Norjalainen Karsten Warholm pinkoi tiistaina kertakaikkiaan älyttömän maailmanennätyksen. Norjan ihmemies alitti ensimmäisenä miehenä maailmassa 46 sekunnin haamurajan 400 metrin aidoissa, vieläpä olympiafinaalissa.
Warholmin tykkijuoksun jälkeen Suomen Urheiluliiton (SUL) valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni ei ollut uskoa silmiään.
– Saimme todistaa yhtä yleisurheiluhistorian kovimmista ja samalla yllättävimmistä suorituksista. Se pysäytti lajiväen ja varmasti myös monet muut urheilua seuraavat ihmiset. Täysin poikkeuksellinen suoritus, Finni hehkuttaa Yle Urheilulle.
Finnin mukaan tuskin kukaan uskalsi edes ajatella ennakkoon, että tällä vuosikymmenellä juostaisiin miesten 400 metrin aidat alle 46 sekunnin. Warholmille onkin lähes mahdotonta asettaa rajoja.
– Warholm on vähän samantyyppinen urheilija kuin Carolina Klüft oli ottelussa. Sen verran on tullut seurattua Karstenin uraa, että hänelle näyttää olevan täysin mahdoton määritellä rajoja. Aina, kun semmoisen yrittää asettaa, hän rikkoo sen reilusti. Parempi siis jättää kokonaan asettamatta, Finni naurahtaa.
Ruotsalainen Klüft oli seitsenottelussa voittamaton 2000-luvun alulla. Hän voitti Ateenassa olympiakultaa vuonna 2004. Lisäksi hän ylsi MM-kisoissa neljään kultaan ja yhteen pronssiin naisen EM-tason edesottamuksista puhumattakaan.
Warholm puolestaan paransi Tokion finaalissa ME-aikaansa uskomattomat 76 sekunnin sadasosaa. Finnin mielestä 25-vuotias Warholm ylsi ennätykseensä tilanteessa, jossa kaikki elementit olivat kohdallaan. Urheilija oli uransa tärkeimmällä hetkellä huippukunnossa erinomaisissa olosuhteissa ja kilpailutilanteessa, jossa haastaja oli lähes hänen tasollaan.
– Karsten on äärimmäisen kova kilpailija. Yhdysvaltojen Rai Benjamin oli hänelle niin kova haastaja, että hän tiesi voittoon tarvittavan uuden maailmanennätysjuoksun. Benjaminin läsnäolo Tokiossa sai aikaan sen, että näimme näin hurjan maailmanennätyksen.
– Kaikki tähdet olivat kohdillaan ja hän onnistui teknisesti, taktisesti ja vauhdinjaollisesti todella hyvin. Jos nyt sanoo, ettei koskaan tulla juoksemaan alle 45 sekunnin, niin voi olla että tämä mies sen kuitenkin sitten tekee, Finni jatkaa.
Pohjoismaalainen supertähti, josta Suomen tulisi ottaa opiksi
Yhdysvaltalaiset tai yhdysvaltalaissyntyiset juoksijat ovat hallinneet 400 metrin aitajuoksua olympialaisissa vuosikymmenet. Warholmin olympiakullan myötä lajissa on nyt uusi kiistaton kuningas, joka on hämmästyttävästi pohjoismaalainen.
– Karsten on ehdottomasti poikkeusyksilö, jollaisia sieltä täältä välillä putkahtelee. Hänellä on sellaisia ominaisuuksia, jollaisia kenelläkään muulla ei ole tässä lajissa eikä ole koskaan ollutkaan. Hänen poikkeuksellisuutensa ei katso synnyinmaata, Finni toteaa.
– On kuitenkin hienoa, että tässä on murrettu viime vuonna monia rajoja. Tässä tapauksessa meillä on Pohjoismaasta lähtöisin oleva, joka on pikajuoksulajissa kaikkien aikojen paras. Se tekee ehdottomasti hyvää yleisurheilulle ja koko lajille.
Warholmin ennätys on parantunut viidessä vuodessa lähes kolmella sekunnilla. Suomessa historian saatossa vain neljä miestä on pystynyt juoksemaan 400 metrin sileällä kovempaa kuin norjalainen aidoissa.
Norjan muiden miesten yleinen taso 400 metrin aidoissa ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeuksellinen, kyse on pelkästään Warholmista. Finnin mielestä Suomessa voitaisiin oppia paljon Warholmin taustasta.
– Karstenilla on valtavan monipuolinen urheilutausta. Hän aloitti yleisurheilu-uransa vahvasti moniottelussa, joten pohjatyö 400 metrin huippuaituriksi lähti jo paljon ennen lopullista lajivalintaa, Finni painottaa.
Vielä alle 19-vuotiaana nuorten arvokisoissa Warholmin päälaji oli kymmenottelu. Tuolloin hän juoksi satasen aikaan 10,54, hyppäsi korkeutta 205 ja pituutta yli 760. Nuoren miehen 400 metrinen kuitenkin erottui muista tuloksista vahvimpana 46,2 -alkuisella ajalla.
Siirryttyään harjoittelemaan ja kilpailemaan nelosen aitoihin, Karstenin kehitys lähti rakettimaiseen nousuun.
– Myös Suomessa yleisurheilijoilla tulisi olla vahva urheilutausta. Kaikkien ei tarvitse olla moniottelijoita, mutta jokaisella pitäisi olla määrällistä lajitaustaa ja monipuolisen fyysisesti harjoitettu pohja, josta ammentaa.
– Huippuyksilöt jalostuvat sitten lopulta lajinomaisella harjoittelulla. Ne, ketkä ovat mennäkseen maailman huipulle, niin menevät, mutta kattavan pohjan tekeminen on isoin oppi meille Warholmin suunnasta, Finni sanoo.
Tuloskunto nousuun suosion lisäämisellä
400 metrin matka on yhdistelmä nopeutta ja kestävyttä matkan taivaltamisen vaatiessa ehdottoman kovia juoksupohjia. Yksikään suomalainen mies ole juossut ratakierrosta edes sileällä 47 sekunnin alle yli kymmeneen vuoteen. Finni lähtisi korjaamaan suomalaisten heikkoa tuloskuntoa lajin kiinnostavuuden lisäämisellä.
– 400 metrin sileä ja aidat eivät ole olleet suosituimpia lajeja poikien parissa. Monet nopeat ja lajin kapasiteettia omaavat nuoret jäävät 100 ja 200 metrin matkoille tai kenties hyppäävät pituutta. Meillä on tyyppipula erityisesti 400 metrillä poikien ja miesten puolella, Finni paljastaa.
Keskiviikkona myös naisten 400 metrin aitojen vanha ME-aika murskaantui, kun sekä Yhdysvaltojen Sydney McLaughlin ja Dalilah Muhammad painelivat olympiafinaalissa alle entisen maailmanennätyksen. McLaughlin pysäytti kellot aikaan 51,46, parantaen omissa nimissä ollutta ME-tulostaan lähes puolella sekunnilla.
Naisten puolella matkan suosio on kasvanut viime vuosina Suomessa, erityisesti Viivi Lehikoisen läpilyönnin myötä.
Miehissä Oskari Mörö on luonut latua kohti lajin kansainvälistä huippua, mutta se ei ole tuonut toivotulla tavalla lajille elintärkeää harrastajapohjaa, ainakaan vielä.
Mörön Riossa viisi vuotta sitten juoksema 400 metrin aitojen Suomen ennätys kirjataan aikaan 49,04, joka jää yli kolmen sekunnin päähän Warholmin uunituoreesta ME:stä.
– Meidän on katsottava peiliin ja samalla ulkomaille, kuten Norjaan, että mitä 400 metrin harjoittelu tänä päivänä on ja kehittää omaa valmennuksellista sisältöä ratakierroksella sen pohjalta. Turha tässä on kaunistella, siinä meillä on parannettavaa, Finni kertoo.
Lue myös: