, ratsastaja. Ja pian myös kilpailija. Hän roikkuu köydessä hevosen perässä ja yrittää hevosen nykiessä pysyä pystyssä.
Hiihtoratsastus ei ehkä ole tuttu laji suurelle yleisölle, mutta Savolaiselle kyllä.
– Temppuilimme rataa pitkin. Otimme aikaa ja nopein voitti. Se oli aika hurjaa, hän muistelee.
Toisessa videossa hän kiipeää poninsa Ladyn selkään ja nousee seisomaan. Hän ottaa vauhtia ja hyppää tyylipuhtaan takaperinvoltin alas. (Katso hyppy heti dokumentin alussa.)
Ja teki hän muutakin. Ratsasti, ajoi crossipyörällä, harrasti kaiken maailman urheilulajeja. Sekä kantoi heinäpaaleja ja halkoja.
– Normaaleja maatilan töitä, Arvi sanoo.
Isä Paavon mukaan Arvi oli näppärä käsistään.
– Kun meillä oli liikaa kukkoja, hän otti niitä kiinni ja laittoi niiden päät pölkylle. Minä sitten löin.
Omalaatuiset harrastukset jopa palvelivat tulevaa uraa. Heinäpaalijumppa kartutti voimaa ja hevosakrobatia hioi koordinaatiokykyä.
"Ei ole kyse maailmanmestaruudesta"
Kyllä Savolainen painikin, aina silloin tällöin. Joinain vuosina ala-asteella hän kävi painitreeneissä puoli vuotta ja teki loput ajasta muuta.
Pääpaino urheiluharrastuksissa ei ollut voittaminen tai huipulle nouseminen. Paavo Savolainen painottaa terveiden miehenmallien näkemistä läheltä.
– Ei ole kysymys siitä, tuleeko heistä maailmanmestareita tai olympiapainijoita. Kysymys on siitä, että opettaa pojille, että elämässä on muitakin vaihtoehtoja kuin hengailla nurkissa ja tehdä pahojaan.
Arvi onkin saanut ystäviä ja elämänoppeja urheilun ja varsinkin painin kautta.
– On opetettu, mikä on fiksua ja mikä ei. Se on ollut hyvä lisä siihen, että olen saanut kokea pettymyksiä matolla, turvallisessa ympäristössä.
Hän uskoo, että myöhäinen erikoistuminen on ollut hyväksi. Savolainen sanoo, että harrastuksia pitää alkaa ottaa vakavasti vasta kun aika tuntuu oikealta.
– 15-vuotiaana ei passaa polttaa itseään loppuun. Joinain aamuina lukiossa oli raskasta ja väsytti. Olisinko jaksanut mennä treeneihin, jos olisin jo peruskoulussa joutunut puurtamaan vakavissani?
Olympiakarsintatrilleri koetteli hermoja
Urheilulukioon pääsemisen jälkeen katse kuitenkin vakavoitui. Savolainen alkoi ymmärtää, mitä täydellinen panostus urheiluun vaatii. Hän lisäsi harjoituspäiviä ja oheistreeniä, sekä alkoi asettaa tavoitteita.
– Tuli älynväläys, että voisin pärjätä.
Ja hän pärjäsikin. Kehitys oli vakaata ja nousujohteista. Vuosi vuodelta Savolainen paransi sijoitustaan SM-kisoissa, kunnes hän oli ikäluokkansa paras.
Lukioajan viimeinen pulma oli kuitenkin vielä ratkomatta: ylioppilasjuhlien vessaongelma kesällä 2018.
Muutettuaan uuteen kotiin Lahden Ahtialassa Savolaisten perhe oli elänyt ulkohuussin varassa. Sisävessat olivat tekeillä, mutta ehtisivätkö ne ennen juhlia?
– Ajattelin, että vieraille täytyy ilmoittaa, että jos ette ulkohuussissa halua käydä, niin käykää ennen tuloa. Mutta pari päivää ennen saatiin kaikki kytkettyä, äiti Elina Savolainen muistaa.
Lakki päässä oli aika valloittaa Eurooppa – ja maailma.
Jo alle 17-vuotiaiden sarjassa Savolainen oli Euroopan huippupainijoita. Tulos ikäluokan EM-kisoista oli hopeamitali.
Samana vuonna, kun vessat saatiin kytkettyä, Savolainen tyhjensi pajatson ja voitti ensimmäisenä suomalaisena kultaa alle 20-vuotiaiden MM-kisoista. Seuraavana vuonna hän toisti temppunsa alle 23-vuotiaiden ikäluokassa.
Savolainen voitti viiden vuoden aikana (2015–2019) kahdeksan nuorten arvokisamitalia. Nyt häntä odottavat aikuisten sarjan haasteet.
Savolainen on taustansa näköinen painija. Omien sanojensa mukaan hän ei ole "taitava hassuttaja", vaan vahvuudet ovat voimapuolella, kestävyydessä ja henkisessä kantissa.
– Olen suoraviivainen. Teen töitä ja matsin lopussa katsotaan, kuka on jaksanut paremmin.
Keväällä kaikki nämä ominaisuudet pantiin testiin. Ja kunnolla.
Trilleri ratkesi olympiapaikan
– Happea, keskity! Nyt mennään, pää kylmänä, PÄÄ KYLMÄNÄ!
Painimaajoukkueen päävalmentaja Marko Yli-Hannuksela antaa Arvi Savolaiselle viimeiset ohjeet ennen matolla kutsua Budapestissa maaliskuussa.
On olympiakarsinnan välierä. Painiuran toistaiseksi tärkein ottelu on alkamassa.
Mutta kamppailu viime vuoden EM-hopeamitalisti Nikoloz Kakhelashviliä vastaan alkaa kehnosti. Savolainen on pahasti alakynnessä ja 1–5-tappioasemassa, kun ottelua on jäljellä enää reilu minuutti.
– Kyllähän se on äärimmäisen vaikeaa pitää pää kasassa, kun olet häviöllä ja kello alkaa uhkaavasti tikittää kohti loppua. Siinä ottelussa taistelutahto ja voittamisen halu joutuivat koetukselle.
Tiukassa paikassa Savolainen onnistuu pitämään hermonsa kurissa. Hän heittää italialaisen lihaskimpun takavyöstä viime tingassa ja hänet palkitaan neljällä pisteellä.
Yli-Hannuksela tuulettaa villisti ja huutaa viimeiset neuvot nuorelle suojatilleen:
– PAINI!
Savolainen kontrolloi ottelun loppuhetkiä. Kakhelashvil on aivan puhki ja putoaa uupuneena polvilleen ottelun jälkeen. Matsi päättyy tasapisteisiin 5–5, mutta Savolainen voittaa korkeampiarvoisen pistesuorituksen ansiosta.
Yli-Hannuksela pomppii ympäri kun superpallo, mutta Savolainen pysyy rauhallisena – aivan, kuten hänellä on tapana.
– Hetki meni ymmärtää, että kilpailu on ohi ja on onnistuttu tiukimmassa mahdollisessa paikassa.
Elokuun alussa hän astuu olympiamolskille. Mitä 22-vuotiaalta hevostemppuiljalta voi odottaa Tokiosta?
– Alan olla jo sen verran vanha, että pieni viilaus ja onnistuminen oikeassa paikassa, niin voin olla ihan maailman kärjessäkin.
Isä Paavo suhtautuu poikansa urheilullisiin edesottamuksiin rauhallisesti.
– Minulle usein sanotaan, että olet varmasti hirveän ylpeä Arvista, kun se on menestynyt niin hyvin. Olen vastannut, että olen ylpeä Arvista. Mutta en menestymisen vuoksi, vaan siksi, että hän on Arvi.
Sebastian Backman
Lue myös: