Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Yle selvitti: Asukaslukuun suhteutettuna Suomi on yhä huippu-urheilun supervalta – Nyt myös paraurheilun parhaat vuodet ovat kuitenkin jo takanapäin

Olympialaisten ja paralympialaisten mitalitilastojen kärkipaikkoja pitävät pienet ja vauraat maat. Väkirikkailla mailla ei ole mitään mahdollisuutta nousta Suomen edelle. Mutta mistä asukaslukuun suhteutetut mitalitilastot oikeastaan kertovat?

Toni Piispanen kelasi kultaa ja kisaennätyksen 200 metrillä
Jani Parkkari
Avaa Yle-sovelluksessa

Suomi sai Tokion paralympialaisissa jälleen yhden merkinnän mitalitilastoihin, kun helsinkiläinen Toni Piispanen voitti tiistaina kultaa 200 metrin ratakelauksessa.

Urheilua seuraavaa tilastonikkaria Piispasen kultamitali ei yllätä. Suomi on perinteisesti pärjännyt erittäin hyvin paralympialaisissa.

Jos kesällä pidetyistä paralympialaista saadut mitalit suhteutetaan valtion asukaslukuun, Suomi on kaikkien aikojen tilastoissa neljänneksi menestynein vammaisurheilumaa.

Eikä hullummin mene olympialaistenkaan puolella.

Samalla kaavalla laskettuna Suomi on itse asiassa kesäolympialaisten menestynein urheilumaa. Täällä miljoonaa asukasta kohden jaossa on 55 olympiamitalia.

Tiedot käyvät ilmi Ylen selvityksestä, jossa maiden urheilumenetys suhteutettiin niiden asukaslukuun.

Mistä nämä mitalitilastot varsinaisesti kertovat?

Ensimmäisenä silmään pistää, että listojen kärkipäästä puuttuvat kaikki asukasluvultaan suuret maat. Kesäolympialaisten puolella ensimmäinen yli sadan miljoonan asukkaan maa, Yhdysvallat, löytyy sijalta 30.

Näin on ollut aina ja tulee olemaan pitkälle tulevaisuuteen.

Vertailu 1,3 miljardin asukkaan Intiaan auttaa hahmottamaan mitalitilastojen luonnetta. Jotta Intiassa olisi miljoonaa asukasta kohden 55 kesäolympialaisista saatua mitalia kuten Suomessa, väkirikkaan maan pitäisi voittaa 73 610 mitalia lisää.

Tämä ei vaatisi intialaisilta sen enempää kuin kolmoisvoittoa kaikissa lajeissa, ja temppu pitäisi toistaa 73 kesäolympialaisissa.

Kyse ei ole yksin siitä, että Intiassa ei ole panostettu huippu-urheiluun. Kaikkein menestyneimmän suuren valtion, Yhdysvaltojen, pitäisi senkin voittaa joka ainoa laji ja mitali 15 seuraavissa kesäkisoissa päästäkseen tasoihin Suomen kanssa.

Ja mikäli Suomen väkiluku kääntyy laskuun, tämäkään ei riitä.

Leo-Pekka Tähti
Ratakelaaja Leo-Pekka Tähti on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä urheilijoista. Kuva: Jarno Kuusinen / AOP

Ylen haastattelemien tutkijoiden mukaan Suomen kaltaiset pienet ja kehittyneet maat ovat mitalitilastoissa korkealla, koska ne aloittivat kisailut aikaisin ennen muita.

Pelkästään Pariisin olympialaisissa vuonna 1924 Suomi nappasi 37 mitalia. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomen mitalisaldo kaikista 2000-luvun kesäolympialaisista.

– Suomen juostessa itseään maailmakartalle osallistujamäärät olivat niin pienet, että mitaleita satoi. Mutta sitten kun huippu-urheilu kansainvälistyi, menestys alkoi laskea, kiteyttää johtava asiantuntija Jari Lämsä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta.

Samanlainen kehityskaari on nyt nähtävissä myös paralympialaisissa. Vuonna 1984 järjestetyissä kesäparalympialaisissa Suomi kahmi huimat 58 mitalia. Riossa 2016 tuli enää kolme.

Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan selitys on verrattain yksinkertainen. Myös paraurheilu on ammattimaistunut, kansainvälistynyt ja laajentunut yhä useamman ulottuville, mikä tarkoittaa kilpailun kovenemista.

Paralympialaiset ovat jo nyt osallistujamäärissä mitattuna suuremmat kisat kuin talviolympialaiset.

Urheilumenestyksen yhteiskunnallisia taustatekijöitä on tutkittu urheilusosiologissa vuosikymmeniä. Makrotason selityksiä on haettu muun muassa bruttokansantuotteesta, väestömääristä tai vaikka protestanttisesta työetiikasta.

Myös urheilun yhteiskunnallista asemaa on analysoitu. Intiassa tai esimerkiksi islamilaisissa maissa huippu-urheilu ei ole perinteisesti nauttinut samanlaista arvostusta kuin länsimaissa.

Jari Lämsä
Jari Lämsä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta on perehtynyt urheilumenestyksen yhteiskunnallisiin taustatekijöihin. Kuva: Jari Lämsä

Viime vuosina makrotason taustatekijöistä on Jari Lämsän mukaan kuitenkin siirrytty tutkimaan enemmän valtioiden huippu-urheiluun ohjaamia resursseja ja niiden merkitystä.

– On haluttu ymmärtää menestyksen niitä osatekijöitä, joihin voidaan tietoisesti vaikuttaa. Miten esimerkiksi rahaa kannattaa käyttää, jos sillä halutaan mahdollisimman tehokkaasti tukea huippu-urheilua, Lämsä kuvailee.

Mikä tekijä selittääkään parhaiten menestystä olympialaisissa, ei kuitenkaan näytä selittävän samalla tavalla paralympialaisten tuloksia. Tilastot kun ovat erilaiset.

Monet heikosti olympiaurheilussa pärjäävät maat ovat loistaneet paralympialaisissa ja toisinpäin. Esimerkiksi Kuuba ja Bulgaria ovat raskaan sarjan urheilumaita, mutta paraurheilun höyhensarjalaisia.

Suomen paralympiakomiten tutkimuspäällikön Aija Saaren mukaan vammaisurheilun menestyksen taustalta löytyy kolme keskeistä tekijää.

– Miten paljon maassa on vammaisia ihmisiä, kuinka paljon on käytettävissä resursseja ja löytyykö halua ohjata näitä resursseja juuri vammaisten kilpaurheiluun, Saari listaa.

Israelin pärjääminen paraolympialaisissa ei yllätä tutkimuspäällikköä. Maa on vauras, ja se on ollut jatkuvassa konfliktissa sitten perustamisensa.

– Hyväkuntoinen, esimerkiksi raajoista vammautunut nuori sotilas on hyvää aineista paraurheilijaksi, jos hänelle vain löytyy sopiva luokka, missä kilpailla, Saari kuvailee.

Hänen mukaansa paralympialaisen mitalitilastot antavat jonkinlaisen, karkean kuvan siitä, miten eri maassa kohdellaan vammaisia.

– Täytyy silti muistaa, että myös paraurheilua käytetään politiikan välineenä. Jossain maassa vammaisilta voidaan ottaa joitain resursseja pois ja kohdistaa ne kapeasti vaikka vain huippu-urheilussa pärjäämiseen, koska juuri sillä saadaan kansainvälistä tunnustusta, Saari sanoo.

Tutkimuspäällikön mielestä mitalimääriä parempi mittari vammaisten asemalle olisi katsoa paralympialaisiin lähettävien joukkueiden kokoa. Paralympialaisiin ei pääse enää osallistumaan, jollei urheilijalla ole tuloksia kansainvälisistä kilpailuista. Näihin kisoihin osallistuminen taas vaatii paljon rahaa.

Jari Lämsä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta on samaa mieltä.

– Kuuban ja Bulgarian kaltaiset maat ovat pärjänneet olympialaisissa, mutta vammaisurheilun puolella heidän tuloksensa ovat heikkoja, koska kisoihin ei osallistuta yhtä aktiivisesti. Se, miksi ei osallistuta, kertoo sitten varmasti jotain itse maasta, arvioi Lämsä.

Paralympiatuli syttyi Tokion olympiastadionilla.
Paralympiatuli syttyi Tokion olympiastadionilla 24. elokuuta 2021. Kuva: Getty Images

Suomalaisen paraurheilun mitalisaldon vääjäämätöntä kutistumista voi tarkastella myös yksittäisen urheilijan tasolta.

Kilpailun kiristyessä paraurheilijalta vaaditaan nyt entistä enemmän motivaatiota ja uralleen omistautumista.

Samaan aikaan kehittyvissä maissa elää miljoonia vammaisia ihmisiä, joista vain pieni murto-osa saa mahdollisuuden yrittää huippu-urheilijaksi.

Pääseminen paralympialaisiin on vaatinut heiltä suuria ponnisteluja yli monien esteiden. Tällaisessa tilanteessa voitonnälkä voi olla suunnaton.

– Ei Suomessa urheilla sen vuoksi, että halutaan näyttää, että kyllä vammaisenakin pärjätään. Urheillaan, koska pidetään urheilusta, sanoo Suomen paralympiakomitean valmennuspäällikkö Tuomas Törrönen.

– Mutta sitten kehittyvissä maissa, joissa vammaisten oikeudet eivät ollenkaan toteudu, paraurheilijaa voi motivoida myös muut syyt, Törrönen analysoi.

Voit keskustella aiheesta torstaihin kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Yle seuraa: Paralympialaiset 2020

Tokion paralympialaiset: Päivän suomalaiset ja lähetystiedot

Liikunta & Tiede -lehti: Paralympialaiset nousivat suurten joukkoon

Suosittelemme