Kuiva ja lämmin kesä oli jälleen hyvä turvetuotannolle, mutta silti energiaturpeen tuotantomäärät hiipuvat. Energiaturvetta ei uskallettu tänä kesänä nostaa, koska kysyntä on romahtanut ja varastojakin vielä on.
Päästöoikeudet ja kansallinen verotus ovat tehneet energiaturpeesta kilpailukyvyttömän. Etenkin päästökaupassa mukana olevat energiayhtiöt ovat vaihtaneet turvetta puuhakkeeseen ennätysvauhtia.
– Aika varovasti on nostettu, kun ei tiedä paljonko sitä enää tarvitaan, sanoo jalasjärveläinen turveyrittäjä Ari-Pekka Niemi.
– Energiaturvetta on nostettu huomattavasti vähäisempiä määriä kuin aikaisempina vuosina. Tuotantomäärät laskivat radikaalisti. Kysyntä on romahtanut ja romahtamassa edelleen, sanoo myös Neovan eli entisen Vapon tuotantojohtaja Pasi Rantonen.
Turveyrittäjien epätoivo
Turvetuottajien ja urakoitsijoiden tilanne on – mikäli mahdollista – entistäkin hankalampi. Moni jäi tänä kesänä ilman tuotantosopimuksia ja paine on kova.
– Niille, jotka ovat energiaturpeessa kiinni, tilanne tarkoittaa ikäviä. Moni on joutunut sopeuttamaan ja on jo konkurssejakin alalla tapahtunut, sanoo Rantonen.
Hallituksen lupaamia kansallisia tukia tai EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta tulevia tukirahoja ei vielä ole näkynyt tuottajien tilannetta helpottamaan. Niiden hakuvaatimuksista tai ehdoistakaan ei ole vielä tietoa.
Jos olisi hidas ja järkevä alasajo, mutta kun on pystysuora pudotus
Ari-Pekka Niemi, turveyrittäjä
– En ole mistään saanut minkäänlaista vastausta, vaikka olen usealta kansanedustajaltakin kysellyt. Kovin tuntuu hitaalta ja kun on katsellut huutokauppasivuja, niin aika moni on jo ajautunut konkurssiin. Ei nyt kovin hyvin ole hoidettu se homma, kritisoi Niemi.
Rantonen puolestaan tietää, että kansallisia tukia valmistellaan työ- ja elinkeinoministeriössä. Hän arvioi, että tukien haku saattaa mennä ensi vuoden puolelle.
– Rahat on eri budjeteissa varmaan varattu, mutta byrokratia vie aikaa. Apua olisi kuitenkin tarvittu jo. Tuet ovat auttamattomasti myöhässä, toteaa Rantonen.
Tuottajat eivät muutenkaan pidä tukipakettia pelastuksena.
– Kyllä epätoivo alkaa vallata ja on melko kova henkinen paine päällä, sanoo Niemi.
Minkälainen tuki toimisi?
Turvetuottajia on kritisoitu siitä, että he ovat pitäneet nopeaa alasajoa yllättävänä. Tilastojenkin mukaan energiaturpeen käyttö on romahtanut nopeasti.
Moni olisi toivonut kunnollista siirtymäaikaa, jotta olisi ehditty reagoida ja esimerkiksi kuluttaa kalliit investoinnit ja koneet loppuun.
– Jos olisi hidas ja järkevä alasajo, mutta kun on pystysuora pudotus, toteaa Niemi.
Tukipolitiikka voisi vielä jotain pelastaa, jos se todella näkyisi tuottajien arjessa. Nyt tuottajat ovat epäileviä sen suhteen, ohjataanko niitä ollenkaan järkevästi.
– Työryhmällä oli alunperin hyvät ajatukset. Sen mukaan olisi korvattu suoraan alueita ja kasoja, tai valtio olisi voinut ostaa niitä huoltovarmuusvarastoihin. Mitä nyt olen kuullut, niin siitä suunnitelmasta on poimittu vain romutuspalkkio pelkästään, sanoo Niemi.
Eli kalliita hienoja koneita pitäisi romuttaa?
– Kyllä, se tuntuu vähän hölmölän hommalta.
Sama huoli on energia-alan laitoksissa, joissa joudutaan investoimaan uusiin, vaikka vanhat polttokattilat eivät olisi vielä edes elinkaarensa päässä.
– Tämä näkyy kyllä kuluttajan kukkarossa, muistuttaa Niemi.
Kasvuturpeelle tarvetta
Samaan aikaan kun energiaturpeen kysyntä hiipuu, kasvu- ja kuiviketurpeen kysyntä on puolestaan kasvussa. Myös vienti vetäisi. Kysymys vain kuuluu, miten pitkään tai miten kannattavaa on nostaa pelkkää pintakerrosta. Alan ongelmat tulevat heijastumaan kasvu- ja kuiviketurpeeseenkin.
Kasvuturve nostetaan suon pintakerroksista, eikä sitä vanhoilla turvealueilla enää ole. Uusien alueiden avaaminen on ollut viime vuosina jo työn takana.
Rantonen epäilee, että viimeistään ensi vuonna energiaturpeen tuotanto on jo alhaisempi kuin muiden turvetuotteiden tuotanto.
– Muutos tapahtuu paljon nopeammin kuin kukaan olisi pari vuotta sitten osannut ennustaa, toteaa Rantonen.
Niemen yrityksessä kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto on kasvanut jo samalle tasolle energiaturpeen kanssa.
– Nyt on aika lailla puolet ja puolet, kun ennen oli 5-10 prosenttia tuotannosta kasvu- ja kuiviketurvetta. Kyllä se on rajusti muuttunut. Mutta ei vaan ole enää sellasia alueita, kun suurin osa on vanhoja soita, niin niissä ei ole enää sellaisia kerroksia, jotka kelpaisivat. Pohjaa kohden kun mennään, siellä ei ole kuin polttoturvetta, selittää Niemi.
Verot ja päästökauppa
Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on puhuttu turpeen polton puolittamisesta tai jopa kokonaan luopumisesta. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta 2035 mennessä. Turpeen polton on laskettu aiheuttavan kymmenisen prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä, vaikka sen osuus kokonaisenergian kulutuksesta on viitisen prosenttia.
Turve on luokiteltu uusiutumattomaksi energianlähteeksi ja mm. hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC luokittelee turpeen samaan luokkaan fossiilisten polttoaineiden kanssa.
Turpeen verotukseen tehtiin muutoksia viime syksynä. Sille laadittiin ns. lattiahintamekanismi, jossa vero on sidottu päästöoikeuden hintaan. Se on tehnyt oman osansa energiaturpeen kysynnän romahtamiselle, mutta suurin vaikutus on kansainvälisellä päästökaupalla.
Energiaturpeesta on tullut kallista ja yhtiöt ovat korvanneet sitä erityisesti puuhakkeella.
Myöskään puun tai puuhakkeen polttaminen ei välttämättä ole ongelmatonta. Hakkeen tuonti kasvaa jajo nyt sitä tuodaan mm. Venäjältä ja Etelä-Amerikasta.
Puuhakkeen polttamisen hiilidioksidipäästökerroin (siirryt toiseen palveluun) on myös korkeampi kuin turpeen.