Ylivastuullisuus, täydellisyyden tavoittelu, vertailu muihin, kehon jatkuva muokkaaminen, näkymättömyyteen turvautuminen...
Tällaisilla tavoilla syvälle juurtunut, voimakas häpeä voi pappi ja terapeutti Miia Moision mukaan vaikuttaa elämään.
– Kyllä häpeällä on aika iso merkitys pahoinvoinnissamme, Miia Moisio sanoo.
Moision mukaan syvällä lymyilevä häpeä kumpuaa arvottomuuden kokemisesta. Jossain syvällä ihmisen sisällä on uskomuksia siitä, että hän on vääränlainen, kelpaamaton, muita huonompi ja riittämätön.
Hän kertoo asiakastyössään törmäävänsä häpeään hyvin usein.
– Varmaankin päivittäin näyttäytyy, että häpeä asustelee jonkun ihmisen mielenmaisemassa.
Moisio työskentelee skeematerapeuttina, ohjaa kursseja ja luennoi. Pohjakoulutukseltaan hän on teologi, ja hänen erityistä osaamisaluettaan on sielunhoito.
Uskomus omasta arvottomuudesta iskostuu mieleen usein jo lapsena tai nuorena
Sopivassa mittakaavassa häpeä on toki hyödyllinen tunne, jonka on tarkoitus estää ihmisiä esimerkiksi tekemästä pahaa muille. Voimakas, syvälle kiertynyt häpeä ei kuitenkaan edistä hyvää.
Esimerkiksi täydellisyyden tavoittelu voi lopulta johtaa uupumiseen, ahdistukseen tai masennukseen. Ihminen voi pyrkiä kohti ihanneminäänsä treenaamalla kovaa, puunaamalla kotiaan, opiskelemalla uutta ja tekemällä hulluna töitä, mutta ei silti koe kelpaavansa.
"Täydellisyys karkaa käsistä aina, kun sen meinaa saavuttaa, eikä koskaan tule valmista. Meitä matkaajia täydellisyyden vuorelle on paljon", Miia Moisio kirjoittaa Häpeästä valoon -kirjassaan (Otava 2021).
Hänen mukaansa uskomus omasta arvottomuudesta on usein peräisin jo lapsuuden tai nuoruuden kokemuksista, mutta se voi kummuta myös esimerkiksi haavoittavasta parisuhteesta.
Moisio nostaa esiin myös koulukiusaamisen, joka voi jättää hyvin vahingollisia kokemuksia ulkopuolisuudesta ja siitä, että on vääränlainen.
– Se jättää valtavan syvät ja pitkäkestoiset haavat. Olisi oikeasti tosi tärkeää, että kiusaaminen kitkettäisiin pois koulumaailmasta ja somesta. On tosi paljon haavoittuvia lapsia ja nuoria.
Vanhoja normeja kyseenalaistetaan nyt reippaasti
Miia Moision mielestä yhteiskunnallisella tasolla Suomessa näkyy myönteisiä merkkejä häpeäkulttuurin murtumisesta.
Tätä aikaa leimaa se, että vanhoja normeja kyseenalaistetaan reippaasti.
On ok osoittaa olevansa ylpeä omista onnistumisistaan tai puhua avoimesti monenlaisista tunteistaan. Myös esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvät tabut ja häpeä ovat kevenemässä, kun asioista on alettu puhua aiempaa rohkeammin.
Sosiaalisessa mediassa leijuu Miia Moision mukaan tällä hetkellä paljon häpeää. Somessa viskellään kommenttia kuin heiteltäisiin hiekkalaatikolla hiekkaa toisten päälle. Vastakkainasettelu on jyrkkää.
– Tuntuu siltä, että sosiaalinen media on suvaitsevaisuuden, suvaitsemattomuuden, häpeän ja häpeämättömyyden temmellyskenttä.
Miia Moisio uskoo, että tällainen hiekkalapioiden huitelu voi kaikesta ikävyydestään huolimatta heijastella jotain hyvää: ehkäpä turhaa häpeää räjäytellään nyt ilmaan.
Varsinkaan nuoret sukupolvet eivät hänen mukaansa Suomessa tunnu kantavan niin raskasta häpeää kuin ne aiemmat sukupolvet, joiden kasvatukseen on kuulunut häpeää ja rankaisemista. Sukupolvi sukupolvelta tällainen raskas häpeä voi olla murtumassa.
Toisaalta tässä ajassa on myös häpeämättömyyttä: röyhkeyttä ja sitä, että koetaan oikeutetuksi tehdä asioita muista ihmisistä piittaamatta.
– Onko niin, että täytyy mennä äärilaidoista toisiin ennen kuin tämä asettuu kultaiseen keskitiehen, hän pohtii.
Kun häpeänappula on pohjassa, olo on hirveä
Miten yksittäinen ihminen sitten voi selviytyä häpeänsä kanssa?
Kun jokin tilanne räiskäyttää häpeän tunteen valloilleen, tunne on niin hirveä, ettei sitä voi olla huomaamatta. Miia Moisio puhuu häpeänappulasta.
– Häpeänappula menee pohjaan, kun itsestä yhtäkkiä paljastuu jotain sellaista, mitä ei ole halunnut paljastaa. Tai kun on tehnyt jotain sellaista, mitä ei voi enää korjata ja menettää kasvot siinä samassa hetkessä.
Akuuttiin, mielen tolaltaan saavaan häpeän tunteeseen auttavat usein keinot, jotka maadoittavat ihmisen meneillään olevaan hetkeen. Miia Moision mukaan tehokkain tapa on hengitys, jolla parasympaattinen, elimistöä rauhoittava hermosto saadaan apuun.
– Voi rauhoittaa, jos sisäänhengityksen jälkeen hengittää pitkän uloshengityksen suun kautta, ja tekee sitä monta kertaa.
Kun häpeänappula on pohjassa, mikä tahansa läsnäolon tunnetta vahvistava keino voi auttaa.
Häpeän ohjaamista ajatusmalleista voi oppia pois
Miia Moision mukaan myös ihmiseen syvälle juurtuneesta häpeästa ja sen ympärille rakentuneista ajatusmalleista on mahdollista oppia pois. Joskus häpeä voi tarvita pitkää työstämistä ja ammattilaisen apua.
– Häpeän vastalääke on itsemyötätunto. Itsensä hyväksyminen, itsensä puolella oleminen ja tietynlainen armollisuus itseään kohtaan, Miia Moisio sanoo.
Yksi tärkeimmistä asioista häpeän selättämisessä on Moision mukaan omien tunteiden hyväksyminen ja sen kuulosteleminen, mistä tunteet kertovat.
Samoin kuin tunteita, omia tarpeita olisi hyvä oppia arvostamaan. Syvällä oleva häpeä vaikuttaa myös siihen, millainen sävy ihmisen omassa sisäisessä puheessa on. Sisäisen puheen sävy kannattaa tiedostaa ja sitä voi koettaa muuttaa.
– Se voi olla ankaraa, tuomitsevaa, vaativaa. Tällainen sisäinen puhe vain vahvistaa omaa huonommuuden kokemusta.
Miia Moisio pitää tärkeänä myös omaan häpeähistoriaan tutustumista. Voi olla niin, etteivät muut ihmiset, vaikkapa omat vanhemmat, ole juurruttaneet häpeää tahallisesti. On tekoja, joita on hyvin vaikeaa antaa anteeksi toiselle ihmiselle, mutta Moision mukaan anteeksianto auttaa lopulta menemään eteenpäin.
Hänen mielestään olisi tärkeää tiedostaa, että häpeän korjaamiseen on tartuttava itse.
Miia Moisio kertoo tehneensä oman syvän häpeänsä kanssa työtä monia vuosia. Häpeästä toipuminen on hänen mukaansa ollut kuin sipulin kuorimista kerros kerrokselta.
– Häpeästä toipuminen on näkyväksi tulemista, Miia Moisio sanoo.
Lue myös: