Kansainvälinen sukellusryhmä Badewanne löysi viime vuonna Suomenlahdesta Hangon ja Hiidenmaan väliseltä merialueelta ainutlaatuisen flöitti-hylyn.
Hyvässä kunnossa olleen hylyn vierestä on nyt paljastunut aluksen puinen peräpeili, jonka sukeltajat onnistuivat kääntämään. Peräpeilistä paljastui vuosiluku 1636 ja laivan nimeä kuvaava joutsenhahmo.
Hylky makaa 85 metrin syvyydessä Suomenlahden pohjassa, jonne sukeltaminen ei ole ihan lasten leikkiä. Alusta tutkineen tutkimussukeltaja Jouni Polkon mukaan aikaa tutkimustyölle sukelluksella on vain noin 20 minuuttia, mutta reissu vie koko päivän.
– Pinnalle tuleminen tuollasesta syvyydestä kestää kaksi ja puoli tuntia.
Tukholman yliopiston flöitteihin erikoistuneen meriarkeologi Niklas Erikssonin mukaan alukset yksilöitiin peräpeiliin kaiverrettujen tietojen perusteella. Peräpeilin palasia on aiemminkin löytynyt meriarkeologisissa tutkimuksissa, mutta tämä on Erikssonin mukaan ensimmäinen kerta, kun koko peräpeilin informaatio on saatavilla.
– Tarkemmissa tutkimuksissa paljastunee vaakuna, josta selviää laivan kotisatama, sanoo Eriksson.
Jouni Polkon mukaan Suomenlahdessa on hyvät olosuhteet puurunkoisten hylkyjen säilymiseen. Itämeressä ei esiinny puuta syövää nilviäistä, joka suolaisissa merissä syö puualuksen jopa kymmenessä vuodessa.
Hylystä puuttuvat kuitenkin esimerkiksi mastot, jotka ovat todennäköisesti irronneet troolauksessa.
Todellinen syy kyseisen flöitin uppoamiseen ei välttämättä koskaan selviä. Polkon mukaan tällaisten laivojen runko aina elää kovassa kelissä, minkä vuoksi niihin pääsee aina vähän vettä sisään. Hylynkin kannelta löytyy pari manuaalista vesipumppua. Voi olla, että miehistö ei ole esimerkiksi ehtinyt pumppaamaan vettä ulos tarpeeksi ripeästi.
– Tuohon aikaan aluksien ruumassa kuljetettiin viljaa myös ihan sellaisenaan. Jos sen joukkoon pääsee paljon vettä, se tukkii pumput, sanoo Polkko.
Flöitit olivat Hollannin tasavallan kauppalaivaston suosimia kolmimastoisia ja tilavarunkoisia purjealuksia, joilla maa hallitsi Itämeren meriliikennettä 1600-luvun alusta 1700-luvun puoliväliin saakka. Itämeren liikenteessä flöitit kulkivat yleensä aseistamattomina, jotta niillä voitiin kuljettaa mahdollisimman paljon rahtia pienellä miehistöllä.
Hylkyä tutkii sukellusryhmä Badewannen. Meriarkeologi Niklass Erikssonin lisäksi hylyn tutkimuksissa ovat olleet mukana Suomen ja Hollannin Museovirastojen meriarkeologit Minna Koivikko ja Martijn Manders.
Uusien tietojen valossa voi olla mahdollista Mandersin mukaan selvittää laivan viimeisen miehistön henkilöllisyydet.
– Flöitti valaisee tyypillistä hollantilaista lähestymistä laivanrakennukseen ja symboloi aikakauden kukoistavaa kauppamerenkulkua, sanoo Manders.
Flöitti-hylystä kuvataan myös Fluit -dokumenttielokuvaa, joka pyrkii selvittämään laivan lopullisen kohtalon.
Lue seuraavaksi: