Hyppää sisältöön
Mielipide
Sää

Kerttu Kotakorpi: Olisiko yksikään käsikirjoittaja kehdannut kirjoittaa todellisuuden kaltaista katastrofielokuvaa kesästä 2021?

Katastrofielokuvat kalpenevat kesän 2021 sääuutisten rinnalla. Ilmastonmuutoksen tiedetään lisäävän sään ääri-ilmiöitä, mutta mittakaava tuli jopa ilmastotutkijoille yllätyksenä, kirjoittaa Kotakorpi blogissaan.

Kerttu KotakorpiMeteorologi

Pelottavan monta kertaa kesän sääuutisia seuratessa tuli sellainen olo, että jos kirjoittaisi elokuvan tällä juonella niin se tuntuisi yliampuvalta. Kuluneen kesän ällistyttävistä säistä saisi kasan hirvittäviä tarinoita. Tässä niistä muutama. 

Ensimmäinen kohtaus kuvattaisiin Kanadan pikkukaupunki Lyttonissa. Paikan 15 sekuntia julkisuutta oli kuin suoraan elokuvasta. Paistateltuaan koko maailman uutisissa ennennäkemättömillä lämpöennätyksillä (siirryt toiseen palveluun), jotka putsasivat pöytää kaikilla aiemmilla ennätyksillä - paikka roihahti liekkeihin ja tuli vei koko kylän. Tieteellisesti kiinnostava fakta on, että lämpöennätykset mitanneet tekniset laitteet ehdittiin tarkistaa ennen paloa, joten ennätykset jäivät historian kirjoihin. Tutkijoiden kamppailu aikaa ja tulta vastaan olisi ollut selkäpiitä karmivaa katseltavaa.

Lisäkappaleen katastrofielokuvaan olisi saanut helleaallon jälkeen Kanadan rannoille kerääntyneistä elävältä paistuneista merenelävien röykkiöistä (siirryt toiseen palveluun).

Myös Kaliforniassa paloi, mutta se oli uusinta edellisiltä kesiltä, ja keräsi ehkä siksi yllättävän vähän mediahuomiota, vaikka kyseessä olivat pahimmat palot vuosikymmeniin.

Siperian maastopalot on nekin jo nähty moneen kertaan, mutta uusia draaman elementtejä toivat tänä vuonna entistäkin kuumemmat lämpötilat – missäpä muuallakaan kun maailman kylmimmässä paikassa (siirryt toiseen palveluun). Lisäkerrointa karmeuteen tuo kuumuuden sulattamasta ikiroudasta ilmaan vapautuva metaani, joka on omiaan kiihdyttämään ilmastokatastrofia entisestään.

Kiinassakin olisi voinut kesän aikana kuvata täysimittaisen katastrofielokuvan tai kaksi. Sadetta tuli niin paljon, että tuskin käsikirjoittajatkaan olisivat kehdanneet laittaa vettä tippumaan enemmän kuin luonto. Yli 600 millimetriä muutamassa päivässä pistää meteorologinkin hiljaiseksi. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että Suomessa koko vuoden sademäärät ovat tätä luokkaa. Kiinalaisessa kaupungissa metrokäytäviin ryöppyävä vesi ja siellä uivat ihmiset olivat kuin suoraan elokuvasta. Siinä vaiheessa kun alueelle oli iskemässä taifuuni heti näiden katastrofaalisten tulvien perään ei länsimainen media enää kyennyt katsomaan toista osaa.

Monen mieleen on varmasti kuluneena kesänä hiipinyt, että kotimaan matkailutarjonta on jo nähty koronapandemian vain kestäessä. Ehkä mieli on alkanut haikalla muille maille. Noh, intoa lienevät latistaneet suomalaisten suosimien Välimeren kohteiden maastopalot tai Keski-Euroopan ennennäkemättömät tulvat. Myös suosikkikohde Lontoo kärsi tulvista. Euroopan äärevistä sääilmiöistä ja niihin liittyvistä paikallisista katastrofeista olisi voinut hyvin rakentaa kokonaisen sarjan. 

Sivujuonteena todettakoon että kaiken tämän Keski-Eurooppaa kohdanneen hävityksen kanssa lähes yhtäaikaisesti julkaistiin EU:n ilmastopaketti – olisiko ajoitus voinut olla jollain tapaa vielä osuvampi? Todellinen draaman huipentuma kauan odotetulle lakipaketille.

Kotimaisella näyttämölläkin on riittänyt seurattavaa.

Pelkästään Kalajoen kesästä olisi riittänyt sisältöä vähintään täyspitkään elokuvaan. Aluksi helleaalto täytti alueen autotiet sekä somen karavaanijonoilla ja loputtomat hiekkarannat muuttuivatkin ihmismereksi. Seuraavassa osassa savu täytti maiseman ja metsä muuttui tulimereksi. Palon traagisuutta korostaa, että samoilla alueilla roihusi jo 50 vuotta aiemmin yksi Suomen historian suurimmista maastopaloista. Onneksi viime hetkellä saapui sade ja maastopalo saatiin pidettyä hallinnassa. Olisin toivonut näkeväni loppukohtauksessa yhtäjaksoisesti yli vuorokauden alueella työskennelleiden sankarillisten palomiesten dramaattisen kotiinpaluun.

Suomalaiset kun rakastavat hellettä niin vuosisadan kesän tarinan olisi voinut rakentaa pelkän kesä-heinäkuun historiallisen lämmön ympärille. Lisämaustetta olisi voinut hakea vaikka onnettomasta viljasadosta, joka olisi mustavalkoajassa tietänyt jopa nälänhätää. Unohtamatta Suomen yli pyyhkäisseitä ukkosmyräköitä, Aatua ja kumppaneita. Komeista vyörypilvistä (siirryt toiseen palveluun) ja kaatuneesta metsästä olisi saanut dramaattisia otoksia.

Nyt vain odotetaan syksyn ja tulevien vuosien jatko-osia. IPCC:n tuore raportti tarjoili karmivan kattauksen juonipaljastuksia tulevista katastrofeista (siirryt toiseen palveluun).

Ilmastonmuutoksen tiedetään lisäävän sään ääri-ilmiöitä, mutta tämä mittakaava ja muutoksen nopeus tuli ilmastotutkijoillekin yllätyksenä (siirryt toiseen palveluun).

Ja tämä on vasta ilmastonmuutoksen traileri.

Kerttu Kotakorpi

Kirjoittaja katsoo liian vähän elokuvia ja lukee liian paljon uutisia. Tämän tekstin tarkoitus ei ole loukata mainituista ilmiöistä kärsineitä. Sen tarkoitus on avata silmiämme sille, kuinka hullu kesä meillä oli.

Blogista voi keskustella 3.9. klo 23.00 saakka.

Blogia korjattu 2.9. klo 9.32. Kalajoella 50 vuotta sitten roihunnut maastopalo korjattu Suomen historian suurimmasta palosta yhdeksi Suomen historian suurimmista paloista.

Suosittelemme sinulle