Lähi-idän entinen mallimaa Libanon on hyvää vauhtia matkalla romahtaneeksi valtioksi – ellei se ole jo tuota rajaa saavuttanut. Aivan kuin ongelmia ei olisi ollut ennestään tarpeeksi, maan pääkaupunkia Beirutia ravisteli vuosi sitten yli 200 kuolonuhria ja tuhansia loukkaantuneita vaatinut valtava räjähdys.
Räjähdystä seuranneen vuoden aikana Libanon on mennyt alaspäin vauhtia, jota on kuvattu vapaaksi pudotukseksi. Maan valuutta on menettänyt arvonsa käytännössä kokonaan, talous on supistunut ainakin 40 prosenttia ja yli puolet väestöstä on jo todennäköisesti pudonnut köyhyysrajan alapuolelle. Palkat ja säästöt ovat menettäneet arvonsa.
Maailmanpankki on kuvannut Libanonin talousromahdusta yhdeksi pahimmista maailmassa sitten 1800-luvun puolivälin.
– Tällainen raju ja nopea supistuminen liittyy yleensä konflikteihin ja sotaan, Maailmanpankki totesi kesäkuun raportissaan.
Libanonin hallitus erosi räjähdyksen jälkeen, eikä uutta ole tähän mennessä saatu muodostettua. Tällä viikolla mahdottomana pidettyyn tehtävään ryhtyi aiemminkin pääministerinä toiminut Najib Mikati.
Maan rikkain mies yrittää koota hallituksen
Muun muassa Yhdysvallat ja EU ovat kehottaneet Mikatia muodostamaan maalleen pian toimintakykyisen hallituksen, ja Mikati on lupaillut näin tekevänsä. Kovin moni ei kuitenkaan usko hänen tässä onnistuvan, koska Libanonissa valta on perinteisesti jakautunut poliittisuskonnollisten blokkien kesken: perustuslain mukaan presidentin on oltava maroniittikristitty, parlamentin puhemiehen shiiamuslimi ja pääministerin sunnimuslimi.
Ironista on sekin, että rutiköyhälle maalle muodostaa hallitusta sen rikkain mies. Mikati on miljardööri, Forbesin arvio hänen omaisuudestaan on yli kaksi miljardia euroa. Monen mielestä juuri Mikatissa ruumiillistuu Libanonia riivaava eliitin korruptio ja oman edun tavoittelu.
Mahdollisuuksiaan parantaakseen Mikati on sanonut pyrkivänsä muodostamaan puhtaasti asiantuntijoista koostuvan teknokraattihallituksen. Hallituksen syntymiselle olisi huutava tarve, sillä Libanon kaipaa kipeästi ulkomaista apua, mutta maassa ei ole tähän saakka ollut halua tai kykyä toteuttaa avun ehdoksi asetettuja uudistuksia.
Aktiivisin asiassa on toistaiseksi ollut entinen siirtomaaisäntä Ranska, joka järjestää Libanon-avustuskokouksen ensi keskiviikkona, Beirutin räjähdyksen vuosipäivänä.
"Tekisi mieli rikkoa paikkoja"
Beirutissa 4. elokuuta 2020 sattunut valtava räjähdys kiinnitti koko maailman huomion hetkeksi Libanoniin. Verkkoinsinööri Shady Rizk kuvasi satamassa savuavaa varastoa parvekkeeltaan, kun puutteellisesti varastoitu satojen tonnien lannoitemateriaali räjähti.
Rizkin ruumiiseen iskeytyi satoja lasinsirpaleita, joita poistetaan hänen kehostaan vielä vuosi räjähdyksen jälkeen. Lääkäreiden mukaan lasinpalasia löytynee vielä vuosien ajan.
Fyysisten vammojen lisäksi räjähdys haavoitti myös sielua. Rizk kertoo räjähdyksen vuosipäivän lähestymisen nostavan vihaa siitä, että onnettomuuden tutkinta ei etene eikä ketään ole rangaistu väärinkäytöksistä.
– Tekisi mieli rikkoa paikkoja, lähteä kaduille protestoimaan, heittää polttopulloja, sytyttää tulipalo -- mitä tahansa, jotta viha pääsisi ulos, Rizk kuvailee tuntojaan AFP:lle.
Monen muun koulutetun libanonilaisten tavoin myös Rizk suunnittelee lähtöä pois kotimaasta, ehkä Kanadaan.
Julia Sabra on päässyt muuttamaan takaisin räjähdyksen jäljiltä remontoituun asuntoonsa. Hän sanoo kuitenkin yhä pelkäävänsä monia tavallisia ääniä, kuten oven sulkeutumista tai jonkin esineen putoamista. Libanonin kurja tilanne ei edistä paluuta entiseen.
– Sitä yrittää toipua räjähdyksen aiheuttamasta traumasta, mutta samalla pitää yrittää selvitä päivittäisestä puutteesta, jota on kaikesta, Sabra kertoo AFP:lle.
Kaikesta on pulaa ja kaikki on kallista
Pulaa Libanonissa on todellakin kaikesta: polttoaineen vähyys on johtanut siihen, että sähkönjakelu toimii ehkä vain pari tuntia päivässä.
Jos välttämättömyystarvikkeita, kuten esimerkiksi kuukautissuojia, vielä löytyy, ei niitä monillakaan ole enää varaa ostaa. 28-vuotias Sherine kertoo turvautuvansa riepuihin, pyyhkeisiin ja kahteen osaan leikattuihin vauvanvaippoihin.
– Aluksi tunsin itseni lannistuneeksi, mutta sitten päätin laittaa tyttäreni etusijalle. Hankin mieluummin hänelle maitoa, Sherine kertoo AFP:lle.
Myös lääkkeistä on pulaa, ja sadat lääkärit ovat lähteneet maasta paremman toimeentulon toivossa.
Libanonin kurimus saattaa kuitenkin pahentua vielä nykyisestä. YK:n lastenjärjestö Unicef varoitti viime viikolla, että Libanonin vesihuoltoa uhkaa pikainen romahdus. Polttoaineen, varaosien ja puhdistusaineiden puute on johtamassa siihen, että jopa 70 prosenttia maan väestöstä – noin neljä miljoonaa ihmistä – on vaarassa jäädä vaille puhdasta vettä.
Jos julkinen vesihuolto romahtaa, turvautuminen yksityisiin tarjoajiin ja muihin lähteisiin voi nostaa veden hintaa jopa 200 prosenttia, Unicef ennustaa.
Libanonin tilannetta kärjistää entisestään se, että maan asukkaista noin viidesosa on tällä hetkellä pakolaisia Syyriasta. Heillä menee, jos mahdollista, vieläkin huonommin kuin libanonilaisilla.
Lue lisää aiheesta: