Kuka saa säveltää ja kuka on säveltäjä? Sitä on viime aikoina pohtinut Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa ja säveltämistä opiskeleva Viktor Toikkanen.
– Usein ihmiset, jotka tekevät elektronista musiikkia tietokoneella, eivät koe olevansa säveltäjiä. Usein asiaa perustellaan sillä, että siinä vaiheessa kun musiikki on nuoteilla, sinusta tulee säveltäjä. Mutta tietokoneohjelmalla tehdyn musiikin voi helposti kääntää toisella ohjelmalla nuoteiksi. Tuleeko sinusta siis sillä hetkellä säveltäjä, kun konvertoit mididatan nuoteiksi?
Toikkasen mukaan säveltäjyyttä mystifioidaan liikaa ja sitä hän haluaisi tällä hetkellä purkaa. Hänen mielestään kulttuurissamme ajatellaan niin, että säveltäjän täytyy ensin syntyä musikaalisesti lahjakkaana ja aloittaa soitinopinnot alle kouluikäisenä, jotta voi ryhtyä säveltäjäksi nuorena aikuisena.
– Haluaisin muuttaa ihmisten käsityksen säveltämisestä ja tehdä siitä helpommin lähestyttävää.
Illuusiota säveltäjyyden virtuoosivaatimuksista Toikkanen pyrkii rikkomaan ruohonjuuritasolta. Tällä viikolla Toikkanen jakoi musiikin tekemisen iloa aikuisille suunnatulla äänitaiteen ja elektronisen musiikin kaupunkileirillä.
Koodattua rytmimusiikkia
Toikkanen innostui säveltämisen tekemisestä helpommin lähestyttävämmäksi etenkin algorave-kulttuurin myötä, jota hän yrittää tuoda myös Suomeen. Britanniasta lähtöisin olevassa kulttuurissa esiintyjät koodavat musiikkia livenä.
Livekoodaaminen ei toki ole niin pitkäjänteistä puuhaa kuin perinteinen koodaaminen, sillä musiikin koodaamiseen tarkoitetut ohjelmat nopeuttavat prosessia huomattavasti. Toikkasen mukaan ohjelmat on suunniteltu niin, että mahdollisimman pienellä määrällä merkkejä syntyy ääntä.
– Elektroninen musiikki on aika abstraktia ja yleisölle voi olla hankalaa hahmottaa mitä siellä lavalla oikein tapahtuu. Livekoodaamisessa esiintyjän tietokoneen näkymä on projisoituna jonnekin yleisön nähtäväksi. Yleisö siis näkee, että nyt tuo käynnistää koodin pätkän ja se tuottaa tämän musiikin mitä me kuullaan.
Livekoodauskeikkoja itsekin vetävä Toikkanen on yksi Algorave Helsinki -järjestön perustajista. Ryhmä järjesti ennen korona-aikaa esimerkiksi koodauskerhoja Helsingin keskustakirjasto Oodissa.
– Hienoa tekstipohjaisessa musiikin tekemisessä on se, että tarvitset vain tietokoneen ja kirjoitustaidon. Ohjelmistotkin ovat ilmaisia. Koska tekniikka ei vaadi fyysistä soittotaitoa, se on paljon inklusiivisempaa ja mahdollistaa musiikin tekemisen ilon monille.
Tekno on lähellä sydäntä
Syntaxjuggalo, Zaum, Jodelboys ja Vialliset. Monen esiintyjänimen ja kollektiivin alla levyjä pyöritellyt Toikkanen on tunnettu aktiivi Helsingin teknopiireissä.
Elektronisen musiikin kärpänen puri Toikkaseen teini-iässä. Vaikutteiksi Toikkanen mainitsee isän ostaman legendaarisen Roland Juno-106 -syntetisaattorin ja Pan Sonic -yhtyeen.
– Äiti oli opiskellut Pan Sonic -yhtyeen Ilpo Väisäsen kanssa ja meillä on paljon yhteisiä tuttuja tän Väisäsen kanssa. Monesti koitin kuunnella Pan Soniccia, mutta se ei koskaan kolahtanut, kunnes teini-ikäsenä se aukesi ja underground-reivit rupesivat kiinnostamaan.
Jo 16-vuotiaana hän soitti ensimmäisen dj-keikkansa ja suuri osa sen jälkeisestä elämästä on mennyt teknon parissa puuhaillessa. Samalla Toikkanen opetteli musiikin tekemistä.
– Ihan alunperin soitin rumpuja bändeissä, mutta jossain vaiheessa se bändimeininki vaihtui syntetisaattoreihin ja rumpukoneisiin.
Oudot tavat tehdä musiikkia viehättävät
Suurelle yleisölle Toikkanen on luultavasti melko tuntematon nimi, vaikka hän on ollut mukana isoissa suomalaisissa elokuva- ja televisiotuotannoissa äänittäjänä. Viimeisin oma musiikillinen projekti Toikkasella on ollut säveltää Elokapinan mielenosoituksesta kuvatusta videosta teosta puhallinkvintetille.
Toikkasta viehättävät erikoiset tavat tehdä musiikkia. Hän on tehnyt musiikkia esimerkiksi kasveilla, josta hän kertoi Ylen jutussa kolme vuotta sitten. Toikkanen kertoo kyllästyvänsä asioihin nopeasti, minkä vuoksi hän etsii aina uusia tekniikoita ja tapoja tehdä musiikkia. Kokeellisuuden pariin ajaa myös säveltämisen ajoittainen yksinäisyys.
– Minun taustani on yhdessä tekemisessä ja näkisin, että ne ne eri tavat tehdä musiikkia ovat hieman kuin bändikavereita. On jotenkin helpompi reflektoida omaa tekemistä, kun siinä on mukana jotain itsensä ulkopuolisia tekijöitä.
Livekoodaamista ja kasvimusiikkia yhdistää Toikkasen mielestä niiden yllätyksellisyys. Molemmissa musiikkia syntyy osittain satunnaisuuden kautta. Kokeellisesti tehty musiikki on Toikkaselle tutkimusmatka, josta ei aina tiedä mihin se tulee päätymään ja mitä sieltä löytyy.
– Säveltämisessä on niin iso toisteisuuden vaara. Näissä tekniikoissa pystyn tavallaan itse ottamaan askeleen taaksepäin ja olemaan edes hetkellisesti kokijana siinä tilanteessa. Tulee se fiilis, että taikuri oli itsekin yllättynyt. Teinkö minä tämän oikeasti?