Kustavin kirkolla on ikää 345 vuotta ja se on suosittu turistikohde. SIlti se tavallaan löydettiin vasta tänä kesänä.
Kirkko on suojeltu ja se kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (siirryt toiseen palveluun). Perustelut ovat kuitenkin olleet osin pielessä: kirkko on historiallisesti merkittävämpi kuin on arveltu.
Tuoreiden tutkimusten perusteella se on Suomen vanhin puinen ristikirkko, eikä sitä alunpn perin rakennettu pitkäkirkoksi, kuten on virheellisesti 1930-luvulta lähtien väitetty historiankirjoissa. Löytö on merkittävä, sillä 1600-luvun puisia ristikirkkoja on aiemmin katsottu säilyneen vain neljä. Kustavin vuonna 1676 valmistunut kirkko tulee nyt joukkoon viidentenä ja vanhimpana.
.
Puisia rakennuksia on säilynyt ylipäätään niukasti, sillä vuosisatojen saatossa niitä ovat tuhonneet sää ja tuli. Kirkkorakennusten kohtalona oli lisäksi usein uusin arkkitehtuurimuoti: puisia kirkkoja purettiin kivisten tieltä.
Myös Kustavin kirkko on kokenut myllerryksiä. Kirkko oli alunperin Kunnaraisiin rakennettu Pyhän Jakobin kappeli, joka siirrettiin nykyisille sijoilleen Kivimaalle vuonna 1783 muutaman kilometrin päästä.
Samalla se sai kuninkaalta uuden nimen. Paikkakunta sai sen sitten paljon myöhemmin kirkolta.
Kotiseuturakkaus ajoi selvitystyöhön
Löydön takana on yhden naisen kotiseuturakkaus.
Historiantutkija Outi Hupaniittu on päivätöissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistonjohtajana ja viettää kesälomat Kustavissa, josta hänen sukunsa on kotoisin. Synnyinseudun historia kiinnostaa häntä valtavasti.
Hupaniittu oli lupautunut tekemään Volter Kilpi -kirjallisuusviikolle (siirryt toiseen palveluun) esitelmän Kustavin kappeleista. Mitä enemmän hän perehtyi kirkkoa koskevaan aineistoon, sitä ristiriitaisemmalta se alkoi vaikuttaa.
– Aloin ihmetellä, miksi kirkosta puhuttiin pitkäkirkkona, vaikka Jakobin kappelin mailla on ristikirkon perusta. Aineistossa puhuttin myös siitä, että kirkossa olisi ollut sakarat, mutta ne oltaisiin uusittu siirron yhteydessä. Jotain hyvin kummallista siinä oli. Kun jossain vaiheessa on tehty tulkintavirhe, se on sitten kertautunut ja jäänyt kummittelemaan.
Hupaniittu otti yhteyttä kollegaansa Panu Savolaiseen, joka on kirkkojen puurakentamiseen perehtynyt arkkitehtuurin historian apulaisprofessori Aalto-yliopistossa. Pian he olivat jo yhdessä tutkimassa kirkon välikattoa.
Hupaniittu ja Savolainen perehtyivät myös muun muassa satojen vuosien takaisiin pitäjänkokousten pöytäkirjoihin ja tilikirjoihin, joihin oli tarkkaan kirjattu aikanaan kappelin rakentamisen ja sittemmin sen siirtämisen yksityiskohdat. Ne puhuivat sen puolesta, että kirkko on aina ollut ristikirkko.
Outi Hupaniittu kertoo Kustavin kirkon varhaisvaiheista YouTube-videolla (siirryt toiseen palveluun)
Panu Savolaisen blogikirjoituksen Kustavin kirkosta voi lukea tästä (siirryt toiseen palveluun)
Kuningas puuttui kappelikiistaan
Kirkon siirron taustalla oli se, että Vartsalan vanha kappeli oli niin kehnossa kunnossa, että kappalainen ei uskaltanut enää saarnata siellä.
Vaikka oma kappeli oli hajoamassa, ei Vartsalan väki ollut halukas käymään Jakobin kappelissa. Sen ajan kirkkojärjestyksen mukaan jumalanpalvelukseen oli tultava joka sunnuntai, mutta matkat saariston arvaamattomissa säissä olivat hankalia. Kelirikkoaikaan ne olivat täysin mahdottomia.
Jakobin kappelin ongelmana puolestaan oli se, että sen paremmin kirkon sisälle kuin kirkkomaahankaan ei voinut kaivaa vaaditun syvyisiä hautoja.
Kuningas lopetti lopulta sijaintia koskevan nahinan ilmoittamalla, että pyhäköt yhdistetään ja uusi kirkko pystytetään kahden kappelin puoliväliin. Niinpä Pyhän Jakobin kappeli siirrettiin rekikolonnalla jäiden ja hankikannon aikaan nykyiselle paikalleen. Vartsalan kappeli purettiin.
Siirron yhteydessä kirkkoa korotettiin kolme kyynärää, eli 1,8 metriä. Outi Hupaniittu arvelee että korotus on myöhemmässä historiankirjoituksessa sekoitettu sakaroiden uusimiseen tai rakentamiseen.
Hänen mielestään puutavaran mittakaava paljastaa, että sakarat siirtyivät Jakobin kappelista siinä missä kaikki muukin.
– Hirsiä oli tilattu kuitenkin vain juuri sen verran kuin korottamiseen tarvittiin. Vartsalan väki oli luvannut kirkkokassansa siirtourakkaan, mutta vasta jälkikäteen. He halusivat varmistaa, että tehdään vain järkeviä asioita. Rahoistaan tarkat talonpojat olisivat äkkiä vaihtaneet rakennusmestaria, jos sakaroiden vaihtoa olisi ehdotettu ilman todella merkittävää syytä.
Pieni pitäjä sai pramean kirkon
Yksi todiste Kustavin kirkon ristikirkko-alkuperästä on sen rakennuttaja.
Pyhän Jakobin Kappeli sai alkunsa yhden miehen intohimoprojektina. Kunnaraisissa ruotsalaisaatelisia Jakob Flemingiä ja Henrik Hornia edustanut Henrik Wärdh oli sitä mieltä, että oma kappeli tarvitaan. Vartsalaan on liikaa matkaa.
Wärdh sai molemmilta aatelisherroilta sekä rakennusluvan että rahaa. Kun myös tuomiokapituli siunasi hankkeen, kappeli sitten rakennettiin. Toista pappia ei kuitenkaan herunut, mistä kunnaraislaiset ja vartsalalaiset sitten kinasivat ne runsaat sata vuotta, jotka kuluivat kappeleiden yhdistämiseen.
Outi Hupaniitun mukaan tämä voi myös selittää sitä, miksi Pyhän Jakobin kappelista tehtiin saman tien viimeisimmän ruotsalaismuodin mukainen. Hankkeen rahoitus oli kunnossa, sen takana oli ruotsalaisia mahtimiehiä, sieltä tilattiin rakennusmateriaaleja, rakennusmestarit ja luultavasti myös rakentajat.
Tukholmaan oli hiljattain rakennettu Ruotsin ensimmäinen ristikirkko, Katariinan kirkko. Se käynnisti ristikirkkotrendin.
– Pyhän Jakobin kappeli oli sen ajan mittapuulla todella suuri ja komea, uusimman muodin mukainen. Ristikirkko oli 1600-luvun muotijuttu, mutta myös rakennusteknisesti nerokas ratkaisu. Puusta rakennettaessa tulee hirren pituus vastaan. Jos seinä on yli 15-20 metriä tarvitaan tukipilareita. Sakaroiden avulla tilaa saa melko vaivattomasti lisää.
Pötkömäisissä pitkäkirkoissa ongelmana oli ollut huono näkyvyys. Ristikirkossa lähes jokaisesta penkistä näki sakaroiden yhtymäkohdassa olevaan saarnatuoliin.
Hupaniitun mielestä kustavilaisilla on ennenkin ollut syytä olla ylpeitä kirkostaan, ja nyt entistä enemmän.
– Tästä meni läpi Suuri Postitie, sen ajan merkittävin valtaväylä, mutta ei tämä mikään metropoli ollut. Mutta sitten kun oli rahaa ja resurssit ja tähtikuviot kohdallaan, pystyttiin rakentamaan näinkin pieneen pitäjään viimeisen muodin mukainen kirkko.
